torstai 23. lokakuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
Kuoppia elämän polulla
Välillä elämään tulee isojakin murheita, kuten juuri nyt...
Silloin on hienoa muistaa ja huomata että mikään ei ole niin mustaa kun on oikeasti hyviä ystäviä.
Silloin on hienoa muistaa ja huomata että mikään ei ole niin mustaa kun on oikeasti hyviä ystäviä.
:)
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Tatuoinneista
Uuden naisystäväni ollessa kassalla töissä hänen jonossaan ollut pystyynkuivunut rouvashenkilö kysyi vuorollaan, että "kuinka voit olla kassalla kun käsissäsi on noin rumat kuvat?"
Sääli etten ollut paikalla, koska kyseinen naiseläjä olisi nopeasti oppinut kurttuisen kantapäänsä kautta pitämään sen arvosteluaukkonsa kiinni.
Ymmärtäisin ehkä jossain määrin jos kyseessä olisi edes oikein raskaasti tatuoidut kädet. Tai jos kuvina olisi vaikkapa jotain pääkalloja tms. Tai jos kyseiset käsivarret olisivat töissä jossain virastossa tai vastaavassa jossa toki on eräänlainen suht ymmärrettävä etiketti.
Ymmärtäisin tavallaan paremmin jos joku tulisi kommentoimaan MINUN isoja, hieman rujoja kuviani. Ne saattavatkin ehkä provosoidakin jotakuta kapeakatseista, tynnyrissäkasvanutta oliota.
Mutta ei, tämä kanttura örisee pienistä sievistä kuvista ruokakaupan kassalla!
Ensimmäinen asia: Tatuoinnit ovat henkilökohtainen asia. Se ei kuulu piruakaan kenellekään muulle mitä ihoonsa ottaa. Tottakai on idiootteja jotka vetävät tämänkin asian överiksi, mutta joka ikisessä asiassa on aina epäterveitä ääriaineksia. Nyt ei puhuta niistä.
Toinen asia: "Vain merimiehillä ja vankilakundeilla on tatuointi." HÖPÖ HÖPÖ. Elämme 2000-lukua! Tatuoinnit ovat nykypäivänä osa maailman kulttuuria ja montaa eri alakulttuuria. Ne ovat yleistyneet koko länsimaisessa maailmassa ja taviksetkin ottavat niitä. Helkkari, meikäläisen äidillä on tatuointi!
Kun otin ensimmäisen tatuointini lähes 20 vuotta sitten, Turussa oli yksi liike jossa kuvia tehtiin. Nyt niitä on toistakymmentä! Aikamoinen homma merimiehillä ja vankilakundeilla pitää ne kaikki leivän syrjässä... Maailma on muuttunut.
Kolmas ja tärkein asia: Kuka helkkari oikein luulet olevasi jos näet oikeudeksesi arvostella toisen ihmisen ulkomuotoa? Kuka sinä olet sanomaan, mikä on kaunista ja mikä ei? Millä valtuutuksella ilmoitat ihmiselle
miten tämä saa koristautua ja miten ei? En minäkään välttämättä pidä hiuksistasi, vaatteistasi, koruistasi, hajustasi tai naamastasi, mutta osaan sen verran ihan vanhoja kunnon peruskäytöstapoja, etten ala laukomaan mielipiteitäni ulkonäöstäsi julkisesti.
Sääli etten ollut paikalla, koska kyseinen naiseläjä olisi nopeasti oppinut kurttuisen kantapäänsä kautta pitämään sen arvosteluaukkonsa kiinni.
Ymmärtäisin ehkä jossain määrin jos kyseessä olisi edes oikein raskaasti tatuoidut kädet. Tai jos kuvina olisi vaikkapa jotain pääkalloja tms. Tai jos kyseiset käsivarret olisivat töissä jossain virastossa tai vastaavassa jossa toki on eräänlainen suht ymmärrettävä etiketti.
Ymmärtäisin tavallaan paremmin jos joku tulisi kommentoimaan MINUN isoja, hieman rujoja kuviani. Ne saattavatkin ehkä provosoidakin jotakuta kapeakatseista, tynnyrissäkasvanutta oliota.
Mutta ei, tämä kanttura örisee pienistä sievistä kuvista ruokakaupan kassalla!
Ensimmäinen asia: Tatuoinnit ovat henkilökohtainen asia. Se ei kuulu piruakaan kenellekään muulle mitä ihoonsa ottaa. Tottakai on idiootteja jotka vetävät tämänkin asian överiksi, mutta joka ikisessä asiassa on aina epäterveitä ääriaineksia. Nyt ei puhuta niistä.
Toinen asia: "Vain merimiehillä ja vankilakundeilla on tatuointi." HÖPÖ HÖPÖ. Elämme 2000-lukua! Tatuoinnit ovat nykypäivänä osa maailman kulttuuria ja montaa eri alakulttuuria. Ne ovat yleistyneet koko länsimaisessa maailmassa ja taviksetkin ottavat niitä. Helkkari, meikäläisen äidillä on tatuointi!
Kun otin ensimmäisen tatuointini lähes 20 vuotta sitten, Turussa oli yksi liike jossa kuvia tehtiin. Nyt niitä on toistakymmentä! Aikamoinen homma merimiehillä ja vankilakundeilla pitää ne kaikki leivän syrjässä... Maailma on muuttunut.
Kolmas ja tärkein asia: Kuka helkkari oikein luulet olevasi jos näet oikeudeksesi arvostella toisen ihmisen ulkomuotoa? Kuka sinä olet sanomaan, mikä on kaunista ja mikä ei? Millä valtuutuksella ilmoitat ihmiselle
miten tämä saa koristautua ja miten ei? En minäkään välttämättä pidä hiuksistasi, vaatteistasi, koruistasi, hajustasi tai naamastasi, mutta osaan sen verran ihan vanhoja kunnon peruskäytöstapoja, etten ala laukomaan mielipiteitäni ulkonäöstäsi julkisesti.
perjantai 10. lokakuuta 2014
Tummempia tuulia
Tiekartta onkin ollut tovin hiljaa (minulla näkyy olevan elämä o_O). Nyt tilanne tulee korjaantumaan, ja samalla blogin ilme ja asenne tulevat hieman muuttumaan....
Olen pitänyt blogia suht "perheystävällisenä" johtuen siitä että sitä ovat lukeneet myös lapset. Näin ei enää ole, koska lapset ovat kasvaneet isoiksi ja minusta on tullut vanha ja ilkeä.
Olen pitänyt blogia suht "perheystävällisenä" johtuen siitä että sitä ovat lukeneet myös lapset. Näin ei enää ole, koska lapset ovat kasvaneet isoiksi ja minusta on tullut vanha ja ilkeä.
torstai 2. lokakuuta 2014
Tavikset ja internetfoorumit
Mikähän siinä on että 90% Suomi24:n foorumien ja iltapäivälehtien uutisia netissä kommentoivien mielipiteet saavat minut aina tuntemaan itseni poikkeuksellisen älykkääksi ihmiseksi...? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)