Migreenikon mieli

Tyttöystävälläni on kaikkien mittapuiden mukaan pahimmanlaatuinen migreeni kuin ihmisellä voi olla. Hänen tarinansa ei ole kaunista kuultavaa eikä -luettavaa. Jos kärsit itse migreenistä, haet vertaistukea tai lohtua aiheen tiimoilta, neuvoja ja joitakin vastauksia tai haluat vain yksinkertaisesti tietää kuinka kauhea asia migreeni oikeasti on kaikkein pahimmillaan (itse olen aiemmin kuvitellut sen olevan vain tavallista rankempi päänsärky), Iiriksen blogi löytyy osoitteesta

www.migreenikonmieli.blogspot.com

Se ei ole kivaa luettavaa eikä millään tasolla viihteellistä. Erittäin informatiivinen kyllä, ja jos joko näet tämän blogin tarpeelliseksi joko itsellesi tai jollekulle läheisellesi joka aidosti kärsii migreenistä, lue se, aloita alusta ja anna blogin osoite eteenpäin.

Tätä ei pidä alkaa pohdiskella liikaa...
...minähän varoitin. :D

"Do you feel lucky, punk?"

Olin tänään ampumaradalla parin hyvän kaverin kanssa. Itsehän en asetta omista mutta kaverin arsenaalilla valloittaisi pienen valtion joten se ei ollut ongelma.

Pääsin kokeilemaan mm. aitoa mustaruutirelvolveria ja Glockia. Ikävä kyllä tietokone ja kännykkä eivät enää keskustele reissussa tulleen välirikon jälkeen joten ainakaan toistaiseksi en voi kuvia pistää tästäkään huvista.

Tonin Glockiin sai kiinnitettyä olkatuen ja valotähtäimen, joka teki tähtäämisestä suorastaan epäreilun helppoa. Sillä vimpaimella jopa tällainen puusilmä osui 8/10 kertaa maaliin! :D Vempain sai aseen myös näyttämään melkoisen scifiltä, Jarin sanoin "G.I. Joe-meininkiä". Yo Joe!
Jarin mustaruutiaseessa oli todellista villin lännen makua ja miehen ladatessa kapistusta Toni tuumailikin vieressä että "ei ihme että ennen vanhaan sodat kestivät niin kauan..." ;)
Päivän hurjin ase oli silti kyllä Jarin toinen reukku. Ase painoi varmaan enemmän kuin muut mukana olleet yhteensä ja .44 Magnum-luoteja sylkevä revolveri oli samanlainen kuin millä Likainen Harry siisti kaupunkikuvaa. "Go ahead, make my day..." :)

Kaikenkaikkiaan päivä oli erittäin hauska ja hyvän seuran ja hyvän kahvin kera se eteni aivan liian nopeasti. Odottelen innolla seuraavaa kertaa jolloin luvassa on mahdollisesti lisää legendaarista varustusta.

Giant d***ing robots! :D

Vanha vartija valittaa (taas)

Örkki pistää käden povitaskuun jolloin takin etumukseen käden viereen tulee kulmikas kuhmura ja huutaa ampuvansa minut (hetken kuluttua käy ilmi että asetta ei ole mutta siinä tilanteessa en voinut sitä tietää). Tartun oletettuun asekäteen, kiepautan hyypiön katuun ja runttaan oletettua asekättä ja väännän sitä niin että se sekä tulee pois takin alta että ei pystyisi pitelemään mitään.

Välittömästi paikalla on viisikymppinen äijä joka vinkuu minulle liiallisesta väkivallan käytöstä. Ärähdän että "Mies pisti käden takin alle ja sanoi ampuvansa minut, mitä SINÄ olisit tehnyt??" minkä jälkeen vastaus on tyly "Jaa" ja henkilö poistuu vähin äänin.

Mikä siinä on että todella usein kun jotain tällaista tai pahempaa tapahtuu, paikalle löytää aina tiensä joku kukkaranta tai setämies joka on nähnyt viimeiset 25% tilanteesta ja muodostaa aina automaattisesti mielipiteensä sen mukaisesti että vartija siinä taas pahoinpitelee viatonta ihmisparkaa? Perkele.

Huh.Helpotti.

Renkaidenvaihto

Heh. Suoritin juuri lankomiehen opastamana elämäni ensimmäisen renkaidenvaihdon, 36-vuotiaana. :) Mielipiteeni autoista ei ole muuttunut, mutta kun nyt kerran sellainen käytössä on niin tottakai haluan oppia perushuoltojutut.

I want out (1988)

2011. I still do...

From our lives' beginning on
We are pushed in little forms
No one asks us how we like to be
In school they teach you what to think
But everyone says different things
But they're all convinced that
They're the ones to see

So they keep talking and they never stop
And at a certain point you give it up
So the only thing that's left to think is this

I want out--to live my life alone
I want out--leave me be
I want out--to do things on my own
I want out--to live my life and to be free

People tell me A and B
They tell me how I have to see
Things that I have seen already clear
So they push me then from side to side
They're pushing me from black to white
They're pushing 'til there's nothing more to hear

But don't push me to the maximum
Shut your mouth and take it home
'Cause I decide the way things gonna be

I want out--to live my life alone
I want out--leave me be
I want out--to do things on my own
I want out--to live my life and to be free

There's a million ways to see the things in life
A million ways to be the fool
In the end of it, none of us is right
Sometimes we need to be alone

Tee työtä jolla on tarkoitus...

No, tämä on ääripää tässä työssä mutta kuitenkin...

Vartijakutsu liikkeestä X. Kirmaan paikalle ja myyjäkimuli osoittaa edessäni loittonevaa selkää, "toi vei tavaraa!". Hyvä, juoksen hemmon kiinni ja kerron että nyt ei tainnut kaikki ostokset mennä kassan kautta. Vastaukseksi saan litanian solvauksia ja vauhdilla katsantoelimistöäni lähestyvät rystyset. Väistän lyönnin ja tartun nilkkiin, mutta huonosti. Örkki kiskaisee itsensä irti ja suuntaa uuden iskun kohti nassuani, joka toki olisi muokkauksen tarpeessa mutta ei näin. Torjun lyönnin kädelläni ja jatkan liikettä kiepsahtaen mölliäisen selän taakse minkä jälkeen maistatan hänellä vähän jalkakäytävää.
Kiinniottotiloissa teen hepulle tarkastuksen, jonka lopputuloksen kuvaamiseen sopii mainiosti suora lainaus äijän hakeneen poliisin suusta:

"Lähdet kyselemättä lyömään sinut pysäyttänyttä vartijaa 0,93€ maksaneen kaljatölkin takia?? Oletko sinä idiootti??"

Huoh.

Ehkä mahtavin kissavideo ikinä! :D

Putosin lopullisesti siinä vaiheessa kun kissa ajaa karhun tiehensä! :D

Hyvinvointikoulutus Tampereella

"Diiba. Diiba diiba daaba. Diiba daaba diiba daaba. Ja muistakaa että tämä on nyt toistaiseksi täysin luottamuksellista."

No, näin Näsineulan auton ikkunasta. Ja munkit eräässä tienvarsikahvilassa olivat hyviä.

Tehkää perässä!

Tarkemmin ajatellen, älkää tehkö... :D

"Todella cool on vain ihminen, joka ei yritä vähääkään olla cool."
-Iiris Kosonen

Robert Williams

Onkin vierähtänyt hetki kun olen laittanut tänne taidegalleriaa. Aika korjata asia.

Robert Williamsia ei monikaan tunnista, mutta hänen taiteeseensa on varmaankin suurin osa törmännyt ainakin ohimennen. Tunnetuin hänen teoksistaan, Appetite for Destruction, päätyi myöhemmin Guns'n'Rosesin alkuperäiseksi levynkanneksi samannimiselle levylle (itsekin tajusin tämän vasta hurjasti myöhemmin).

Williamsin tyylisuuntaa kutsutaan konseptuaaliseksi realismiksi, mitä en oikein ymmärrä. Mielestäni mies on kyllä konseptuaalinen sanan kiinteässä käsitteessä mutta muuten kyllä enemmän jonkin sortin surrealisti, sillä hänen kuvituksensa on hyvin psykedeelistä.
Williamsille ominaista ovat 50-lukuinen tyyli sekoitettuna tyypilliseen Hot Rod-peltitaiteeseen ja poptaiteeseen. Hänen tavaramerkeikseen on muodostunut sarjakuvamainen tapa lisätä kuviin "liikettä" toistamalla saman aiheen moneen kertaan yhdessä kuvassa ja karikatyyrimainen hahmo suurine mulkosilmineen ja uloslentävine kielineen kuvan taustan pohjatessa kuitenkin todentuntuiseen maisemaan.

Välineinään Williams käyttää vanhoja kunnon öljyvärejä ja kangasta, mikä tuo hänen töihinsä oman viehätyksensä tällä tietokoneiden aikakaudella.

Realisti vai surrealisti? Vaiko realistinen surrealisti? Psykedeelinen joka tapauksessa, enkä sanoisi tällaisen keskustelun olevan edes tarpeellista. Klikkaamalla ensimmäistä kuvaa saatte ne gallerian muotoon ja jos kuvaa voi suurentaa, blogi suurentaa sen automaattisesti.


















I do not own rights to these images. Just giving the artist some space, credit and advertisement. Because I really like the art.

"Ei onni löydy siitä, että uutta hamuaa, vaan siitä, että oppii saamastaan nauttimaan." :)

"Cash don't buy guts, kid. Or brains. And you're short on both."
-Hannibal Smith, The A-Team

Poskilävistys Vanhalle Vihtahousulle

Kulttuuripääkaupunkivuosi lähestyy loppuaan, ja osittain olen siitä tyytyväinenkin, koska tämä vuosi on näyttänyt kyllä sen että sanan "kulttuuri" nimissä voi pistää esille mitä tahansa sontaa... Esim. Paavo Nurmen stadionilla sohlattu Kari Heiskasen ohjaama "suurteos" Taistelu oli aivan käsittämättömän heikko esitys. 50 ihmistä juoksee ja määkii kuin Jouko Turkan pahimmissa pohjanoteerauksissa, ero oli lähinnä siinä että esiintyjien syljeneritys oli (oletettavasti) vähäisempää.

Mutta todella paljon hyvääkin kyllä tähän on mahtunut ja myös marginaalitaide ja alakulttuurit ovat päässeet mukavasti esille. Mannerheimin puistoon pystytetyn Cirque Draculan uskomaton akrobatia pienessä tilassa yhdistettynä vanhanajan varieteehen oli todella hieno sovitus Stokerin mestariteoksesta, Kaarinan Nuorisoteatterin näkemys Kellopeli Appelsiinista oli hauska ja omintakeinen, ja nyt viimeisimpänä kokemuksena Jo-Jo-teatterin ja Circus Mundus Absurdusin yhteistyö Mihail Bulgakovin klassikkoromaanista Saatana saapuu Moskovaan oli todella virkistävä.
Nähtyäni Absurdusin esiintymisen ennenkin olin aluksi hieman skeptinen koska vaikka friikkisirkuksen omat jutut ovatkin varsin viihdyttävää katsottavaa, pelkäsin koko shown perustuvan pelkälle shokkiefektille. Ilokseni sain huomata pian olleeni väärässä. Tarinankuljetus oli soljuvaa ja silti aiheeseen sopivan kaoottista, yksityiskohtien määrä oli aivan mahtava eri paria olevista piilolinsseistä sotkettuun huulipunaan, ja valon ja varjon kekseliäs käyttö hipoi paikoin nerokkuutta. Näyttelijöitä oli lähes parikymmentä ja pieninkin osa oli mietitty tarkkaan.
Tottakai kyseessä ollessa Absurdusin asiaan kuului myös paljon itsensä lävistämistä, varmastikin kivuliaita vetoesityksiä, tulella leikkimistä ja suspensioroikotusta (uskomatonta mitä ihmisen selkänahka kestää), mutta se ei kuitenkaan ollut itsetarkoituksellista ja kun kuitenkin kyseessä oli liuta tarinaan vahvasti kuuluvia kikattavia "demoneita" niin tällaiseen 2000-luvun vastavirtaesitykseen se sopii kuin luoti punaniskaan.

Kaiken kaikkiaan on ollut hienoa seurata kulttuurivuoden mukanaan tuomia värikkäitäkin vaihtoehtoja. Voi tietysti olla että en vain ole pitänyt silmiäni tarpeeksi auki ja paljon on jäänyt huomaamatta aikaisempina vuosina mutta minusta ainakin on näyttänyt siltä että vuosi on tuonut esille paljon valtavirrasta poikkeavaa materiaalia ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Kuinka käsittämättömän suuri voi ihmissydän olla?

Instant NO!-button

Jos teillä on sellainen olo ja tarve, menkää osoitteeseen www.nooooooooooooooo.com (15 o:ta), varmistakaa että tietokoneen kaiuttimet ovat päällä ja painakaa nappulaa. Helpottaa kummasti oloa. :D

Tempus fugit 3

Voi hyvänen aika. Takana on firman pikkujouluristeily. Tapasin paljon nuoria kollegoita jotka ovat hetki sitten aloittaneet alalla ja yksi heistä ilmoitti minulle riemuissaan että muistaa kun olen opettanut häntä kun hän oli ala-asteella... Kun nyt kuitenkin olen jo turvallisuusalallakin ollut pitkälle seitsemättä vuotta ja kouluissa olin töissä useita vuosia ennenkuin siirryin yksityiseksi hoitajaksi, niin kyllä tuli wanha olo.
Tilannetta ei yhtään auttanut se kun samalla laivalla törmäsin ensimmäistä kertaa yli vuoteen ystävääni jonka lapsia hoidin monta vuotta alkaen silloin kun he olivat melkein pottaiässä vielä. Minulla taisi mennä täysi minuutti tajuta että ne kaksi hujoppia siinä hänen vieressään olivat juurikin kyseiset "lapset". Huoh...
Aika kuluu käsittämätöntä vauhtia. Joku sanoi minulle joskus että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu, ja nyt luinkin artikkelin aiheesta. Siinä todettiin että kun ikää alkaa tulla, ihmisen kyky ihan oikeasti observoida ajan kulua muuttuu ja nimenomaan muuttuu tarkemmaksi. Kun mittariin alkaa kertyä tarpeeksi vuosia, perspektiivi asioihin saa uusia ulottuvuuksia ja tietoisuus oman ajan rajallisuudesta kasvaa. Nyt jo olen huomannut että kun ennen vanhaan kaksi vuotta tuntui ikuisuudelta, nyt viisikään vuotta ei tunnu kovin pitkältä ajalta.

Mutta hei, kuten Indiana Jones totesi Marionin sanottua hänelle että hän ei ole sama mies kuin kymmenen vuotta sitten:

"Ei se ole vuosista kiinni, kultaseni, vaan kilometreistä mittarissa..." ;)

\m/

Aidosta metallista

ei koskaan

tule valtavirtaa.

Ei todellakaan!