Yksi henkilökohtaisista etapeistani maailmanmatkoillani on jälleen takana. Seisoin keskellä Tower Bridgeä iltahämärässä tyttöni kainalossani ja katselin Thamesissa seilaavia pikku veneitä ja proomuja. Fiilis oli aika mieletön.
Ikävä kyllä tosiaan kameramme ei todellakaan ollut ajantasalla eikä oikein soveltunut iltahämärään. Toisaalta meikäläisen naamasta nyt ei nättiä kuvaa saisi vaikka kamera olisi Tylypahkasta... Iiris sai tosin tyylikkäät demoninsilmät kameran ansiosta. :D
Thames vetää iltakävelijöitä puoleensa, mikä ei ole mikään ihme sillä puitteet ovat komeat. Molemmilla puolilla voimakkaasti valaistut futuristiset rakennukset luovat varsin eksentristä tunnelmaa ja kontrastia sillan ja ihan sen vieressä sijaitsevan Towerin jyhkeälle juhlavuudelle.
Kaupungin arkaaisuuden ja omaa elämäänsä elävän historian saattoi tuntea jokaisella henkäyksellä vaikka modernit ajoneuvot ylittivätkin siltaa koko ajan.
Miten niin itseensätyytyväinen virne...? ;)
Näkymä keskeltä siltaa on varsinkin iltahämärässä varsin lumoava.
Lontoo kyllä onnistui muistuttamaan minua siitä että ei tarvitse välttämättä lähteä toiselle puolelle planeettaa kokeakseen jotain hienoa. Ja onhan minulla noita etappeja vielä vaikka kuinka, osa niistä myös kotoisassa Euroopassamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti