Hyvää Uutta Vuotta!

Ajattelin ottaa sen vastaan vähän samantyylisesti kuin katti alla... :D

Kermitin hallusinaatio :D

Voiko olla onnellisemman (ja pöljemmän) näköistä koiraa? :D

Mikä on miehekästä?

Yön hämärinä tunteina sitä aina pohdiskelee kummallisia juttuja, ja nyt myöhään töistä kotiin tultuani, tyttöystävän ollessa jo umpiunessa istuskelen jälleen kerran sohvalla Discovery-olutpullo kourassa ja huomaan tuijottavani tähtiä ajatukset jossain niiden välissä. Nyt sukellan aiheeseen jonka pohdiskelu saattaa tuoda minulle hankaluuksia erinäisten neitosten kanssa...

Blogiani pitkään lukeneet ja toilailujani läheltä seuraavat tietävätkin, että tämä kesä/syksy oli minun osaltani varsin maskuliinista aikaa. Varsinkin Rusakoiden kanssa ja portsariporukalla liikkuessani olen päätynyt harrastamaan lähinnä kaikenlaista äijäaktiviteettia, machoilun rajoilla ollaan hoiputtu.
 Se on viime aikoina saanut minut pohdiskelemaan miehekkyyden ydintä syvemminkin. Mikä oikeasti on miehekästä? Pohdiskellaanpa hiukan.

 Kuten suurin osa teistä tietääkin, teen kahta työtä, molemmat turvallisuusalalla ja molempia pidetään, sarkasmi sikseen, varsin maskuliinisina ammatteina. Suurin osa (lue: lähes kaikki) lähimmät ystäväni ja kaverini ovat joko vartijoita, portsareita, vanginvartijoita, poliiseja tai sotilaita. Nostan punttia, otan tatuointeja ja sosiaaliseen kanssakäymiseeni edellämainittujen ihmisten kanssa kuuluvat riittävä oluen juonti, saunonta, kalastus, ammunta, nuotiolla istuminen, hevimusiikki ja niin edelleen. Varsin perinteistä äijäkamaa.
 Toisaalta, en ole tippaakaan kiinnostunut autoista, luen ja kirjoitan runoja, tykkään piirretyistä, lässytän kissalleni ja jälleen niin edelleen. Ellei nössöä niin ainakin nörttimäistä. Mutta ei kyllä kovin miehekästä. Vai onko?

Miten miehekkyyttä sitten tulisi mitata?
 Jos lähdetään purkamaan ajatusta ensin kunnian kautta, niin vanhan käsityksen mukaan kunnon mies käyttäytyy korrektisti kaikissa tilanteissa. Otan tähän muutamia erilaisia asioita jotka on koettu miehekkäiksi ja jotka minun kallooni on taottu kun olen ollut vielä kloppi.
1. Kun kaksi kunnon miestä tappelee, se on yksi vastaan yksi, ei vippaskonsteja (kuten munille potkinta tai tukasta vetäminen) ja kun toinen putoaa, hän putoaa ja matsi on siinä, maassa makaavaa ei todellakaan potkita enää.
2. Käytöstavat ovat tärkeä osa kunnon miehen elämää varsinkin mitä tulee naisiin eli oven avaa mies, laukut ja kassit kantaa mies, laskun hoitaa mies jne., ja naista ei ikinä, IKINÄ lyödä.
3. Kunnon mies tarkoittaa mitä sanoo: Jos hän sanoo jonkin asian olevan tietyllä tapaa, se tarkoittaa asian olevan tietyllä tapaa. Siinä ei ole piilomerkityksiä, tulkinnanvaraisuuksia tai muokkausmahdollisuuksia. Se on vain ja ainoastaan niinkuin hän sen alunperin sanoi.
4. Kunnon miehen sanaan voi luottaa: Jos jotain SOVITAAN tai LUVATAAN, se todellakin PIDETÄÄN. Jos jostain lyödään kättä päälle, se on kuin verellä kirjoitettu sopimus.
5. Kunnon mies kantaa vastuunsa ja seisoo tekemistensä ja sanomistensa takana. Jos mokataan, se myönnetään ja seuraukset otetaan vastaan kiemurtelematta. Jos jostakusta puhutaan pahaa selän takana, sama asia on joko jo sanottu tälle päin naamaa tai ollaan sanomassa seuraavan tilaisuuden tullen.
 Ja niin edelleen, paljolti.

Naisille samanlaisia sääntöjä ei ole koskaan luotu mutta se johtunee vanhasta käsitteestä "naisen puhtaudesta ja hyveellisyydestä" joka kuuluu itsestäänselvyytenä "kunniallisen naisen rooliin" johon ei ylipäätään paljon tappelut tai työmaaelämä ole aikaisempina vuosisatoina kuulunut.
 Tätä lukevat feministit, vetäkäähän kynnet takaisin tassuun, viittaan lähinnä ikivanhaan yhteiskunnalliseen peruskäsitteeseen, joka on viime vuosikymmeninä nyt alkanut muokkautua. Ja nimenomaan tässä kohtaa nykymiehellä saattaa olla vaikeuksia kokea mikä on miehekästä. Nykyaikaisessa naiset armeijassa-mentaliteetilla varustetussa yhteiskunnassa nainen lyö nyrkillä, tekee kovaa bisnestä jne., mistä johtuen kunnon tasa-arvon kannattaja joutuu rukkaamaan yllämainittuja vanhoja miehekkyysarvoja yleisiksi arvoiksi, mikä ei tietenkään ole väärin mutta joka kyllä johtaa monenlaisiin vääristymiin. Ennen vanhaan mies tarjosi automaattisesti ravintolassa jne., mutta moni nykynainen kokee sen sovinismina. Kun avaan oven monelle nykynaiselle, minua katsotaan kuin olisin tehnyt jotain lipevää. Alkaa olla aika vaikeata toimia kuten herrasmies saamatta sovinistin mainetta.

 Ehkäpä tilannetta pystyy hiukan selvittämään tarkastelemalla asiaa hiukan tieteellisemmältä kannalta. Tässä tapauksessa biologian ja fysiikan kannalta.
 Suurin osa nisäkkäistä on suunniteltu siten, että uros on suurempi ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan vahvempi. Uros rakentaa pesän ja puolustaa sitä sekä metsästää ruokaa. Naaras hoitaa pennut ja pesänhoidon. Ihminen on loppujen lopuksi vain apina kravatti kaulassa. Uros on tänäkin päivänä enimmäkseen isompi ja vahvempi kuin naaras, ja jokin DNA:ssamme vetää herkemmin miehiä kuin naisia rakennushommiin, turvallisuusalalle jne. Se ei tarkoita että naisten pitäisi jonkin 30-lukuisen toimintamallin mukaan jäädä kotiäideiksi tms. oikeata sovinistipaskaa vaan nykyisessä tietokoneistetussa yhteiskunnassa naisille löytyy hurjasti monenlaisia hommia (ENKÄ tarkoita "perinteisiä" töitä lainkaan) ja nykyperheissä pesänrakennus, ruuanhankinta ja jälkikasvusta huolehtiminen onkin molempien hommaa. Mutta. Jos sota syttyisi, ja rintamalle pitäisi lähteä samanpainoisten varusteiden kanssa, samaa vauhtia ylläpitäen, tänäkin päivänä, huolimatta minkälaisia velliperseitä nykymiehet ovatkin, luonnon meihin rakentama fyysinen ero tulee esiin ja urokset ovat edelleen pääpiirteittäin kykenevämpiä hoitamaan tappeluhommat.
 Jälleen tässä kohtaa minun lienee hyvä sanoa pari sanasta ennenkuin erinäiset neitoset laittavat minulle kiukkuisia tekstareita... Käytin ylempänä sanaa "pääpiirteittäin". Syynä siihen on se ettei tällaista jakoa voi tietenkään tehdä 100-0. Tunnen henkilökohtaisesti naisia jotka pieksevät keskivertojampat missä tahansa voima- tai kestävyyslajissa mennen tulleen, ja jotka varmasti pärjäisivät rintamalla, ja tunnen henkilökohtaisesti jätkiä jotka olisi suosiolla parempi jättää kotirintamalle tekemään jotain tehdashommaa...

 Mikä siis on miehekästä tieteellisessä mielessä? Hmm. Ilmeisesti samat asiat jotka ovat olleet miehekkäitä Homo Sapiensin 100 000 vuotta kestäneen uran aikana. Fyysiset ominaisuudet. Mutta sosiaalinen yhteiskunta ei seuraa tiedettä.
 Tähän voidaankin lisätä seuraava, mielenkiintoinen osio. Nimittäin mielenlujuus, itsekuri, rohkeus, sisu... Nämä on yleisesti koettu miehekkäinä asioina, John Wayne-tyyppisinä kovan jätkän merkkeinä. Mutta jälleen nyky-yhteiskunta tasa-arvoineen pistää miettimään: Eivätkö nuo ominaisuudet ole yhtä ihailtavia naisissakin? Mikä niistä siis tekee millään tavoin miehekkäitä? Tuskin itseään kunnioittava, naisellinen (mikä on naisellista? O-ou... heikkoa jäätä) nainen haluaa kuulla olevansa miehekäs (ellei ole rekkalesbo? O-ou... heikompaa jäätä) koska sehän olisi perinteisellä tavalla loukkaavaa.
 Ehkäpä suurin ongelma nykymiehen määrittelemisessä miehekkääksi onkin siinä, että monet niistä ominaisuuksista, joita ennen vanhaan pidettiin miehekkäinä, on nyt omaksuttu nykynaisen kuosiin, tehden ominaisuuksien määrittelystä vaikeata. Jos nyt mietitään vaikkapa kahta fiktiivistä hahmoa, Tomb Raideria ja Xenaa, näiden ylivertaisuus on juuri siinä, että he lyövät miehiä turpaan, juovat nämä pöydän alle, käyttelevät virtuoosimaisesti aseita, ajoneuvoja ja työkaluja ja päihittävät näinollen miehet näiden omalla henkisellä kotikentällä. Kumpaakaan ei kyllä silti voi mitenkään kutsua miehekkäiksi ilman että lauseessa olisi halventava vivahdus.
 Tilannetta vaikeuttaa se että nykyaika on tuonut tullessaan miehet jotka ehostavat itseään, keskusteluja miesten tunteista ja kuinka näiden tulee voida itkeä, metroseksuaalit, hohtavat vampyyrit ja ties mitä muuta hevonpas... erikoista. Sukupuoliroolit eivät ole vain sekoittuneet, ne ovat lakanneet olemasta. Tasa-arvon kannattajana koen kehityksen enimmäkseen hyvänä, toivoisin että tulevaisuudessa näemme palkkaerojen ym. vastaavan häviävän kokonaan, mutta kaiken tämän keskeltä alkaa olla todella vaikeata saada vastausta siihen alkuperäiseen kysymykseeni: Mikä on miehekästä?

Mielestäni ainoa oikea vastaus tähän on yksilöllisyys. Miehekästä tässä sekoittuvien roolien, yhdistyvien arvojen ja muuttuvien tapojen maailmassa ovat ne seikat, jotka saavat jokaisen miehen tuntemaan itsensä omassa henkilökohtaisessa arvomaailmassaan miehekkääksi ja jokaisen naisen kokemaan jälleen omassa henkilökohtaisessa arvomaailmassaan miehen miehekkääksi.

Enää ei ole selkeitä suuntaviivoja, joiden mukaan jotakuta voidaan sanoa miehekkääksi. Tex Willerin aikakausi on ohi. Ikonista Miestä ei enää ole.

Iloista joulua kaikille! *<]:)

Työyö hippien yökerhon ovella edessä... Lataudutaanpa hiukan.

Maailma loppuu, oletko valmis?

Jaahas, Mayojen kalenterin mukaan maailma loppuu sitten tänään. Lempo. Tommi on minulle yhä tuopillisen velkaa...
 Ajattelin kyllä ehtiä katsomaan pari jaksoa Star Trekiä ennen kuin maa alkaa järistä ja taivaalta sataa verta.

 Maailmanloppu on ennustettu nyt vuodelle 2012 kolmena eri ajankohtana, 2000-luvulle tähän mennessä nelisenkymmentä kertaa, yleisesti jo satoja kertoja, ja meikäläisen elinajalle tehtyjä tunnetuimpia ennustuksia on tulossa vielä puolen tusinaa.
 Jehovan Todistajat ennustivat jo 1970-luvulla että maailmanloppu tulee ennen vuotta 2000. Oli ja meni, mutta uskonto jäi. Haloo?

 Minua ihmetyttää se, että ihmiset, aikuiset, lukeneet ihmiset, ennustelevat maailmanloppuja, kirjoittavat niistä kirjoja ja puhuvat niistä julkisuudessa. Eikö se kannattaisi heittää tarpeeksi kauas tulevaisuuteen niin että itse ehtii kupsahtaa eikä joutua julkisesti nolatuksi kun eihän se sieltä tietenkään tule? Ymmärrän että otetaan rahat pois hölmöiltä mutta en minä ainakaan haluaisi tulla tunnetuksi/muistetuksi kylähulluna, mikä väkisinkin tulee mieleen noista maailmanlopun jauhajista...
Lisäksi juuri noihin jehovastelijoihin viitaten, yhtä "tieteellistä" ennustusta kohti on kymmeniä jeesustelijoiden ja muiden fundamentalistipölkkypäiden vaahtoamisia. Eikö uskonnolta putoa pohja siinä kohtaa kun sen ennustama maailmanloppu ei tullutkaan? Ai niin, tuntemattomia ovat Herran tiet ja meidän pitää olla kiitollisia siitä että saimme vielä mahdollisuuden. Äh.

 Minun vuoroni ennustaa: Maailmanloppu maapallomielessä tulee viiden miljardin vuoden päästä, kun aurinko sammuu. Siihen mennessä pitäisi kaikilla olla hammasharja pakattuna. Eli vielä ehtii syödä joulukinkkua. Cheers!

Vartijan jouluruno

Taas saapuu aika valkea
Se viivana nenään katoaa
Ja joulupöytä notkollaan
On herkkua monenlaista

Kun joulu on

Todellinen tonttujoukko
Hiipii jälleen esiin alta sillan
Ja pilaa kunnon kansalaisten illan

Kun joulu on

Ei itkeä saa ei meluta saa
Tai meikä tulee ja pamputtaa
Ja lumihankeen tontut pullahtaa

Kun joulu on

Nutun alle vilahtaa
Monenlaista lahjaa
ja veronmaksajat maksaa

Kun joulu on

Kreatorin näkemys Conanista :D

Vartijan joulukuu

Ah, joulukuu. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin teinit, teinit käyttäytyvät kuin apinat ja apinat käyttäytyvät kuin nistit.

Transformers The Movie 1986!

Kaikkihan tietävät Michael "Kaikenpitääräjähtää" Bayn aivottomat, hyönteisennaamaiset metallihirvitykset, eli Transformers-elokuvatrilogian heikkoine näyttelijäsuorituksineen, silikonitissimalleineen ja ontuvine juonineen.
Suurin osa teistä tietääkin että olen harrastanut näitä muuntautuvia robotteja yli 20 vuotta. Niinpä päätin laittaa blogiini sen ainoan oikean Transformers-elokuvan, eli eeppisen, kulttisuosiota nauttivan animaation 80-luvun jälkipuoliskolta. Elokuvan ääninäyttelijät ovat scifimaailman huipputekijöitä, kuten Leonard "Mr. Spock" Nimoy Galvatronin roolissa, ja elokuvassa nähdään myös legendaarisen Orson Wellesin viimeinen roolisuoritus ennen tämän kuolemaa. Myös elokuvan soundtrack ansaitsee erityismaininnan, mm. Weird Al Yankovicin antaessa siihen oman panoksensa.
 Pidemmittä puheitta, tehkää nippu voileipiä ja tarttukaa joko olutpackiin tai jos olette töissä yövuorossa (kuten Puomininja ;)), kahvipannuun, ottakaa rento asento ja sukeltakaa suoraan 80-luvun sydämeen. :D

Death Metal Top 20

Tässä meikäläisen kaikkien aikojen Top 20 Death Metal-levyjen lista (aakkosjärjestys).

Amorphis: The Karelian Isthmus
Benediction: Transcend the Rubicon
Bolt Thrower: War Master
Cannibal Corpse: Vile
Carcass: Heartwork
Cattle Decapitation: To Serve Man
The Crown: Deathrace Terror
Death: Individual Thought Patterns
Decapitated: Winds of Creation
Entombed: Morning Star
Krisiun: Apocalyptic Revelations
Meshuggah: Obzen
Morbid Angel: Covenant
Mortician: Chainsaw Dismemberment:
Napalm Death: Harmony Corruption
Nile: Amongst the Catacombs of Nephren-Ka
Obituary: Cause of Death
Pestilence : Testimony of the Ancients
Sentenced: North from Here
Septic Flesh: The Ophidian Wheel

\m/ (O_o) \m/

Altistus OC-kaasulle

Jokavuotinen työhön kuuluva voimankäytön kertaus aselupien ylläpitämiseksi on takana. Tällä kertaa lakipykälien kertauksen, huitomisten, vääntöjen ja raudoitusten ohella minulla oli ohjelmassani jotain vähän muutakin. Otin vapaaehtoisen altistuksen työssäni käyttämälleni OC-kaasulle. Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että minua ammutaan kaasuvaahdolla kasvoihin.

OC:n vaikuttava ainesosa on kapsaisiini, eli se on periaatteessa samaa tavaraa kuin chili, mutta hirviömäisen paljon voimakkaammalla volyymilla. Vaahtomuodossa mönjä todella tarttuu kiinni ihoon ja imeytyy huokosiin. Ihollakin se polttaa niin että tuntuu pahalta mutta limakalvoilla (silmät, sieraimet, suu) se päästää kohdehenkilöllä ihan ikioman henkilökohtaisen helvetin irti. Varsinkin silmissä se tuntuu vähän samalta kuin jos niihin tökättäisiin palavat tulitikut.
 Hirviömäisen, useimmissa tapauksissa lamaannuttavan tuskan lisäksi kaasu muuraa väkisin silmät umpeen eli kivun lisäksi henkilö menettää oikeastaan kyvyn tehdä yhtään mitään.

Ensiapuna altistukselle toimii vanha kunnon vesi ja saippua, mutta koska kaasu nimenomaan imeytyy huokosiin ja limakalvoille, polte ei lakkaa nopeasti. Normaali palautumisaika, mikäli kunnollinen ensiapu on saatavilla, vaihtelee ihmisestä riippuen n. 10-30 minuutin välillä, mutta on myös tapauksia joissa henkilö ei ole ollut toimintakuntoinen tuntiin. Tässä kohtaa on pakko rehvastella että tämä äijä palautui seitsemässä minuutissa. ;)

OC on verrattain turvallinen puolustusase, koska sillä ei enimmäkseen ole juuri pysyviä haittavaikutuksia tai vaarantavia tekijöitä. Tietenkin allerginen tai hengitystiesairaudesta kärsivä ihminen on suuremmassa vaarassa (esim. hengenvaarallinen anafylaktinen sokki), mutta pääpiirteittäin tämä kaasu on suht vaaraton antamastaan karmeasta tuskasta huolimatta.

Rusakoista paikalla oli Tomi, joka kuvasi koko tragedian. Ikävä kyllä Blogger osoittaa jälleen surkeutensa eli ei jostain käsittämättömästä syystä anna ladata kyseistä videota tänne joten joudutte tyytymään korvikkeeseen eli Youtube-videoon jossa käyttäjä Vellu88 ottaa saman altistuksen kuin minä.

  Tässä kyseisen videossa esiintyvän kaverin kommentti kokemuksesta: "Oli muuten eka ja viimenen kerta kun oon maali miehenä--tässä kaasusumutin testin jälkimainingeista.. silmät sai ekan kerran auki ilman suihkua puolen tunnin päästä ja kirvelevä kipu on järkyttävä ei tee mieli rähinöidä enään.."

Tällaista myrkkyä siis kantavat mukanaan työtehtävissään vartijat, poliisit, vanginvartijat, rajavartijat jne.
 Sumutin ei kuitenkaan ole mikään kaikesta pelastava työväline. Itse olen Tommin kanssa ollut tilanteessa missä kohdehenkilö oli ottanut PCP:tä, huumetta joka saa tämän tuntemaan itsensä suunnilleen jumalaksi. Kaasu alkoi oikeastaan vaikuttaa riehujaan vasta siinä vaiheessa kun hän oli jo käsiraudoissa ja maassa makaamassa.

Kaiken kaikkiaan, kokemus oli erittäin tajuntaa laajentava. :D


Biisi omistettu OC-kaasulle ;)

Securitas - City Patrol

Törmäsin Youtubea selaillessani hupaisaan, saksankieliseen Securitas-promovideoon joka esittelee juurikin City Patrolin eli oman osastoni. Joka osaa kieltä saa enemmän irti mutta kyllä siinä aika hyvin tulee esiin tyypillisiä tilanteita meikäläisen arjesta vaikkei saksaa osaisikaan. Kyseessä on siis promovideo niin mitään erityisen karuja tehtäviä tässä ei näytetä vaan aika kesyjä perustilanteita, eli sopii kaikenikäisille. Ja G4S:n vartijoille. ;)

Chuck Norris 10

Kuinka moni bongasi kuvasta kissan heti? ;)

More than meets the eye

Tulihan tämäkin kaksikko sitten viimein tikattua ihoon. :)

Et voi katsoa ihmisiä silmiin
Koska kiipeät heidän selkiänsä pitkin

Jonglööraat sydämillä
Jotka sykkivät yhä

Olet myrkynkeittäjä
Ja kuinka suloiselta ikinä saatkin sen maistumaan

Joskus vielä tukehdut siihen itse

T + I = 2 vuotta

Tänään syödään ravintolassa ja ollaan muutenkin kauheita porvareita. :)

Yip-pe-kayee! :D

Hell yeah I am...

Happy Bird

Kuinka voisit liekin kahlita

Kuinka myrskyn kuristaa

Et voi lehteä hallita

Jota tuuli kuljettaa

Dyykkarina

Tyttöystäväni on viime aikoina siivonnut ym. pienellä raivolla, ilmeisesti puolivalmiin kämpän minikaaoksen aiheuttamassa vimmassa. Varsinkin roskat ovat saaneet kyytiä huimaan tahtiin. Niin huimaan, että kun aamulla heräsin Iiriksen jo lähdettyä töihin ennen minua ja aloin etsiskellä eteiseen jättämääni muovipussia jossa olivat parhaat reisitaskuhousuni, mielihupparini ja lompakkoni kortteineen, minulla meni alle kymmenen sekuntia tajuta syy siihen miksi en sitä löytänyt. Bussini töihin oli lähtemässä kymmenessä minuutissa kun kirmasin pihalle tarkastamaan tilannetta. Jep, siellähän se pussukkani oli. Lähes neljä metriä syvän maahan upotetun roskiksen pohjalla. Sekunnit plopsahtelivat ympärilläni kuin Plussa-pallot ja kylmä hiki alkoi kihota niskaani, kun ladoin ilmoille sanasikermän joka olisi saanut Kapteeni Haddockin pärinät kuulostamaan pikkuvauvan jokeltelulta tajutessani mitä minun oli tehtävä ja kiireellä...
 Huomasin parkkipaikalla jonkun uusista naapureistani ja pyysin häntä mukaan siltä varalta etten enää pääsisi takaisin omin avuin.
 Avasin kannen ja hyppäsin alas naapurini hekottelun kaikuessa ylhäällä. Mielenkiintoinen ensivaikutelma juuri muuttaneesta pariskunnasta, check. Kaivoin pussin esiin ja heitin sen naapurilleni, joka oli saanut seurakseen uteliaan rouvan viereisestä rapusta. Check check. Tajutessani että roskikset sijaitsevat avoimesti koko pihan parvekkeiden alla, kiipesin ulos kuin kapusiiniapina ja varmaan myös näytin siltä aamusauhuttelijoiden silmissä. Check check check check...
 Kertoessani asiasta tyttöystävälleni, hän totesi: "Eikö parisuhteesi olekin hienoa, jännää seikkailua päivästä päivään kun et ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu?"
 Check.

Heh

Minähän se tässä  Ja ei, en otsikossa! :D
Jutussa on hiukan asiavirheitä mutta ei pahasti. ;)

Saatanan kakara :D

I say, indeed, my good man!

Hippa! :D

30 vuotta ukkosen jyrinää

W.A.S.P. juhlisti 30-vuotista uraansa ja lähti massiiviselle 30 Years of Thunder-maailmankiertueelle ja sen aikana päätyi myös Suomeen, heittäen keikan peräti neljässä kaupungissa, saapuen siis myös Turkuun, Logomoon.

 Itselläni keikan puitteet eivät olleet kovin otolliset, sillä edellisenä iltana tyypillisen kosteaksi yöksi muuttunut työpaikan kokous Helsingissä toi kotiin verestäväsilmäisen, pahasta univajeesta ja ämpärillisestä alkoholia johtuvasta kolossaalisesta uupumuksesta kärsivän karvaisen puoliörkin, jolla oli noin kaksi tuntia aikaa toipua ennenkuin oli aika tehdä lähtöä keikkapaikalle. Siihen kun vielä lisäsi faktan että seuraavana aamuna olisi tarkoitus nousta ensin kuudelta ylös kouluun ja vielä näyttöä suorittamaan ja siitä enemmän tai vähemmän suoraan edessä olisi yön-yli-reissu Poriin anoppilaan, siinä kunnossa ja siinä välissä kovalle hevikeikalle lähtemisen motivaatio kietoutui lähinnä otsaan varsin fallosta muistuttavaan muotoon...

 Eikä alku ollutkaan kovin lupaava. Saavuttuamme keikkapaikalle tyttöystäväni pahamaineinen migreenipeikko nosti päätään. Etsimme käsiimme järjestyksenvalvojan ja kysyimme olisiko paikalla jonkinlaista ensiapupistettä. Tyyppi kohotti kulmakarvaansa ja kysyi miksi. Ilmoitimme tilanteeksi vaikean migreenikon orastavan kohtauksen. Paikalle saapui kaksi pokea lisää. Yksi heistä, keski-ikäinen pyylevä naikkonen kyseli kylmään sävyyn tytöltäni mitä lääkkeitä hän yleensä käyttää ja paljonko ja sävy oli hetki hetkeltä ylimielisempi. Huomasin rautaisella ammattitaidolla mihin tässä oltiin menossa. Meitä luultiin nisteiksi. Lopulta nainen kaivoi housuntaskustaan valkoisen tabletin, katkaisi sen käsissään ja antoi sen tytölleni. Iiris kysyi hämmentyneenä että mikä se oli, ja vastaus oli että ibuprofeenia. Niin naurettavalla määrällä edes minä en saa perus-niskajumipäänsärkyä pois. Kun tyttöni sanoi että ei näin pieni määrä kyllä auta, nainen sanoi että "jos se on sulle vaan hiekkaa niin voin ottaa sen takaisinkin, ja ei se varmaan auta hirveästi vetää viinaa siihen sekaan." Minä saatoin olla hiukan krapulaisen näköinen mutta Iiris ei sitäkään, ja olimme kumpikin vesiselviä.
Lievästi sanottuna törkeätä käytöstä. Ymmärrän saman alan ihmisenä, että epäillään, niin minäkin tekisin, mutta kun asenne on automaattisesti tuollainen heti kättelyssä ja käytös noin totaalisen ala-arvoista, kannattaa katsoa aamulla peiliin ja miettiä uranvaihdosta. Kiitos vitusti G4S!

 No, tyttöni söi smoothien ja kuin ihmeen kaupalla hänen olonsa parani. Saavuimme keikkasaliin ja minä koin elämäni ensimmäisen hevikeikan istuma-aitiosta. Niin väsyneenä ja hiukan allapäin olin lähinnä huojentunut että sain istua, ja kun keikka jyrähti käyntiin, niin niin ylhäällä ja takana (vaikkakin penkkirivien etummaisessa linjassa) istuminen olikin aivan täysosuma. Korvatulpat ottivat liiallisen terävyyden pois äänestä ja mielettömän hieno heavy metal vyöryi ylitsemme järkälemäisinä mutta pehmeinä aaltoina. Blackie Lawlessin ääni ei ole mennyt miksikään kolmessakymmenessä vuodessa, lavashow oli hieno ja bändin nykyinen kokoonpanokin on jo ollut yhdessä enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta joten yhteistyö oli täydellistä. Kaikki klassikot kuultiin ja itseasiassa musiikki keskittyikin nimenomaan vanhaan materiaaliin.
 Keikka oli loistava, mutta en tiedä mitä tapahtui, sillä kolmiosaiseksi mainostettu keikka loppui selkeästi kahteen osaan, ja bändi lähti lavalta ihmeellisen yhtäkkisesti ja liukkaasti ilman yhtäkään encorea. Sinänsä en itse siitä juuri harmistunut, odottihan minua aikainen herääminen ja olin jo oikeastaan kuullut bändin tuotannosta jo kaiken sen, mistä pidän.

 Pieni lisäepisodi sattui bussissa matkalla kotiin. Kello oli jo reilusti yli puolenyön, ja istuimme takana, kun Iiriksen migreeni palasi ja tällä kertaa ilman armoa. Bussiin tuli hetken päästä viiden hengen seurue, kolme miestä ja kaksi naista, jotka hoilasivat keuhkojensa pohjasta jotakin vanhaa kansanlaulua. Tyttöni meni tuskasta täysin lukkoon, eikä edes sanonut mitään, tunnen vain hänet tarpeeksi hyvin. Menin seurueen luokse ja sanoin kohteliaasti että tytölläni on vaikea migreeni joten voisivatko lopettaa laulamisen. Porukan jonkinlainen pää sanoi että "ei lopeteta, suksi vittuun". Osaan halutessani olla yllättävän vakuuttava, ja kun oikein vakuutan ihmisille asioita, yleensä he vakuuttuvat, ja tälläkin kertaa kävi niin että tämäkin porukka vakuuttui siitä että kannattaa lopettaa laulaminen... Tämä pääöykkäri yritti kyllä vielä lesoilla jotakin mutta kun huomasi ettei saanutkaan enää tukea kavereiltaan jotka selvästikin kokivat olonsa jotenkin vaikeaksi, tukki hänkin kitansa. Hän antoi olettaa että kun jäädään pois bussista, tapahtuu jotakin. No, jäimme pois, minä seisoin ja odotin, ja jotain tapahtuikin: porukka käveli pois. Miten se meneekään, "tyhjiä tynnyreitä pitäisi kumistaa enemmän"... Grrr. No, eiköhän henkinen tappio oman tyttöystävän silmien edessäkin ollut otukselle ihan mukavan kirvelevä opetus.

 Kaiken kaikkiaan ilta oli hieno ja stimulaattori sai Iiriksen kohtauksenkin kuriin kun päästiin kotiin. Kyllä kunnon bändiä kannattaa lähteä katsomaan vaikka hiukan kalansyöttikunnossakin! \m/

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,

vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian on kaapit täynnä kamaa,

elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.

Uppo-Nalle / Elina Karjalainen

11-1

Meidän yksikkö vs Kaupan yksikkö, kalastuskilpailut Ruissalossa: 11-1, joista minäkin kiskoin kaksi! Boo-yah! ;)

Rusakot: Miehekästä menoa osa 2

Tässä taannoin Rusakot huudettiin kokoon pitkästä aikaa vähän tavallisesta puuhastelustamme poikkeavasta syystä, ja lähes koko porukka lähtikin mukaan. Paikalla oli allekirjoittaneen lisäksi Jari, Tommi, Aleksi, Juho, Tapio ja Mikael, sekä hiukan myöhemmin paikalle saapuivat myös Tomi ja Kalle N. Vain Lari, Kaitsu ja Jesse jäivät uupumaan. Varoitus, kuvia on paljon (jos yhteytesi on hidas, odota hetki) ja videopätkissä poikien kielenkäyttö hieman profaania. ;) Kuvista saa, kuten aina, paljon suuremmat versiot klikkaamalla. :)

 Menimme Roukkulin radalle ampumaan erilaisilla käsiaseilla, joista osa oli mutkan kautta vuokrattuna. Tarjolla oli monenlaista asetta: ysimillinen, kaksi erikaliiberista mustaruutirevolveria, Magnum .500, maailman järein käsiase, joka sai Dirty Harryn .44 Magnumin näyttämään
pieneltä... joka sekin oli myös setissämme mukana. ;)

 Minä olin valmistautunut tällä kertaa hiukan makaaberin humoristisella tavalla päivään, valmistamalla porukalle ammuttavaksi kaksi zombieta. :D

Zombiet kiinni raameihin.

 

  Osa Rusakoista on kokeneita ampujia, toiset huomattavasti enemmän kuin toiset, ja niinpä minä ja Jari päädyimmekin toimimaan ohjeistajina. Radalla on tiukat turvamääräykset, ja niistähän pidettiin sitten kiinni ja tarkasti, tottakai.Turvamääräykset eivät homman hauskuutta vähentäneet tippaakaan, päinvastoin tämänkaltainen yhteinen hauskanpito onnistuu vain jos koko porukka on luotettavaa eikä jengissä ole mitään ääliötä joka saisi päähänsä alkaa pelleillä, ja silti touhu oli rentoa ja kaikki tuntuivat viihtyvän ja nauttivan olostaan.

 Zombiet saivat kyytiä. Tässä Tapio vauhdissa...

 ...ja tässä Juhon...

...sekä Mikaelin tyylinäytteet.

Jari lataamassa mustaruutirevolveria...

...ja Aleksi pistää menemään. Verratkaa savun määrää ylempiin kuviin. :)

 Savun keskellä tällä kertaa Juho.

Ja tässä tämän postauksen lähes kaikki kuvat ottanut Tommi pistää lyijyä käveleviin kuolleisiimme.

 Dirty Alex lataa Magnum .44:sta...

"I know what you're thinking. 'Did he fire six shots or only five?' Well, to tell you the truth, in all this excitement I kind of lost track myself. But being as this is a .44 Magnum, and would blow your head clean off, you've got to ask yourself one question: Do I feel lucky? Well, do ya, punk?"

 Tapion näkemys "Headshotista":

 Ei nappia otsaan vaan hitlerviikset. :D

Zombies vs Jackrabbits: Jari ja minä tyhjensimme yhdessä näytösluontoisesti mustaruutirevolverit täydestä latingista. Koko rata hävisi näkyvistä hetkeksi. :)

Tomi ja Kalle tulivat tosiaan hiukan myöhemmin paikalle mutta ehtivät mainiosti kurmottamaan epäkuolleita...

...jotka alkoivat olla aika laastaroituja loppupäivästä. ;)

Sitten olikin päivän Main Attractionin vuoro. Magnum .500, maailman tätä kirjoitettaessa järein käsiase...

Kokovertailua. Alempi Magnum .44 eli kuuluisa Dirty Harryn revolveri joka itsessään on jo norsu käsiaseiden joukossa näyttää oikeasti pieneltä verrattuna aseeseen jolla ammutaan puolituumaisia ammuksia! :)

Vielä muutama video Rusakoista ampumassa tällä hirviöllä. Reaktiot varsinkin yhdellä kädellä ovat varsin vaihtelevia. :D

Aleksi

Tapio

Mikael

Kalle

Tomi

Tommi

Jari. Puheessaan hän viittaa siihen että toinen kierros tällä ammuttiin yhdellä kädellä. :D

Päivään mahtui paljon pauketta, hiukan pientä kilpailuhenkeä asiaankuuluvien yksilöiden kesken ja paljon hyvää fiilistä. Rusakoiden viimeaikaiset tapaamiset isommalla porukalla ovat olleet lievästi sanottuna miehekkäissä merkeissä. Täytynee ottaa joku runonlausuntailta seuraavaksi että saadaan testosteronitasot vähän normimmalle pykälälle. :D