Stranger in a strange land

No, "land of ice and snow" ei nyt osu kohdalleen mutta biisi on hyvä ja on soinut paljon päässäni viime aikoina.
- - -
Well, "land of ice and snow" doesn't fit at all but the song is great and has been playing in my head a lot lately.

Blue Mountains

Blue Mountains on luonnonsuojelualue noin 80 kilometriä Sydneystä länteen. Vuoret eivät "virallisesti" ole vuoria vaan merestä noussut tasanko tai jotain sinnepäin, mutta ainakin minulla on ollut tapana kutsua metsien peittämiä hurjan korkeita kivimuodostelmia vuoriksi, sanokoot pilkkua viilaavat geologit sitten mitä lystäävät. ;)
Vuoret tai "vuoret" eivät oikeasti ole sinisen värisiä (nehän ovat viidakon peitossa kuten kuvista näkyy), vaan illuusio syntyy joka puolella kasvavien eukalyptuspuiden lehdistä ilmaan höyrystyvästä öljystä, josta valo sitten suodattuu läpi saaden alueen näyttämään siniseltä. Vaikutelma on kuulemma voimakkaampi iltaisin, eikä kännykkäkamerani tietenkään tee oikeutta paikalle.

- - -

Blue Mountains is a National Park residing about 80 kilometers west from Sydney. The mountains aren't "officially" mountains but an uplifted plateau or something, but at least I've had a habit of calling huge cliffs that are covered with forests, well, mountains, no matter what some nitpicking geologist has to say about it. ;)

The mountains or "mountains" aren't actually blue (they are covered with jungle as you can see in the pics). The illusion is created when the sunlight is distilled through the oil vapors that are coming up from the eucalyptus trees below everywhere.

The blue impression is told to be more clear in the evenings, and of course the pictures taken by a cellphone camera aren't doing much justice to the place.

Alue on valtava, reilusti yli 250 000 hehtaaria, ja reittivalintoja on kiitettävän paljon. Enkä minä tietenkään aina jaksa pysytellä reitillä... ;) Ja sen ansiosta löysin mm. luolan, joka oli kallioseinämässä kymmenisen metriä kulkureitin yläpuolella. Sinne kiipeäminen oli oma hommansa, enkä hirveästi viitsi miettiä pudotuksen määrää, koska kulkureittikin kulki kallionreunalla, ja ennestään rikkinäiset ranteeni ja selkäni eivät suorastaan kiittäneet, mutta se oli kevyesti pienen riskin arvoinen juttu, siellä sain todellakin istua rauhassa ja nauttia olostani. :)

- - -

The area is huge, well over 250 000 hectars, and there are nice many options for the routes to take. And of course I can't bother staying on the basic path all the time... ;) And thanks to that I found for example a cavern that was in the stone wall of the cliff about ten meters above the basic route. It was quite a job climbing in there especially with my sore back and wrist, and I don't want even to think about the fall because even the route was going on the cliff surface, but it was easily worth the risk, the place was all about tranquil and solitude. :)

Henkilökohtaisesti juuri tällainen on yksi niitä asioita joita haluan tältä reissulta. Hiljaisia, kolossaalisia luonnontilassa olevia paikkoja joissa ihan vaan istua ja nauttia olostaan. Täällä on hyvä oikeasti hengittää ja miettiä juttuja.

- - -

Personally this is exactly the stuff I'm looking for on my trip. Quiet, colossal places in the nature where one can just sit and enjoy just being there. It's good to just breath and think about stuff.

Kymmenen sentin päässä kengästäni alkaa parinsadan metrin pudotus...

- - -

Ten centimeters from my shoe starts a fall of couple of hundred meters...

...enkä ollut edes lähellekään korkeimmassa paikassa täällä. Näkymät olivat huikeat! :)

- - -

...and I wasn't even closely on the highest place here. The views were spectacular! :)

En keksi paljoa kerrottavaa tästä paikasta, ja luulen muutenkin että vaikka kuvat eivät tietenkään tee minkäänlaista todellista oikeutta paikalle, ne kertovat silti todellakin kaiken tarpeellisen.

- - -

I don't have much to tell you about this place, and I think that anyway even though the images aren't doing any real justice to the place by a long shot, they still tell you everything necessary.

Sen voin sanoa, että tämä oli ensimmäinen hetki tällä reissulla, kun tunsin löytäneeni oikeasti palasen sitä aitoa mielenrauhaa, mitä täältä myöskin haen. Happi täällä maistuu hyvältä.

- - -

I can say that this the first occasion on this trip when I felt like finding a little piece of thatreal peace of mind what I'm looking for. The oxygen here tastes good.

Valkoinen apina viidakossa. Jälleen yksi etappi siis takana.

- - -

A white monkey in the jungle. Another waypoint reached.

The Three Sisters.

No joo, voisin laittaa tähän toistasataa kuvaa mutta eiköhän tämä riitä. Pitäkää peukkuja että löydän Aasian puolelta kameran jonka hinta sopii budjettiini...

- - -

Well, I could put over a hundred pictures here but I guess this is enough for now. Keep your fingers crossed that I'm able to find a camera that fits in my budget when I'm hitting Asia...

Yritys ladata jokin muu video kuin Youtubesta otettu blogiin, osa 666. Oma koneeni näyttää pelkkää valkoista ruutua, viitsisikö joku kertoa näettekö te siinä videopätkän jonka otin sen löytämäni luolan suulta...

- - -

An attempt to upload some other video than a Youtube one, part 666. My own computer gives me only a white square, so would someone be kind enough to tell me if you see a video clip I took from the mouth of that cave I found...

Kirsi Salonen

Olen jo pitkaan todella nauttinut Kirsi Salosen uskomattoman kekseliaasta ja eksentrisesta puolisurrealistisesta taiteesta. Yleensa hanen kuviinsa liittyy myos jokin tarina tai runo. Suosittelen lampimasti tutustumaan: http://www.kirsisalonen.com
Kuten aina, klikkaamalla kuvia ne kasvavat huomattavasti kokoa.














I do not own rights to these images. Just giving the artist some space, credit and advertisement. Because I really like the art.

"In violent times, you shouldn't have to sell your soul..."

Bondi Beachin hiekka on kuin tomusokerissa kävelisi... :)

Maailma on muutakin kuin pyöreä
tahtoisin sen sisään matkustaa
sen tiedon antimia syödä
elämänjanoni sammuttaa
anna suurempi sydän
ymmärtämään enemmän
näkemään pahan ja hyvän
kunnioittamaan elämää

-Petri Tiili: Matkalla tuntemattomaan

Reppureissaajan elämää... - Backpacker's life...

Teille jotka ajattelevat että elämäni on pelkkää juhlaa nyt. Ei se kaikki ole ollenkaan seikkailuja ja biletystä...

Heräsin aamulla huomattavaan kutinaan ympäri kroppaa. Hetken tilannetta tutkittuani huomasin jälkiä ympäri kehoani ja tajusin nopeasti tilanteen... Ei muuta kuin respaan valittamaan. I got bedbugs, lots of them.

Patja vaihtoon ja meikäläinen suihkuun. Tai niin luulin. Sitten sain tietää että hostelin henkilökunta on heittänyt pyyhkeeni roskiin koska se oli kuivumassa "väärässä paikassa" eli tyhjän yläkerran punkan kaiteella. *facepalm*

No, järjestin itselleni uuden pyyhkeen ja loikin suihkuun kuin nuori rusakko ajatuksena nauttia edes hiukan elämän pienistä iloista vain kokeakseni seuraavan "hienon hetken" elämässä: Lämmin vesi on poikki ja on kuulemma koko viikonlopun. No, suihkut täällä elävät muutenkin omaa elämäänsä, saattavat heittää tulikuumalle tai jääkylmälle ihan milloin vaan, eli jos kuvasta ottaisi veden pois niin näyttäisi todennäköisesti siltä että suihkussa oleva henkilö tanssii jotakin afrikkalaista bule-tanssia... "Iiih, trrrr, iiIIiihh, TRRR..." Sätkyn sätkyn.

Patjan vaihtokin tapahtui huoneen sisällä tyhjästä punkasta, ja veikkaan että jokainen patja tässä röttelössä on samassa tilassa.

Ja ei, täällä ei paljoa tarvitse rahojaan pyydellä takaisin tai mitään kompensaatiota. "Australia on täynnä backpackereita, senkun lähdet jos ei kiinnosta." Todennäköisesti teen englantia Madagascar-elokuvan pikkuapina-kuninkaan tavoin vääntävälle intialaishyypiölle tiskin takana vielä jotain ennen lähtöä. En tiedä vielä mitä mutta siihen todennäköisesti liittyy sangollinen jääkylmää vettä jossa ui pari kourallista torakoita keittiöstä...

Päätin että maailma näyttää iloisemmalta täydellä masulla ja hipsin keittiöön nuudelipaketti kainalossa. Nippaillessani torakoita keittiössä mietin niiden määrän lisääntyvän koko ajan ja epäilenkin niitä olevan sen verran, että jos ne yhtäkkiä saataisiin kokonaisuudessaan pois rakennuksesta, koko talo romahtaisi koska sisäseinissä ei olisi enää mitään mikä pitäisi niitä pystyssä...

Nyt istuskellessani kahvilassa että saan siirrettyä tämän blogiin, koska hostelin internetiä ei ilmeisesti edes aiota korjata, mietin pitäisikö vaihtaa hostelia. Mutta ympäristön hostelit ovat täynnä ja kauhean kauas en viitsi enää parin päivän takia lähteä, varsinkin kun olen jo maksanut huoneen keskiviikkoaamuun asti.

Eli ei muuta kuin rinta rottingilla takaisin. Kenties otan virkistävän kylmän suihkun... 8£ Mitähän seuraavaksi? Niin tosiaan, täällähän on kaasuhellat... Hi hii.

- - -

This one's for you who think that my life is all adventures and partying now. It certainly is not.

I woke up in the morning into a random and aggressive itch. Checking out the situation for a while I quickly discovered bitemarks all over my body and got the picture. I got bedbugs. Lots of them.

So quickly to the shower. Or so I thought. The management had thrown my towel to the garbage because it was "hanging in a wrong place", that being an empty bed in the same room I live in. *facepalm*

Ok, I arranged a new towel for myself and hopped into shower like a young rabbit thinking of enjoying at least a little bit of little good things in life, just to bump into another thing in life: There's no hot water coming in this wretched house, not at least before Monday...
Oh well, the showers here live their own life anyway, they can throw either sizzling hot or ice cold water on you at any time, so I presume if one removes the water from the image, it looks like the person in the shower is dancing some African bule-dance there... "Eeeeh, brrr, eeEEeehh, BRRRR..." Squirm squirm.

And no, don't bother asking for refund or discount here.
"Australia is full of backpackers. If you don't like it, check out!" I'll be probably doing something for the indian jerk behind the counter, who cracks English the same way the little monkey king character cracks in the movie Madagascar... I'm not sure what I'm gonna do but it probably includes a bucket full of ice-cold water with couple of fistfuls of kitchen cockroaches swimming in it...

I decided that the world looks a bit brighter if one has a full belly, so I nabbed a pack of noodles and trotted to the kitchen. There, as I was waiting for the noodles to cook, I tapped away some cockroaches and was thinking that they seem to be multiplying fast. I guess if one would actually remove all the cockroaches in the building, the whole house would simply collapse because there wouldn't be enough stuff inside the walls to keep it tight...

Now, as I'm sitting in a Café, so that I can put this text in my blog, because it seems that the hostel isn't going to repair their wireless connection at all, I'm thinking that maybe I should change residence, but no, all the surrounding hostels are full and I'm not bothering to go further because of only a few days, especially since I've payed for the room till next Wednesday already.

So, chin up and back to the hostel. Maybe I'll just grab a refreshing cold shower... 8£ I wonder what's up next? Oh right, they got gas ovens here... Hee hee.

Rutiini on linnani - Routine is my castle

Kahdessadas blogipäivitys... ja näin tylsä aihe? En tiedä. Katsotaanpas.

Heräsin aamulla ja raahustin mielikahvilaani, koska siellä on halpa ja tukevahko aamiaistarjous. Syödessäni aamiaista luin sähköpostit kännykällä, minkä jälkeen tepastelin takaisin hostelille. Niinkuin monena aamuna, en sentään joka aamu mutta kuitenkin.

Iltaisin kun kuljen hostelin yleisissä tiloissa, tiedän etukäteen ketkä katsovat telkkaria, ketkä polttelevat pilveä parvekkeella ja kun istun itse alas johonkin, tietyt ihmiset tulevat käymään, joko keittiössä tai oleskelutiloissa, lähes kellontarkasti.

Rutiineja. Hostelelämässä. Kuten edellisessä hostelissa, ja sitä edellisessä.

Suurin osa porukasta täällä on backpackereita eri puolilta maailmaa, eli enimmäkseen levottomia sieluja, ihmisiä joilla on tarve liikkua, rikkoa arki, kokea juttuja tavallisen elämän ulkopuolelta. Toiset ovat vain etsimässä seikkailuja, toiset itseään. Joka tapauksessa minä ja suurin osa täällä olevista ihmisistä olemme ihmisiä jotka eivät tykkää istua kategoriassa, uivat vastavirtaan ja haluavat kulkea omia polkujaan, tutkia tuntematonta ainakin osittain.

Miten lemmossa siis sen kaltaisille ihmisille voi välittömästi syntyä rutiineja? Heti kun pysähdyn jonnekin pidemmäksi aikaa kuin pariksi päiväksi, alkaa välitön rutiininmuodostus. Miksi?

Mistä rutiineissa on kyse? Tutuista asioista joita teemme joka päivä, toimintamalleista jotka tuntuvat pysyvän vaikka kuviot ympärillämme muuttuisivat aivan totaalisesti.

Mielestäni on olemassa kahdenlaista rutiinia, pakollinen rutiini joka perustuu perustarpeisiin, syöminen, suihkussakäynti jne. ja itseaiheutettu rutiini, kuten juurikin kahvila, sähköposti, TV jne. Toki on myös olosuhteista ym. johtuvaa rutiinia, mutta se ei ole kovin merkityksellistä tässä asiassa.

Jälkimmäinen rutiini hämmentää minua. Olen täällä hakemassa täydellistä irtiottoa nimenomaan arjesta ja rutiineista. Miksi sitten minä ja kaikki muutkin alkavat välittömästi muodostaa uusia rutiineja kun pääsemme vanhoista eroon? Henkilökohtaisesti olen täällä etsimässä molempia aiemmin yllämainittuja asioita, ja näyttäisi siltä että olen onnistumassa. Koen täällä juuri sitä mitä haenkin, nautin suunnattomasti siitä että arki on tiessään. Miksi siis muodostan rutiineja?

Ehkä kyse on jonkin sortin perusturvasta. "Home is where the heart is." Käytämme rutiineja jonkinlaisena henkisenä perustana, psykologisena linnakkeena, mielemme rakentaa välittömästi kodin sinne mihin pysähdymme hetkeksi.

Olen miettinyt kotikaupunkini irtolaisia tässä asiassa. Monet heistä ovat kirjaimellisesti siltojen alusten asukkaita, heiltä puuttuu se kodin irvikuvakin. Ja useasti kun heidän kanssaan keskustelee (työn takia), huomaa välillä että heillä ei tosiaan ole kaikki ihan kotona, varsinkaan pitkäaikaisilla tapauksilla. Olen aikaisemmin ajatellut että se johtuu pelkästään alkoholista ja "muusta mukavasta", mutta toisaalta, näillä ihmisillä ei tosiaan ole rutiineja (ainakaan sellaisia mitä meikäläinen kykenisi näkemään ja ymmärtämään, joka kuun 15. päivä tulevan sossurahan hetkellinen yhden päivän tilanteenmuutos ei riitä rutiiniksi). Rutiinit muokkaavat synapseja aivoissamme, ja synapsit määräävät miten ajattelemme. Henkilö jolla ei ole rutiineja haahuilee päämäärättömästi läpi päivien kuin haamu vailla merkitystä, vailla kiintopisteitä.

Samaten juttelin juuri hetki sitten ystäväni kanssa jonka sydän särkyi, hän menetti rakkaan ihmisen ja kertoi kuinka saattoi mennä päiväkausia kun ei käynyt suihkussa koska ei vain huomannut, kämppä alkoi näyttää kaatopaikalta ja millään ei tuntunut olevan väliä. Rutiinit kuolivat kun "aivot löivät tyhjää", ja veikkaanpa että jokainen meistä on kokenut elämässään saman, tavalla tai toisella. Sitten, kun tilanne vähitellen syystä tai toisesta paranee, rutiinitkin palaavat, ja niihin tarttuu mielihyvin.

Rutiinit ovat kiintopisteitä.

Luulen että tästä johtuu se että ihminen jonka aivot toimivat normaalisti muodostaa rutiineja "mahdottomissa" olosuhteissakin. Ne pitävät meidät kiinni tässä maailmassa ja enemmän tai vähemmän järjissämme, muodostavat henkisen "kodin" siellä missä emme oikeata kotia pidäkään.

Siispä eläköön rutiinit. Enää en yritä murtautua ulos niistä kaikista.

Sillä kotini on linnani. :)

- - -

Twohundreth blog update... and such a dull concept for writing? I don't know. Let's check it out.

After I woke up this morning, I shuffled into one Café I go almost every morning because they've got a pretty good and filling breakfast offer there. While eating breakfast I checked my e-mails with my cellphone, after which I strolled back to hostel, as I do very often. Not every day but quite often.

In the evening, as I'm going to the common areas in the hostel, I know in advance who are watching TV, who are on the balcony smoking joints etc., and when I sit down somewhere, there are people who come and go almost like a clock, using kitchen etc.

Routines. In the hostel life. Like in the hostel I was before, and in the one before that.

Most of the people who live in the hostel are backpackers from all around the world, meaning they're restless souls who have the same urge to move, break the threadbare habits, experience stuff out of the ordinary. Some are looking for an adventure, others are looking for themselves. Anyway me and most of the people here, we are types that don't like to fit in some category, we swim against the current, we walk our own paths and we have the need to explore the unknown, a least partly.

So how the heck this type of people can have routines so strong? In the moment I'm staying somewhere for longer than a couple of days, the routines start to be formed. Why is that?

So what are the routines all about? Familiar things we do every day, thought and doing patterns that seem to stand even though the circles and life around us would change totally.

In my opinion there are two types of routines. The one that is based in our basic needs, like eating, showering etc., and the one we create ourselves, like the mentioned stuff above. Of course there are also routines made up by circumstances, but that's not relevant to this thing here.

The latter of the two baffles me. I'm here to detach myself from the everyday routines, the ordinary. So why on Earth am I starting to make up new routines the moment I've got rid of the old ones? Personally I'm here trying to find the both things mentioned above, and it seems I'm succeeding. I'm in for a ride, and I'm really enjoying leaving the ordinary life behind. So why am I making up routines?

Maybe it's a question of some kind of basic security. "Home is where the heart is." We use routines as a spiritual base, some kind of psychological stronghold, our mind builds immediately a home wherever we decide to stop for a moment.

I've given some thought about this, and I've thought about the drifters of my home town. Many of them literally live under the bridges, they don't have even something that could be called a mocking image of a home. And often when I'm talking with these people (because of my work), I find that they're not exactly in the same planet that I am. Before I've thought that it's because of continuing misuse of alcohol and "other stuff", but now I've been thinking, that those people don't have any kinds of routines in their lives. Routines shape the synapses in our brains, and synapses tell us how to think. A person who doesn't have routines just strays away, strolling around like a ghost, without any aims or benchmarks.

It's the same thing when I talked to a friend of mine whose heart was broken, and she told me how she didn't remember to go to a shower for days just because she didn't notice, her apartment started to look like a junkyard, and nothing really seemed to matter. Her routines died when her "brains nullified", and I guess every one of us has experinced the same in our lives, in some form or another. Then, when situation gets better for some reason or another, the routines come back, and one gets a grip of them with pleasure.

Routines are fixed points.

I presume this is why people whose brains work as they should be working start making up routines even in "impossible" circumstances. They attach us to the world and keep us more or less sane, they make up a spiritual "home" for us in the places where we really don't have or use a home.

So hooray for the routines. I'm not going to try and break out of them all any more.

Because my home is my castle. :)

"I've got the wind at my back and my foot to the floor..."

You got me runnin' wild, wild and free
The open road is all I need
You got me runnin' wild runnin' free
It's never gonna be like it used to be

Unelma käsissäni

Kaunis, hauras

Pitelen sitä kovin varovasti

Silti liian kovakourainen...?

Pilvenpiirtäjiä

I can hear the sound

Of the North Star calling

Put your high beams on

Stay on my wing - I'm falling

And spinning and turning

This is ultra-glide

The beginnings of great things

Cannot be seen by your naked eye...

-David Lee Roth: Skyscraper

Sydney

(English text below again. :) Sorry, no translations on picture texts... too tired.)


Kahvia. Kuppi kahvia. TAVALLINEN kuppi kahvia! Valtakunta kahvikupista!!!

Kun menen Suomessa kahvilaan ja pyydän kupin kahvia, saan kupin kahvia. Jossain paikoissa saatetaan kysyä minkälainen, mutta kun sanot että ihan peruskahvi, saat peruskahvin. Täällä? Ei ttttoivoakaan! En ole saanut peruskahvia noustuani lentokoneeseen. Se on joko Flatbelly Gekko Latte tai Mocca Bullshit tai Cream Dream Yack tai Sprinkle White Motherfucker tai whatever. Ja jos yrität selittää että eikun ihan vaan kuppi kahvia jossa on hiukan maitoa, sinua katsotaan kuin vajaaälyistä, sitten hymyillään, pyydetään femma ja kun kuppi tuodaan eteesi, se on espressoa johon joku on lorauttanut vähän maitoa sekaan! AAUUGGHH!!!
Minä. Olisin. Vaan. Halunnut. Kupin. Kahvia. Grrr... Hii, haulikko... O_o~*

No joo. Eihän tämmöinen juntti ymmärrä mitään minkään hienon päälle... Ja toisaalta sen ansiosta löysin sentään tosi hyvän kahvin nimeltä Chai Latte, jonka sisällöstä minulla ei ole mitään käryä mutta josta tykkään kovasti. En ole itse asiassa ihan varma lasketaanko se kahviksi... Se ei maistu kahvilta, mutta eihän mikään täällä maistu... Hörpin siis Chai Lattea ja pidän suomalaisen junttiturpani kiinni. Nam, hyvää Chaita. *jupinaa*

Chai Latte

Backpackerin elämää. Tältä henkilökuntainen valtakuntani enimmäkseen näyttää. 22-32 dollaria per yö.

En ole Sydneyssä ollessani ihan älyttömästi puuhannut mitään, ottanut aika rennosti suurimman osan aikaa. Parina iltana ollaan käyty Chrisin ja Melin tai muutaman saksalaisen kanssa vähän istumassa iltaa ja minä olen toteuttanut itseäni kiipeilemällä seinillä, kiusaamalla paikallisia portsareita ja loikkimalla paikkoihin mihin ei ole asiaa loikkia, kuten hienon hienosti valaistuun suihkulähteeseen. :)

Chris ja Mel. :)

Aina ei jaksa olla kauhean filosofinen ja olen viimein saanut ylikierroksilla viuhtoneet aivoni (joo joo, molemmat solut) hiukan rauhoittumaan. Tämän hetkinen hostelini on aikamoinen mörskä, heräsin tässä yhtenä yönä torakka silmässä, heh. Niitä kavereita nyt muutenkin vilisee täällä, nippailen niitä aikani kuluksi yhteiskeittiössä odotellessani nuudeleiden keittymistä iltaisin. Aika opiskelijameininkiä menussa, tonnaria ja nuudeleita. Hiukan vihloo syödä epäeettistä ruokaa mutta tekee hyvää meikäläiselle tulla alas eettisestä Norsunluutornistani muutenkin... Täällä oppii ja näkee asioita. Anyway, hostel itsessään on aikamoinen murju mutta toisaalta tämä on ensimmäinen missä ei ole miljoonaa kieltoa joka asiaan, mikä oikein nautittuna on hyvinkin hauskaa mutta tietysti johtaa välillä ylilyönteihin, varsinkin muutaman typerän ranskalaisen osalta. Tietävät kyllä paikkansa minun kanssani mutta vähän tympeätä touhua kyllä välillä...



Internetiin pääseminen ja varsinkin siellä pysyminen on aivan tuskaa täällä. Melbournessa sentään yhteys toimi suht ok mutta täällä Sydneyssä se pätkii aivan koko ajan. Olen esim. joutunut yhdistämään joka kerta uudelleen kun olen lisännyt kuvan tähän tekstiin, ja tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä en ole netissä, neljä yritystä epäonnistunut jo. Todella, todella rasittavaa. Eli jos minusta ei kuulu täällä Sydneyssä ihan yhtä usein kuin aiemmin, se johtuu mahdollisesti siitä että on todella rasittavaa käyttää kaksi tuntia yhden blogitekstin kuvineen ulossaantiin kun siihen kuuluisi mennä vain puolisen tuntia... Voi tietysti olla että välillä se johtuu siitä että minulla on täällä myös eräänlainen elämä... ;)



Oli aika riemastuttavaa löytää Finlandia vodkaa paikallisesta Bottle Shopista, ja intialainen kaverini Jimmy osti sitä samantien kaksi pulloa. Heh, mielestäni viinapääni on suomalaisella mittapuulla ihan perussettiä, mutta samalla mittapuulla täällä ihmisten viinapäät ovat samaa luokkaa kuin gerbiilillä... :D

Three Wise Monkeys Pub, kantapaikkani Sydneyssä. Paljon suurempi eikä ollenkaan niin lämminhenkinen kuin Gypsy Bar, mutta ihan mukava paikka ja kohtalainen langaton yhteys (paikallisella yhteyden mittapuulla, kirjoitan tätäkin parastaikaa siellä).

Mielenkiintoista muuten... On hyvinkin yllättäviä ja erilaisia paikkoja joihin täällä kelpaa pelkkä käteinen, kuten hostelit, lävistäjät, tatuoijat(otin uuden kuvan mutta se on sen verran henkilökohtainen että jää nyt näyttämättä [ei paikka vaan kuvan aihe]), kioskit, hiukan pienemmät pubit ja kahvilat, jopa jotkut ruokakaupat... Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon täällä itseasiassa kierretään veroja... ;)



Kekkasin blogistani kohdan josta voin seurata käyntimääriä... Blogillani vieraillaan tasaisesti yli 50 kertaa päivässä!! O_O~* Tuli hiukan paineita pitää huoli siitä että tulee päivitettyä sitä suht usein. :)

Linnun nimi on on Ibis, ja niitä on täällä puistoissa ympäri paikkoja kuin puluja Suomessa. Hassua että pärjäävät, ovat ison rusakon (no pun intended) kokoisia.



Ai niin, harmillinen juttu: Näin Alexandraakin ohimennen. Hänen kameransa varastettiin, eli ikävä kyllä lisäkuvia Melbournesta ei ole tiedossa... :/



Veikkaan viipyväni täällä vielä noin viikon, minkä jälkeen lähden Brisbaneen, missä minua odottaakin jo valmiiksi majapaikka. Headbangereita tottakai. :) Tässä vielä muutama kuva Oopperatalon simpukankuorista...






Lähiaikoina muutama kuva Bondi Beachilta, missä onnistuin polttamaan itseni kunnolla (näytin pari päivää karvaiselta hummerilta...), ja Botanical Gardenista. Nyt alkaa pää hyytyä. Hauskaa päivää kaikille sinne maailman toiselle laidalle. :)

- - -

Coffee. One cup of coffee. REGULAR cup of coffee! A kingdom for a cup of coffee!!!

When I go to a café in Finland and ask for a cup of coffee, I'll get a cup of coffee. In some places they might ask me what kind of coffee, but when you just tell them that a regular, you'll get a regular coffee. Here? Nnnnot a chance! I haven't had a single cup of regular coffee after I got into an airplane. It's always either a Flatbelly Gekko Latte or a Mocca Bullshit or a Cream Dream Yack or a Sprinkle White Motherfucker or whatever. And if you try to explain that no no, just a regular coffee with a touch of milk, the person behind the counter looks you like your comb is a few ticks short, then they smile, ask for five bucks and when you're served, you'll get an espresso where someone has put "a touch of milk"! AAUUGGHH!!!
I. Would have. Just. Wanted. A cup. Of. Coffee. Grrr... Hee, a shotgun... O_o~*

Oh well. It's not like my kind of bogan would understand anything about anything fine... And OTOH because of that I found this very nice coffee called Chai Latte, of which ingredients I have no idea whatsoever but of which I like a lot. I'm not actually sure if they count it as a coffee... It doesn't taste like coffee, but OTOH nothing here tastes like coffee... So I just sip my Chai Latte and keep my finnish hillbilly-yap shut. Yummy, what a good Chai. *grumble*

I haven't been doing much here in Sydney, just relaxed a bit. I've spent some time with Chris and Mel and a bunch of Germans, and I've doing my thing by climbing on the walls, teasing local bouncers and by jumping into places one shouldn't be jumping like a nice-looking illuminated fountain. :)
One doesn't always feel like being very philosophical and I've finally managed to calm down my overemployed brains (yeah yeah, both cells). The hostel I'm living in right now is quite a total wreck, I woke up one night with a cockroach on my eye, heh. Well, those guys occupy the place anyway pretty well, I kill time by tapping them around in the common kitchen when I'm waiting for my noodles to cook at evenings. My menu is quite student type anyway, noodles and tuna. My coincience nags a bit when I'm eating unethical food but it's time for me to come down from my ethical Ivory Tower anyway... One sees and learns stuff here. Anyway, the hostel is really a total derelict of a place but OTOH there are no million prohibitions or rules like there are in most hostels, which can be quite fun when one abuses it right but of course there are some people who just don't seem to have any kinds of manners, especially few frenchies. They know their place with me but their stuff is sometimes just totally lame...

Internet connections in Sydney suck bad. In Melbourne it worked pretty good but here it's a pain in the neck just to write a short blog text with couple of pictures, because it cuts the connection all the time. Every time I get an image from my computer it breaks the connection after or during that. It's very annoying and if you don't here from me as regularly as before here, that's the reason. It's tiresome to spend two hours just to get one blog text out when it should just take half an hour...

It was pretty fun to find Finlandia vodka from a local Bottle Shop, and my indian buddy Jimmy went and bought a couple of bottles of it rightaway. Heh, I guess my tolerance for booze is quite average in a finnish category, but here people's tolerance is much the same like that of a gerbile... :D

By the way, it's interesting to discover... There are surprisingly much, actually heaps of different places where they accept cash only, like hostels, piercers, tattooers (I took a new one, but it's so personal [not the place but the pic] I won't show it, sorry), kiosks, a bit smaller pubs and cafés, even some grocery stores... It would be interesting to know how much they leave taxes unpaid... ;)

Nippu postikortteja odottaa lähtöä...

...vielä kun saisi niitä osoitteita. ;)

Hengissä! - I'm alive!

Tervehdys, hengissä ollaan. En tiedä mikä minulla tarkkaanottaen oli, mutta kuumetta oli aivan pirusti. Ei ollut mittaria, eli en tiedä kuinka paljon tarkkaanottaen, mutta veikkaan että oma henkilökohtainen ennätys oli aika lähellä. Näin aivan vammaisia hallusinaatioita ja ruokaa en pystynyt edes ajattelemaan. Ja juuri kun luulin sen olevan ohi, nousin jo sängystä ja lähdin katsomaan yhtä paikallista bändiä, se iski uudestaan... Kaunis kiitos kommenteista, tekstiviesteistä ja sähköposteista. :)
Yritän nyt lähipäivinä laittaa sähköposteja mahdollisimman joka suuntaan, lähettäkää hatemailia jos tuntuu että kestää liikaa ja korjaan asian. Olen vielä taudin takia aika raato, joten mailitkin saattavat olla "hiukan" omalaatuisen kuuloisia, kirjoitan niitä osittain valmiiksi sängyssä hostelilla ja sitten lisäilen niihin asioita kun pääsen oikeasti lähettämään ne (hostelin serveri tms. on down nyt neljättä päivää, joudun käyttämään kahviloita, olen lähinnä iloinen että vika ei näköjään sentään ollut omassa koneessani), eli tulevat sähköpostit saattavat olla hiukan Frankensteinin sillisalaatteja pahimmillaan kun on lieviä keskittymishäiriöitä vielä. Minä kun tunnetusti en ole yhtään keskittymishäiriöinen muutenkaan... 8)
Olen sentään onnistunut tekemäänkin jotain ennenkuin sairastuin, kävin Bondi Beachilla ja tsekkaamassa sen kuuluisan Oopperatalon ja Royal Botanic(al?) Gardenin joka on siinä vieressä.
Kunnollinen update kuvineen heti kun saan kerättyä kunnolla voimia. Nyt palaan hostelille, selkä ei oikein vieläkään tykkää mistään.
Alla vielä eräs kaikille tuttu biisi jonka musiikkivideo muistuttaa erehdyttävästi kuume hallusinaatioitani... ;)

- - -

Cheers mates, I'm still kickin'... I don't know what was it that caught me but it sure was terrible. I had a high fever and I hallucinated a lot. And just when I thought it was gone, got up from the bed and went to see a local band in a bar, the darn thing came back.
I've been mostly totally out of it, but before I got sick I managed to burn myself in Bondi Beach, check out the Opera House and the Royal Botanic(al?) Garden... It was all nice and I'll get back to you with pictures later when I'm back in full strength.
I'll be writing e-mails soon to everyone, but it still takes a while. Sorry about that. And the text might be a "bit" odd since I'm writing some of the stuff half ready back at the hostel and fill it up when I'm in a café that has a wireless connection (hostel's connection is broken, been now for four days already, I'm just happy to see it's not in my computer...)
Updates later then. Here's yet one classic rock song, I was inspired in putting it here because the video resembles my fever hallucinations... ;)

Kipeänä - Being ill

Tuhat pikkumiestä otsalohkossani hakkaavat aivojani mössöksi silitysraudoilla, keuhkoissani on kahden eri muurahaisyhdyskunnan sota käynnissä, selkärankani on vissiin toiminut rautatiesiltana eilen ja lihakseni ovat ilmeisesti käymistilassa.
Tästä kun olo vielä kurjistuu lähden Sydneyn kaduille syömään vastaantulijoiden aivoja a lá Romero...
- - -
A thousand little men inside my forehead are squashing my brain with an iron, my lungs are a stage of a war between two ant clans, I presume my spine was used as a railroad bridge yesterday and my muscles seem to be on a state of fermentation.
If my state decays from yet this I'll go to the streets of Sydney to eat the brains of the bypassers a lá Romero...

Heittolaukauksia - Snapshots

Ei mitään ihmeellistä menossa. Olen lorvannut hostelilla, pyörinyt hiukan kaupungilla uusien kämppisteni Chrisin ja Melin kanssa, leikkinyt tyttöjen kanssa ja turisteillut hiukan. Vähän väsähtänyt fiilis... Luulen että keräilen jonkin aikaa voimia täällä ja jatkan sitten matkaa Brisbaneen.
Tässä hiukan satunnaisia kuvia pitkin reissua.
- - -
Nothing in particular going on. I've dozed on and off at hostel, strolled around the city a wee bit with my new roomates Chris and Mel, played with girls and done some tourist stuff. A bit tired feeling... I guess I'll just recover here for a while and head to Brisbane pretty soon.
Here you have some random images throughout the trip.

Mikä tästä puusta tekee niin siistin? Katsokaa rakennuksia sen ympärillä. Kyseessä ei ole perspektiivivirhe...8)
- - -
What's so neat about this tree? Check out the buildings around it. It's not an error in perspective... 8)
Kello josta näytin aiemmin kuvia aukeaa tasatunteina, sieltä tulee tällainen hauska koneisto esiin ja siitä lähtee pieni musiikkikappale.
- - -
The clock I showed pictures for you before opens up on the hour and reveals this funny machinery and it plays a small song.

Ei tupla-, ei tripla- vaan viisinkertainen Mojito... 8)

- - -

Not double or triple, this is a Mojito fiver... 8)
Australian versio hirvivaarakyltistä. :)
- - -
In Finland we have moose warning signs. Ozzies... :)
About viideltä aamulla Steven loistava katti tuli ilmoittamaan varsin selkein sanakääntein että olen nukkunut tarpeeksi... :D
- - -
About five in the morning and Steve's adorable cat came to tell me with pretty clear sentences that I've slept enough... :D
Varoituskyltti Tasmanian tuholaisesta. :)
- - -
A warning sign of the Tassie devils. :)
Pingviineillä on omat vessansa Australiassa. :)
- - -
Penguins got their own toilets in Australia. :)


Kysyin itselleni tärkeän kysymyksen tältä kirjalta...
- - -
I asked the book a very important personal question...
...ja sain pelottavan tarkan vastauksen siihen...
- - -
...and I got a scaringly accurate answer for it...