Chuck Norris 7

Chuck Norris kuoli 10 vuotta sitten. Viikatemies ei ole vielä uskaltanut kertoa sitä hänelle.

Elämäniloa jos jotakin. :)

Ikaroksen siivet sulivat

Eilen innoissani tännekin laittamani juttu Jarno Smeetsistä on juuri julistettu huijaukseksi. Miten kovin, kovin surullista. :(
Jätetään sitten lentäminen ammattilaisille:

Siivet selässä

Hollantilainen Jarno Smeets teki jotain mitä on pidetty pelkkänä fantasiana: Hän rakensi siivet, jotka (pienellä koneavustuksella) ihan aidosti nostavat hänet lentoon, MAASTA. Itselläni kulki kylmät väreet kun katsoin videon... Tarinan opetus? Älkää lakatko uskomasta unelmiinne. Ikinä. ^^

Chuck Norris 6

Kummituksien istuessa leirinuotiolla ne kertovat Chuck Norris-juttuja.

Portsarin elämän pieniä iloja: Saa tarpeeksi tippiä että pääsee taksilla kotiin. :)

"Through boiling clouds of thunder, blasting bolts of steel..."

Tämän klassisen mestariteoksen olen julkaissut ennenkin blogissa mutta kun huomasin että legendaarisen death metal-maestron aivot räjäyttävä versio löytyy Youtubesta, minun oli pakko linkittää se tänne! :) Kyseessä on siis hyvin brutaali versio eli sinun on oikeasti pidettävä kyseisestä musiikkilajista, muuten suosittelen jättämään tämän välistä. En esim. suosittele muille sukulaisilleni kuin Makkelle... ;)

Ikävä kyllä, vaikka biisiin liittyy myös video, sen äänenlaatu oli niin paljon heikompi että päädyin pelkkään biisiin. Jos tahtoo, sen löytää Tuubista osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=g0sh-vOEMi0

Kauniita unia 2 :D

Laitoin jokunen tovi takaperin yllättävänkin ilkeännäköisen taideteoksen tänne. Minusta se oli vain hupaisa mutta olen kuullut nyt kolmesta suusta että se oli kuulemma oikeasti pelottava. Heh. Aloitan siis jälleen uuden sarjan, nimeltä Kauniita Unia. Tarkoituksena löytää oikeasti tajuntaan meneviä karmivia kuvia. Katsotaan kuinka onnistun. :D

Rusakot laavulla

Kirkas tähtitaivas ylhäällä, räsähtelevä nuotio alhaalla ja mustat puut välissä. Olutta, makkaraa ja hyvää seuraa. Voiko elämä paljoa paremmaksi muuttua? :)



"Nenänkaivajien salaseuran puolivuosittainen kokoontuminen Liedossa 2012." Tällä otsikolla Jesse lähetti kännykällä ottamansa valokuvat minulle sähköpostilla, ja se kuvaa kyllä iltaa omalla pöljällä tavallaan täydellisesti. :D



Kävimme puolikkaalla Rusakkolaumalla Liedossa eräällä laavulla istumassa iltaa. Juttu kulki, ja kun on meistä kyse, se vaihtelee filosofisesta pohdiskelusta tai puolipoliittisesta väittelystä hölmöihin tarinoihin liittyen turvallisuusalaan tai aivan älyvapaaseen poskensoittoon. ;)



Tällaiset illat lataavat akkuja aivan käsittämättömän tehokkaasti. Harmittaa että niitä ei saa aikaiseksi kovin usein.



Vasemmalta oikealle, Jesse, Aleksi, Kaitsu, minä. :)

Tukholma

On se vaan aina yhtä hienoa päästä pois Suomesta vaikka vain lyhyeksikin ajaksi ja vaikka vain Ruotsiin. Ja olen tuumaillut että ei se edes ole oikeastaan "vain". Vaikka kyseessä on naapurimaa, on paljon asioita jotka tekevät vierailuista aivan mahtavia.
Tällä kertaa kävimme Vasa-laivan museossa ja Välimeren maiden museossa, jotka molemmat tyydyttivät historiafriikin sieluani kovasti. Oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun näin oikeasti muumioidun ihmisen. Ruotsissa! Heh.
Kävimme myös ympäri Tukholman vesistöjä kiertävässä jokilaivassa. Elämys oli hieno, vaikka pureva tuuli meinasi hiukan pilata sitä. Onneksi molemmat tajusivat pukeutua kunnolla ja laittaa hupparit päälle (kerrankin hupusta oli jotain hyötyä).

Matkaa varjosti oikeastaan vain se että jouduin sivulliseksi uhriksi laivalla käydyssä baaritappelussa, kun osalliset kaatuivat suoraan päälleni. Jalka oli todella kipeä mutta kipulääkkeet auttoivat paljon. Myös se että pakotin itseni liikkumaan luultavasti nopeutti turvotuksen laskemista ja kotiinpäästyäni se oli jo poissa.

Tukholma on kaunis kaupunki ja Gamla Stan jaksaa aina elähdyttää minua. Aterioimme pelkästään ravintoloissa ja kävimme monenlaisissa erikoisliikkeissä. Mukaan tarttui nippu scifiä eri muodoissa, uusi vyönsolki jonka kauemmin kuvioissani pyörineet saattavat tunnistaa tarkalleen samanlaiseksi kuin mitä minulla oli jokunen vuosi takaperin. Se meni rikki ja olen yrittänyt löytää samanlaista siitä lähtien. Nyt onnisti. :)
Lisäksi ostin viimein sen mitä olen etsinyt vuosikaudet: Tyyliini sopivan kävelykepin jonka sisällä on lyhyt miekka. Nyt täytyy vain odottaa että täytän 50 jolloin voin alkaa käyttää sitä! :D

"Erikoisliike" aiheutti myös hiukan kuumia tunteita jossain välissä. Iiris löysi eräästä pienestä koruliikkeestä silmäänsä miellyttävän rannekorun. Hyllyssä luki korujen olevan sterling-hopeaa, joten hintaakin oli hiukan enemmän, mutta saimme tingittyä siitä yli 150SEK pois eli noin 700sta 550een. Koru oli liian suuri mutta liikkeen pitäjä sanoi että sen voi pienentää, tosin hänellä ei ole laitteistoa siihen.
Seuraavana päivänä palloilimme taas Gamla Stanissa ja törmäsimme isoon kultasepänliikkeeseen, ja menimme sisään toiveena saada koru pienennettyä saman tien. Myyjä otti korun käteensä ja sanoi että sitä ei voi pienentää, koska koru on umpiterästä!
Otimme korun takaisin, Iiris antoi sen minulle ja hyökkäsin takaisin liikkeeseen josta sen olimme ostaneet. Minulla ei ollut edes kuittia mutta olin aika häijynä joten Iiris sai rahansa takaisin. :) Tarinan opetus: kannattaa itse tarkastaa korun merkinnät ennenkuin laittaa valuuttaa tiskiin, kun tekee kauppoja ulkomailla ja pikkuliikkeessä...

Näimme myös paljon ystävääni Larsia joka asuu Knivstassa, pikkukaupungissa Tukholman liepeillä. Yövyimme hänenkin luonaan yhden yön ja vietimme erittän hauskan illan. :)

Kaiken kaikkiaan matka teki hyvää meille, rentoutti kummasti. Nyt jaksaa taas mittailla Turun loskaisia katuja hetken. :)

Lisään muutaman kuvan myöhemmin.

Reissu naapuriin

Pitkästä aikaa pääsee edes hiukan pois Suomesta. Lähdemme puoleksi viikoksi Ruotsiin. Tukholma, Knivsta ja luultavasti Uppsala odottavat! Eihän se nyt ihan Japani ole mutta tyhjää parempi. Siihen liittyen, armoton säästäminen Nipponin reissuun alkaa heti kun muutto on pulkassa. :)

Ihan oikeasti... Kuinka, K U I N K A tyhmä voi ihminen olla? *facepalm*

I like to move it move it :)

Jos tämä kuva ei saa sinua yhtään paremmalle tuulelle, mene lääkäriin. :D

Joskus tuntuu tältä...

...viime aikoina aika usein.

Sydän lyö hetken

Hetket muuttuvat muistoiksi

Lopulta ne ovat kaikki mitä on
Ja tuuli puhaltaa hiekan pois

"Synnitön meistä heittäköön ensimmäisen kiven" eli onko väärin oikein?

Kävin juuri pitkän filosofisen väittelyn itseni kanssa. En tiedä voitinko vai hävisinkö koska en ole aivan varma kummalla puolella olen. Luultavasti kuitenkin pääasia tuli selväksi, sillä ajoin itseäni takaa kunnes olin aivan uuvuksissa ja luulen että sain itseni kiinni.

Kaikki me teemme väärin. Joka ikinen meistä. Huijaamme, valehtelemme, jopa varastamme edes aina sitä tajuamattamme. Yksi ajaa ylinopeutta, toinen tupakoi salaa puolisoltaan, kolmas antaa henkilökunta-alennuksen ystävälleen kun tämä ostaa liikkeestä jossa henkilö on töissä. Jotkut tekevät töitä firaabelina, eräät taas lataavat netistä viihdettä piraattisivuilta, tai päästävät humalaisia ystäviään sisään baariin ollessaan itse siellä töissä. Toisten synnit ovat hiukan raskaampia kuin toisten, joidenkin ne ovat pienempiä mutta he tekevät niitä useammin. Jotkut asiat rikkovat lakia, toiset etiikkaa tai moraalia.

Minä en todellakaan ole heittämässä ensimmäistä kiveä. Ja toisaalta, et sinäkään. Älä luule. Komerossasi on luuranko. Voi olla että se on niin laiha ja osteoporoottinen ettet edes tajua sitä mutta aivan varmasti olet tehnyt joskus jotain mitä ei pitäisi, ei saisi tai ei kannattaisi.

Miksi me teemme väärin?
Miksi emme vain kiltisti maksa siitä CD:stä täyttä hintaa jolloin musiikkiteollisuuden työntekijät, artistit ja niin edelleen saisivat ansaitsemansa rahat, vaan lataamme sen netistä? Koska se on helppoa, halpaa ja nopeata.
Miksi ajamme ylinopeutta vaikka rajoitukset ovat harvinaisen selkeät? Koska haluamme reippaasti paikasta A paikkaan B ja koska vauhti on hauskaa, "eikä pikku ylinopeudesta ole oikeasti mitään vaaraa koska hallitsemme toki tilanteen".
Ja siis koska pidän ystävästäni tosi paljon, sallin hänen tulla hiukan enemmän päissään baariini koska "kyllähän hän nyt käyttäytyy kun minä olen töissä" ja koska tiedän että näin hänen hauska iltansa ei katkea ennen aikojaan eli teen ystävälleni palveluksen.

Eihän pikku sääntöjen taivuttamisessa ole mitään pahaa kun kukaan ei kärsi.
Eikö?
Harmaa talous nakertaa meidän kaikkien yhteistä hyvää. Piratismi nakertaa kaikkien niiden oikeuksia ja rahapussia jotka ovat viihdeteollisuudessa mukana. Kuolemaan johtavista auto-onnettomuuksista lähes puolet aiheutuvat ylinopeudesta. Kaikenlainen mielipaha joita emme edes osaa ajatella tapahtuu usein siksi että teemme jotain väärin. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

MIKSI ihmeessä me sitten teemme väärin vaikka useimmat meistä pitävät itseään ellei hyvänä, niin ainakin ihan kelvollisena ihmisenä?

Minulla on teoria. Yksinkertaisesti siksi että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Ei (välttämättä) paha, mutta ehdottomasti itsekäs. Äiti Teresakin ihan tosissaan halusi Taivaaseen. Altruistisinkin luonne meistä ajattelee ihan loppuviimeksi itseään, ainakin jossakin määrin.

Suurin osa meistä ei halua satuttaa, loukata tai riistää ketään tai tehdä pahaa kenellekään, ja aika moni meistä olisi iloinen jos kaikilla olisi vaan hyvä olla eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä. Silti yhtä lailla kivoinkin meistä tekee vähän väliä jotakin joka rikkoo sääntöjä. Koska se vääryys mitä hän tekee on jotakin jolla joko itse tai joku josta välittää HYÖTYY jotain, ainakin näennäisesti kenenkään siitä kärsimättä. Ja koska kukaan ei kärsi, eihän se voi silloin väärin olla. Vai voiko?

On myös toisenlaista väärin tekemistä. Näen töissä välillä kun jopa poliisi vetää silloin tällöin vähän juridisia mutkia suoriksi saadakseen selkeän, vedenpitävän keissin jotakuta rikollista vastaan. Minä tiedän, se poliisi tietää ja rikollinen itsekin tietää että tämä on tehnyt väärin ja ansaitsee siitä lainmukaisen rangaistuksen, mutta joissain tapauksissa laki menee niin että ilman tiettyjä yhtälöjä laki on voimaton toimimaan. Silloin poliisi on tehnyt asioita jotka olisivat oikeastaan lainvastaisia, mutta niiden ansiosta henkilö, joka on tehnyt pahaa, tuomitaan. Poliisi siis rikkoo lakia mutta toimii oikein. Vai toimiiko? Tottakai sieltä nojatuolista on hyvä vetäistä joku Hollywood-elokuvista tuttu lause "silloin ei poliisi ole sen parempi kuin se rikollinenkaan" tai muuta vastaavaa, mutta tosielämässä asia ei koskaan ole niin yksinkertainen. Jos sinä olisit rikoksen uhri ja tekijä pääsisi kuin koira veräjästä koska lakipykälät toimivat välillä jopa itseään vastaan, tuntuisiko sinusta siltä että OIKEUS on toteutunut? LAKI ja OIKEUS eivät toden totta kulje aina käsi kädessä. Koska jos toimimme aina täsmälleen "oikein", sekään ei välttämättä ole oikein, jos sillä väärintekijä voi surutta tehdä väärin... Nyt nyrjähtää aivo.

Mihin kohtaan raja siis vedetään? Mihin asti voimme tehdä väärin ilman että se oikeastaan on oikeasti väärin? Minä en tiedä. Omatuntoni on puhdas, ja mielestäni olen hyvien puolella. Enkä siltikään todellakaan heitä ensimmäistä kiveä...

Kolmen viikon loma!

Tästä päivästä eteenpäin tämä on virallisesti lomalla 20.3. asti mutta senkin jälkeen olen sen viikon arkipäivät enemmän tai vähemmän vapaalla kuitenkin. Eli jos teillä on ideoita tai illanviettoja joihin kaipaatte seuraa, kannattaa heittää viestiä minun suuntaani. I'm game. :)