Heräsin aamulla ja raahustin mielikahvilaani, koska siellä on halpa ja tukevahko aamiaistarjous. Syödessäni aamiaista luin sähköpostit kännykällä, minkä jälkeen tepastelin takaisin hostelille. Niinkuin monena aamuna, en sentään joka aamu mutta kuitenkin.
Iltaisin kun kuljen hostelin yleisissä tiloissa, tiedän etukäteen ketkä katsovat telkkaria, ketkä polttelevat pilveä parvekkeella ja kun istun itse alas johonkin, tietyt ihmiset tulevat käymään, joko keittiössä tai oleskelutiloissa, lähes kellontarkasti.
Rutiineja. Hostelelämässä. Kuten edellisessä hostelissa, ja sitä edellisessä.
Suurin osa porukasta täällä on backpackereita eri puolilta maailmaa, eli enimmäkseen levottomia sieluja, ihmisiä joilla on tarve liikkua, rikkoa arki, kokea juttuja tavallisen elämän ulkopuolelta. Toiset ovat vain etsimässä seikkailuja, toiset itseään. Joka tapauksessa minä ja suurin osa täällä olevista ihmisistä olemme ihmisiä jotka eivät tykkää istua kategoriassa, uivat vastavirtaan ja haluavat kulkea omia polkujaan, tutkia tuntematonta ainakin osittain.
Miten lemmossa siis sen kaltaisille ihmisille voi välittömästi syntyä rutiineja? Heti kun pysähdyn jonnekin pidemmäksi aikaa kuin pariksi päiväksi, alkaa välitön rutiininmuodostus. Miksi?
Mistä rutiineissa on kyse? Tutuista asioista joita teemme joka päivä, toimintamalleista jotka tuntuvat pysyvän vaikka kuviot ympärillämme muuttuisivat aivan totaalisesti.
Mielestäni on olemassa kahdenlaista rutiinia, pakollinen rutiini joka perustuu perustarpeisiin, syöminen, suihkussakäynti jne. ja itseaiheutettu rutiini, kuten juurikin kahvila, sähköposti, TV jne. Toki on myös olosuhteista ym. johtuvaa rutiinia, mutta se ei ole kovin merkityksellistä tässä asiassa.
Jälkimmäinen rutiini hämmentää minua. Olen täällä hakemassa täydellistä irtiottoa nimenomaan arjesta ja rutiineista. Miksi sitten minä ja kaikki muutkin alkavat välittömästi muodostaa uusia rutiineja kun pääsemme vanhoista eroon? Henkilökohtaisesti olen täällä etsimässä molempia aiemmin yllämainittuja asioita, ja näyttäisi siltä että olen onnistumassa. Koen täällä juuri sitä mitä haenkin, nautin suunnattomasti siitä että arki on tiessään. Miksi siis muodostan rutiineja?
Ehkä kyse on jonkin sortin perusturvasta. "Home is where the heart is." Käytämme rutiineja jonkinlaisena henkisenä perustana, psykologisena linnakkeena, mielemme rakentaa välittömästi kodin sinne mihin pysähdymme hetkeksi.
Olen miettinyt kotikaupunkini irtolaisia tässä asiassa. Monet heistä ovat kirjaimellisesti siltojen alusten asukkaita, heiltä puuttuu se kodin irvikuvakin. Ja useasti kun heidän kanssaan keskustelee (työn takia), huomaa välillä että heillä ei tosiaan ole kaikki ihan kotona, varsinkaan pitkäaikaisilla tapauksilla. Olen aikaisemmin ajatellut että se johtuu pelkästään alkoholista ja "muusta mukavasta", mutta toisaalta, näillä ihmisillä ei tosiaan ole rutiineja (ainakaan sellaisia mitä meikäläinen kykenisi näkemään ja ymmärtämään, joka kuun 15. päivä tulevan sossurahan hetkellinen yhden päivän tilanteenmuutos ei riitä rutiiniksi). Rutiinit muokkaavat synapseja aivoissamme, ja synapsit määräävät miten ajattelemme. Henkilö jolla ei ole rutiineja haahuilee päämäärättömästi läpi päivien kuin haamu vailla merkitystä, vailla kiintopisteitä.
Samaten juttelin juuri hetki sitten ystäväni kanssa jonka sydän särkyi, hän menetti rakkaan ihmisen ja kertoi kuinka saattoi mennä päiväkausia kun ei käynyt suihkussa koska ei vain huomannut, kämppä alkoi näyttää kaatopaikalta ja millään ei tuntunut olevan väliä. Rutiinit kuolivat kun "aivot löivät tyhjää", ja veikkaanpa että jokainen meistä on kokenut elämässään saman, tavalla tai toisella. Sitten, kun tilanne vähitellen syystä tai toisesta paranee, rutiinitkin palaavat, ja niihin tarttuu mielihyvin.
Rutiinit ovat kiintopisteitä.
Luulen että tästä johtuu se että ihminen jonka aivot toimivat normaalisti muodostaa rutiineja "mahdottomissa" olosuhteissakin. Ne pitävät meidät kiinni tässä maailmassa ja enemmän tai vähemmän järjissämme, muodostavat henkisen "kodin" siellä missä emme oikeata kotia pidäkään.
Siispä eläköön rutiinit. Enää en yritä murtautua ulos niistä kaikista.
Sillä kotini on linnani. :)
- - -
Twohundreth blog update... and such a dull concept for writing? I don't know. Let's check it out.
After I woke up this morning, I shuffled into one Café I go almost every morning because they've got a pretty good and filling breakfast offer there. While eating breakfast I checked my e-mails with my cellphone, after which I strolled back to hostel, as I do very often. Not every day but quite often.
In the evening, as I'm going to the common areas in the hostel, I know in advance who are watching TV, who are on the balcony smoking joints etc., and when I sit down somewhere, there are people who come and go almost like a clock, using kitchen etc.
Routines. In the hostel life. Like in the hostel I was before, and in the one before that.
Most of the people who live in the hostel are backpackers from all around the world, meaning they're restless souls who have the same urge to move, break the threadbare habits, experience stuff out of the ordinary. Some are looking for an adventure, others are looking for themselves. Anyway me and most of the people here, we are types that don't like to fit in some category, we swim against the current, we walk our own paths and we have the need to explore the unknown, a least partly.
So how the heck this type of people can have routines so strong? In the moment I'm staying somewhere for longer than a couple of days, the routines start to be formed. Why is that?
So what are the routines all about? Familiar things we do every day, thought and doing patterns that seem to stand even though the circles and life around us would change totally.
In my opinion there are two types of routines. The one that is based in our basic needs, like eating, showering etc., and the one we create ourselves, like the mentioned stuff above. Of course there are also routines made up by circumstances, but that's not relevant to this thing here.
The latter of the two baffles me. I'm here to detach myself from the everyday routines, the ordinary. So why on Earth am I starting to make up new routines the moment I've got rid of the old ones? Personally I'm here trying to find the both things mentioned above, and it seems I'm succeeding. I'm in for a ride, and I'm really enjoying leaving the ordinary life behind. So why am I making up routines?
Maybe it's a question of some kind of basic security. "Home is where the heart is." We use routines as a spiritual base, some kind of psychological stronghold, our mind builds immediately a home wherever we decide to stop for a moment.
I've given some thought about this, and I've thought about the drifters of my home town. Many of them literally live under the bridges, they don't have even something that could be called a mocking image of a home. And often when I'm talking with these people (because of my work), I find that they're not exactly in the same planet that I am. Before I've thought that it's because of continuing misuse of alcohol and "other stuff", but now I've been thinking, that those people don't have any kinds of routines in their lives. Routines shape the synapses in our brains, and synapses tell us how to think. A person who doesn't have routines just strays away, strolling around like a ghost, without any aims or benchmarks.
It's the same thing when I talked to a friend of mine whose heart was broken, and she told me how she didn't remember to go to a shower for days just because she didn't notice, her apartment started to look like a junkyard, and nothing really seemed to matter. Her routines died when her "brains nullified", and I guess every one of us has experinced the same in our lives, in some form or another. Then, when situation gets better for some reason or another, the routines come back, and one gets a grip of them with pleasure.
Routines are fixed points.
I presume this is why people whose brains work as they should be working start making up routines even in "impossible" circumstances. They attach us to the world and keep us more or less sane, they make up a spiritual "home" for us in the places where we really don't have or use a home.
So hooray for the routines. I'm not going to try and break out of them all any more.
Because my home is my castle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti