Hyiseen veteen

Menimme lähes ex tempore Iiriksen ja kahden hänen kaverinsa kanssa Uittamon ("Ispoisten") rannalle avantouinnille.

Kyllä sitä vähän mietti että eivätkös avantouimarit ole sitä porukkaa jotka eivät ymmärrä että jäihin kuuluu pudota vain vahingossa mutta pakko sanoa että on se vaan aika addiktoivaa puuhaa. Tästä voisi ottaa itselleen vaikka harrastuksen

 Kun veteen menee ensimmäisen kerran, joka ikinen solu yrittää saada hatkat kropasta ja siirtyä takaisin saunaan. Mutta kun hetken ui, niin kun vedestä taas nousee, olo on hetken päästä euforinen. Ja seuraavat kerrat sinne menee jo aivan eri mielellä. Veikkaanpa että avantouinti vapauttaa melkoisen määrän endorfiineja. En usko että tänä talvena ehtii enää, mutta ensi talvena raahaan Rusakot avantoon. :)

International viewers

I just checked out some statistics in my blog and saw that a lot of people outside Finland have been viewing my blog recently (as in this year), especially from Germany, France, England, USA, Russia, South Africa(!), the Nordic and the Baltic. I'd be interested in knowing what brought you to my site, so if you like, leave a comment or send me an e-mail.

Cheers!

-Turo

Biisi omistettu Aleksille

Lontoo, osa 5: Heittolaukauksia

Tottakai, kun kerran Lontoossa ollaan, niin pitihän se British Museum tosiaan nähdä. Jätän kuitenkin kuvat sieltä hyvin vähiin. Tämä ei ole museoblogi. Pari kuvaa vanhasta Japanista ja yksi vatsakipuisen näköinen luuranko riittäköön.

Kuten jo aiemmin sanoin, BM ei ollut oikein minun juttuni, tavaraa ja kuivettuneita raatoja kilometrikaupalla lasin takana. Täytyy olla kunnon nojatuoliarkeologi että saa tästä hirveästi irti. Sen sijaan Sea World oli aika hieno, minulla kun on tämä haifiksaatio. Pyrin kuitenkin pitämään kuvat sieltäkin muutamassa, koska kaikki me olemme nähneet fisuja vai mitä? ;) En halua tästä liian tylsää turistiblogia, edes hetkellisesti. 

Hirmuinen hauki ja suu sillä auki. Kuvaa saa suuremmaksi jos tykkää tsekata tuota purukalustoa. :)

Tämä kaimaani ei piitannut hiukkaakaan ympäristöstään. Tuijotin sitä niin kauan että näin edes silmän liikahtavan että tiesin ettei se ollut täytetty. :D

"Enterprise, two to beam up." Lontoossa sijaitsee Euroopan ehkä (harrastajapiireissä) tunnetuin scifikauppa nimeltä Forbidden Planet. Kaksi kerrosta figuureita, busteja, pienoispatsaita, replikoita, T-paitoja, kirjoja, sarjakuvia, leffoja, TV-sarjoja, julisteita, krääsää... Jos olisin miljonääri, tässä paikassa ei olisi kuin seinät. :D Nyt tyydyimme pariin T-paitaan ja muutamaan sarjakuvaan.

Lontoo on teattereiden ja musikaalien luvattu maa. Tämä oli yksi vaihtoehto mitä harkitsimme. Päädyimme kuitenkin toisaalle...

Iiriksen oli pakko saada joka ilta ostaa crepe. Varsinkin aiemmin kehumani Camden Town oli oikea katuherkkujen paratiisi, ja minä taas otin Jarin vinkistä vaarin ja halusin päästä kokeilemaan pubiruokaa...

...oh yeah! NOM. :D

Ja mitä olisi Lontoon reissu jos ei parlamenttitaloa ja Big Beniä kävisi vilkaisemassa? :)

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähimpänä, teatterivaihtoehto johon päädyimme oli klassinen Dominion-teatteri, jossa Queenin musiikkiin perustuva We Will Rock You pyörii jo yhdettätoista vuottaan. Esitys lähti maailmankiertueelle ja käväisi jopa peräti Turussa helmikuussa, kuka bongasi?

Teatterin katoksen päällä seisoo kuusimetrinen Freddie Mercury...

...ja muutenkin 1929 auennut teatteri oli enemmän kuin hulppea. Kuvaaminen oli sallittua vain ennen ja jälkeen shown. Mutta oli se upea. Rock-musikaalia parhaimmillaan, ja täysin Queenin hengessä.

 Näin päätty Lontoon raportti. Kyllä se vaan niin menee että matkailu avartaa, vaikka sitten näinkin perusturisteiluna, ja kuten aina meikäläisen kohdalla, nälkä vain kasvaa. Jos minulla olisi ylettömästi rahaa, minua näkisi Suomessa alle kuukauden vuodessa...

Lontoo, osa 4.3: Tower, vielä kerran

Koska linnaketta on rakennettu vuosisatoja, siinä on huomattava määrä erillisiä, suuria rakennuksia vaikka suurinta osaa yhdistääkin muuri (kuten viime postauksen kuvista kävi ilmi), joten Towerissa ei mennä yksiselitteisesti "sisälle linnaan" kuten esim. Turun Linnassa vaan rakennuksesta toiseen täytyy siirtyä ulkokautta.
Eri nimisiä torneja ja rakennuksia on useita, ja ikävä kyllä mutta ymmärrettävästi kaikissa paikoissa kuvaaminen ei ole sallittua, eli tulen jälleen tekemään poikkeuksen laittamalla tähän postaukseen kaksi kuvaa jalokivistä, jotka eivät ole minun tai Iiriksen ottamia kuvia.

Varoitus nössöille: Seuraava teksti kertoo varsin yksityiskohtaisesti mestaamisesta eli hyppää seuraavaan kappaleeseen jos tekee häijyä. ;)
 Kukaan ei tunnu tietävän kuinka paljon Towerissa vankina olleita teloitettiin sen verisen historian aikana julkisesti. Teloituskeinoja oli useita, mutta yleisesti mestausta joko kirveellä tai (harvemmin) miekalla pidettiin armeliaana tapana, mikä ei aina ollut totta, vaan riippui iskun kulmasta, kirveen terävyydestä ja mestaajan ammattitaidosta. Esimerkiksi kovasti vastaan sätkinyttä Salisburyn kreivitärtä Margaret Polea hutkittiin kirveellä yli kymmenen kertaa ennenkuin pää viimein irtosi...
  On todettu että onnistuneen nopeasti irronnut pää pysyy vielä tajuissaan noin kahdeksan sekuntia irrottamisen jälkeen, mistä syystä pyöveli usein nosti pään heti katkaisemisen jälkeen hiuksista ja näytti sille sekä yleisön että päättömän ruumiinsa joka siinä vieressä vielä nyki ja pulppusi verta. Oikke kiva viimeinen näky...
  Tunnettuja historian hahmoja jotka on teloitettu Towerissa ovat mm. Sir Walter Raleigh, Guy Fawkes, William "Braveheart" Wallace ja Thomas More (Utopian kirjoittaja, toim.huom.).

Asehuoneessa sai kuvata ja sen edestä sitten kuvattiinkin. Täältä pesee tykkiä ja haarniskaa. :)

Tottakai kun Keski-Maassa ollaan, on hobiteilla omat haarniskansa myös... eiku. ;) Sitten ruutiaseita...

Sen sijaan rakennus jossa kuuluisia kruununjalokiviä säilytetään on tosiaan täysin kuvauskiellossa. Sääli sinänsä. Vaikka en erityisemmin helyistä piittaa oli "aito aarrekammio" kieltämättä vaikuttava. Kuninkaallisesta jalokivigalleriasta löytyvät mm. alla kuvatut tarunomaiset Afrikan tähti (joka sittemmin on jaettu yli sataan osaan, suurin eli Cullinan I kuvassa valtikassa) ja Koh-I-Nûr (kruunuun upotettuna).

 

 Eiköhän tässä ala olla Toweria tarpeeksi. Yksi Lontoo-postaus vielä ja sitten paluu arkeen. Plääh. Vielä viimeiseksi kuva katanasta, johon törmäsin yllätyksekseni Towerin Asehuoneessa. Näistä tulette luultavasti parin vuoden päästä näkemään paljon kuvia täällä, jos kaikki menee niin kuin suunnittelen. :)

Lontoo, osa 4.2: Tower

Sain viimein kuvat taas toimimaan ihme kikkailun kautta. Palataanpa siis Toweriin.

Viihdytäänpä sittenkin vielä hetki Towerin sisäpihalla, löysin sen verran kivoja kuvia kansiosta.

Vaikka Tower onkin tänä päivänä Turun Linnan kaltainen museo, jonka sisällä ravaa kaksi miljoonaa kävijää joka vuosi, se on silti kokemuksena todella hieno.

 Monelle historiafriikille British Museum on pääkohde Lontoon vierailun aikana, mutta käydessäni siellä minua enimmäkseen haukotutti. Siellä kaikki oli pakattu kolkosti vitriineihin loputtomalta tuntuvien suurien näyttelyhuoneiden massaan. Toki ymmärrän että se on ainoa keino tuoda esiin ehkäpä maailman suurin varastetun kulttuurin kokoelma, mutta samalla se myös kuorii esineistä historian hengen ja pelkistää kaiken vain lasin takana oleviksi vanhoiksi tavaroiksi ja kuivettuneiksi raadoiksi.

 Tower sen sijaan elää omaa arkaaista elämäänsä kolossaalisten muuriensa suojassa ja tyytyy vain katselemaan ympärillään joka paikkaan päättömästi säntäilevää 2000-lukua ampuma-aukoistaan jotka kapeudessaan eivät päästä liikaa nykyaikaa sisälle.

Tottakai täälläkin on vitriinejä (pakkohan se on kun katseli täälläkin ihmiskarjan käyttäytymistä), mutta paikka itse ei ole muuttunut miksikään. Kävellessäni Wakefield Towerin kivilaatoilla yritin ajatella sitä kivi-ja lankkuhässäkkää joka Turun Linnan rakennustyömaa oli suunnilleen samoihin aikoihin kuin tämä "uusi" osa Toweria oli juuri valmistunut. Katsoin yli linnanpihan, hävitin turistit mielestäni ja olinkin aika nopeasti jossain aivan toisaalla.

Toweria on tosiaan rakennettu lisää ja uusiksi vuosisatoja, ja se näkyy myös täydellisissä arkkitehtuurin- ja tyylinmuutoksissa ympäri sisempää linnanpihaa. Laitan alapuolelle poikkeuksellisesti Wikipediasta (sen saa huomattavasti suuremmaksi hyvällä resoluutiolla) ongitun kuvan, joka on otettu suunnilleen kohdasta 22 tämän postauksen alimmaksi pistämältäni kartalta. Kuvasta näkyy selkeästi miten eri aikakaudet kulkevat käsi kädessä pitkin linnan sisempää muuria.

Ja kun aiemmin mainitsin että Tower on toiminut joskus raa'an historiansa hämärissä myös eläintarhana, en vitsaillut. Kuvassa entinen elefantin kammio. Elefantti päätyi Englannin hoviin vielä niinkin myöhään kuin 1623 lahjana Espanjan kuninkaalta, ja tarinan mukaan se oli pysyvästi kännissä koska sille ei annettu mitään muuta juotavaksi kuin punaviiniä. Muita eksoottisia luontokappaleita joita Towerissa asusti olivat ainakin tiikerit, leijonat, strutsit ja jääkarhu.

No niin, eiköhän siirrytä sisätiloihin viimein seuraavassa postauksessa... :)