Tempus fugit 3

Voi hyvänen aika. Takana on firman pikkujouluristeily. Tapasin paljon nuoria kollegoita jotka ovat hetki sitten aloittaneet alalla ja yksi heistä ilmoitti minulle riemuissaan että muistaa kun olen opettanut häntä kun hän oli ala-asteella... Kun nyt kuitenkin olen jo turvallisuusalallakin ollut pitkälle seitsemättä vuotta ja kouluissa olin töissä useita vuosia ennenkuin siirryin yksityiseksi hoitajaksi, niin kyllä tuli wanha olo.
Tilannetta ei yhtään auttanut se kun samalla laivalla törmäsin ensimmäistä kertaa yli vuoteen ystävääni jonka lapsia hoidin monta vuotta alkaen silloin kun he olivat melkein pottaiässä vielä. Minulla taisi mennä täysi minuutti tajuta että ne kaksi hujoppia siinä hänen vieressään olivat juurikin kyseiset "lapset". Huoh...
Aika kuluu käsittämätöntä vauhtia. Joku sanoi minulle joskus että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu, ja nyt luinkin artikkelin aiheesta. Siinä todettiin että kun ikää alkaa tulla, ihmisen kyky ihan oikeasti observoida ajan kulua muuttuu ja nimenomaan muuttuu tarkemmaksi. Kun mittariin alkaa kertyä tarpeeksi vuosia, perspektiivi asioihin saa uusia ulottuvuuksia ja tietoisuus oman ajan rajallisuudesta kasvaa. Nyt jo olen huomannut että kun ennen vanhaan kaksi vuotta tuntui ikuisuudelta, nyt viisikään vuotta ei tunnu kovin pitkältä ajalta.

Mutta hei, kuten Indiana Jones totesi Marionin sanottua hänelle että hän ei ole sama mies kuin kymmenen vuotta sitten:

"Ei se ole vuosista kiinni, kultaseni, vaan kilometreistä mittarissa..." ;)