Poskilävistys Vanhalle Vihtahousulle

Kulttuuripääkaupunkivuosi lähestyy loppuaan, ja osittain olen siitä tyytyväinenkin, koska tämä vuosi on näyttänyt kyllä sen että sanan "kulttuuri" nimissä voi pistää esille mitä tahansa sontaa... Esim. Paavo Nurmen stadionilla sohlattu Kari Heiskasen ohjaama "suurteos" Taistelu oli aivan käsittämättömän heikko esitys. 50 ihmistä juoksee ja määkii kuin Jouko Turkan pahimmissa pohjanoteerauksissa, ero oli lähinnä siinä että esiintyjien syljeneritys oli (oletettavasti) vähäisempää.

Mutta todella paljon hyvääkin kyllä tähän on mahtunut ja myös marginaalitaide ja alakulttuurit ovat päässeet mukavasti esille. Mannerheimin puistoon pystytetyn Cirque Draculan uskomaton akrobatia pienessä tilassa yhdistettynä vanhanajan varieteehen oli todella hieno sovitus Stokerin mestariteoksesta, Kaarinan Nuorisoteatterin näkemys Kellopeli Appelsiinista oli hauska ja omintakeinen, ja nyt viimeisimpänä kokemuksena Jo-Jo-teatterin ja Circus Mundus Absurdusin yhteistyö Mihail Bulgakovin klassikkoromaanista Saatana saapuu Moskovaan oli todella virkistävä.
Nähtyäni Absurdusin esiintymisen ennenkin olin aluksi hieman skeptinen koska vaikka friikkisirkuksen omat jutut ovatkin varsin viihdyttävää katsottavaa, pelkäsin koko shown perustuvan pelkälle shokkiefektille. Ilokseni sain huomata pian olleeni väärässä. Tarinankuljetus oli soljuvaa ja silti aiheeseen sopivan kaoottista, yksityiskohtien määrä oli aivan mahtava eri paria olevista piilolinsseistä sotkettuun huulipunaan, ja valon ja varjon kekseliäs käyttö hipoi paikoin nerokkuutta. Näyttelijöitä oli lähes parikymmentä ja pieninkin osa oli mietitty tarkkaan.
Tottakai kyseessä ollessa Absurdusin asiaan kuului myös paljon itsensä lävistämistä, varmastikin kivuliaita vetoesityksiä, tulella leikkimistä ja suspensioroikotusta (uskomatonta mitä ihmisen selkänahka kestää), mutta se ei kuitenkaan ollut itsetarkoituksellista ja kun kuitenkin kyseessä oli liuta tarinaan vahvasti kuuluvia kikattavia "demoneita" niin tällaiseen 2000-luvun vastavirtaesitykseen se sopii kuin luoti punaniskaan.

Kaiken kaikkiaan on ollut hienoa seurata kulttuurivuoden mukanaan tuomia värikkäitäkin vaihtoehtoja. Voi tietysti olla että en vain ole pitänyt silmiäni tarpeeksi auki ja paljon on jäänyt huomaamatta aikaisempina vuosina mutta minusta ainakin on näyttänyt siltä että vuosi on tuonut esille paljon valtavirrasta poikkeavaa materiaalia ihan eri tavalla kuin aiemmin.