Tämän takia Steven Seagal on yhä badass :D

Cats are jerks :D

Mammonin opetuslapset

Laskeskelin että jos saisin elää niin leveästi kuin haluaisin, pärjäisin silti noin viidellä tonnilla kuukaudessa, mikä tarkoittaisi että jos saisin kolme miljoonaa euroa rahaa, pärjäisin sillä koko lopun elämääni ja voisin elää juuri siten kuin haluaisin ja minulta ei ikinä puuttuisi mitään.

 Kolme miljoonaa. 3 000 000

 Tuntuu suht suurelta summalta, vai mitä? No, kyseessä olikin ajatusleikki siitä että olisin nimenomaan rikas. Mutta pistetäänpä asioita vähän perspektiiviin.
 Maailmassa on satoja miljardöörejä, mikä siis tarkoittaa että heidän omaisuutensa arvo on enemmän kuin tuhat miljoonaa.

 Tuhat miljoonaa. 1000 000 000

Nopea vilkaisu rikkaimpien miljardöörien omaisuuksiin tuo esiin että heillä on kymmeniä miljardeja.

 Kymmeniä tuhansia miljoonia. 10 000 000 000
 Yhdellä ihmisellä.

Maailman rikkaimmat ihmiset voisivat antaa helposti yli 90% omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, mikä tarkoittaisi biljoonia euroja lääketieteelle, luonnonsuojelulle, kehitysavulle ja niin edespäin, ja silti nämä ihmiset olisivat käsittämättömän paljon rikkaampia kuin se minun laskemani kolme miljoonaa.

Yksi biljoona 1 000 000 000 000

Samaan aikaan kun esimerkiksi iljettävä lehmä nimeltä Paris Hilton käyttää päiväshoppailuihinsa tai yhteen ryyppyiltaan kymppitonneja, toisella puolella planeettaa on ihmisiä joilla ei ole kenkiä tai muita vaatteita kuin ne jotka ovat heidän päällään, ja rahansaanti edes hengissä pysymiseen on työn ja tuskan takana.
 Ja kun nämä rikkaat ihmiset "harrastavat hyväntekeväisyyttä", minun tekisi mieleni oksentaa.
 Harry Potterin luoja J.K. Rowling, joka on rikkaampi kuin Englannin kuningatar, lahjoitti erääseen hyväntekeväisyyshuutokauppaan yhden parin kenkiä.

 Jos edes maailman kymmenen rikkainta päättäisivät laittaa rahansa hyvään käyttöön, tämä planeetta olisi lähes Utopia.
 Mutta ei, nuo hirviömäiset summat rahaa jolla oikeasti voitaisiin kirjaimellisesti pelastaa maailma, lojuvat sveitsiläisillä pankkitileillä tyhjän panttina.

Koaks :)

Käy allekirjoittamassa kansalaisaloite rattijuoppouden rangaistuksien tiukentamiseksi

Kävin hetki sitten allekirjoittamassa sähköisesti kansalaisaloitteen rattijuoppouden rangaistuksien tiukentamiseksi. Kansalaisaloitteen laittoi alulle rattijuopon tappaman 11-vuotiaan pikkutytön isä sen jälkeen, kun rattijuopon tuomiota oli ALENNETTU hovioikeudessa naurettavin perustein.
 Henkkoht minusta rattijuopoille pitäisi antaa aina sama tuomio kuin murhasta, ilman mahdollisuutta valittaa. Sitä nyt ei tule tapahtumaan mutta katsotaan josko edes jotain.

 Kansalaisaloite on sinänsä ihan hyvä keksintö, koska silloin tällöin sillä saatetaan pieniä muutoksia saadakin aikaiseksi. Siinä on huonotkin puolensa joista tällainen vanha skeptikko ei nyt jaksa alkaa paasata mutta yksi niistä on se että niistä ei tiedoteta tarpeeksi.

 Näin hyvän kansalaisaloitteen toivoisi menevän läpi. Eli tässä suora linkki kyseiseen kansalaisaloitteeseen. Joudut todistamaan henkilöllisyytesi esim. kirjautumalla pankkisi kautta (aivan turvallista, pankit tarjoavat tätä palvelua itse). Koitetaan yhdessä saada välinpitämättömät paskat vähän pidemmäksi aikaa lukkojen taakse.

Juttu tämän päivän Iltalehdessä

"Susi tappoi koiran kesken metsästysretken

Metsästysretki loppui lyhyeen, kun susi kävi beaglen kimppuun. Koiran omistaja kertoo, että peto söi hänen lemmikkinsä lähes kokonaan. Mies oli tiistaina kouluttumassa koiraansa jänismetssälle, kun ikävä tapaus sattui.
- Susi vei, ja poliisi kävi toteamassa riista-asiantuntijan kanssa tilanteen, mies kertoo.
Alavuden poliisilaitos vahvistaa, että tapaus on kirjattu ylös.
Metsästyskoiran ja rakkaan lemmikin kohtalo on järkyttänyt koko perhettä.
- Eivät ole tenavien silmät vielä kuivuneet, mies sanoi tiistai-iltana.
Tapaus sattui varsin lähellä ihmisasutusta, vain 169 metrin etäisyydellä lähimmästä asutusta talosta.
Alavuden suurpedot saavat koiransa menettäneeltä mieheltä tylyn tuomion.
- Ei tarvitse lisää susia suojella, susikanta on räjähdysmäisesti lisääntynyt, mies toteaa."

Voi kauhia. Metsässä on petoeläimiä. Ihminen ei olekaan ainoa olento tällä planeetalla. Uuu...
 Ja kun äijä lähtee metsään tappamaan aikansa kuluksi niin sitten tuleekin vinku ja poru kun metsän eläin tekee sen minkä luonto on sille opettanut: Tappaa ruuakseen. Sehän se vasta niin väärin onkin. Älä tunge sinne metsään jos et osaa pitää koirastasi huolta.

En tuomitse kaikkea metsästystä. Mutta koira on omistajansa vastuulla ja minua ottaa saakelisti päähän se että jälleen kerran susi demonisoidaan täysin tyhjästä.

Ei tarvitse lisää ihmisiä suojella, ihmiskanta on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja roima harvennus olisi paikallaan.

"Elämä voi olla valaistu tie
 Joka turvallisesti perille vie
 Olen käynyt sivuteilläkin"
 -Petri Tiili

Yllärikeikka

Päätin tänään käydä töiden jälkeen tuopposella hyvässä seurassa, kiltisti ihan vaan yhdellä kun huomenna on aamuvuoro.
 Päädyin Turun nykyään ainoaan varteenotettavaan metallimestaan Rokbaariin joka on varsin toimiva paketti, kunnon hevi/punk soi laidasta laitaan ja paikan tunnelma on hyvin samanlainen kuin brittiläisissä hevikapakoissa. Tunnin siellä istuessani näen enemmän ystäviä kuin vihamiehiä, mikä on täsmälleen toisinpäin kuin kaupungin vaihtoehtoisissa rokkivirityksissä. :D
 Oltuani paikalla alle kymmenen minuuttia tajusin että siellä on tänään ilmainen keikka ja bändi joka soittaa on Happea ja Mysticaa, vanhojen, lukiosta asti tuntemieni kavereiden enemmän tai vähemmän kasassa pysynyt punkhirviö jonka juuret ovat death metalissa(!).

 Keikka oli hauska, biisit hyviä ja jätkät vedossa. Iltani kruunasi se että ukot osoittivat minua lavalta sormella ja huusivat mikrofoniin "Kutsukaa vartija, poistakaa tuo mies tästä baarista!" :D
 Nykypunk siis elää ja voi hyvin. Pakko heittää tähän yksi heidän livenäkin soittamansa biisi sanoituksineen joka sopii vallan mainiosti muutamiin keskusteluihin joita olen muutaman Rusakon kanssa käynyt... ;)

Kyynelehtivät emohomot

Halailevat tosi-TV-kilpailijat

Kyynelehtivät kulissiheterot

Miehet jotka näyttävät tunteensa

Te mokasitte koko tämän jutun

Kyynelehtivät emohomot

Te mokasitte koko tämän jutun

Teidän takianne sata prosenttia miehistä kärsii PMS-oireista

Te saatanat

Annoitte periksi kun olisi pitänyt kestää

Te saatanat annoitte periksi

Tämän paskan olisi voinut estää

Pullamössösukupolvi

Sota-aikaan kaikki oli toisin

Sinne palaisin jos vain voisin

Tänä päivänä vituttaa olla mies!

Teidän takianne vituttaa olla mies!

Biisi omistettu surullisen isolle osalle nykyjätkiä >;)

Sillä välin pääni sisällä...

Henkilökohtaisten avustajien prototyyppejä sodassa ja rauhassa

Maailmamme tulee olemaan kyberdystopia ennenkuin minä jään eläkkeelle.

"Lempo. No, kai mä sitten kävelen." :D

Markus H.

Have fun, be safe, kick ass!

"Darkness falls across the land

 The midnite hour is close at hand

 Creatures crawl in search of blood

 To terrorize yawls neighbourhood

 And whosoever shall be found

 Without the soul for getting down

 Must stand and face the hounds of hell

 And rot inside a corpses shell

 The demons squeal in sheer delight

 It's you they spy, so plump, so right

 For although the groove is hard to beat

 It's still you stand with frozen feet

 You try to run, you try to scream

 But no more sun you'll ever see

 For evil reached from the crypt

 To crush you in it's icy grip

 The foulest stench is in the air

 The funk of forty thousand years

 And grizzy ghouls from every tomb

 Are closing in to seal your doom

 And though you fight to stay alive

 Your body starts to shiver

 For no mere mortal can resist

 The evil of the thriller..."

Pikkureissuja

Kylki vaivaa pahasti, ja pelkäänpä että joudun hakemaan uutta ja pidempää saikkua siihen.
 Yöllä jäi uni kivun takia vähän vajavaiseksi joten makasin valveilla ja mietin elämän kummallisuuksia. Elämä etenee ja maailma täytyy nähdä, oli aikataulu sitten minkälainen tahansa.

 Alan olla toipunut siitä sokista jonka Japanin reissun siirtyminen aiheutti ja nyt tosiaan keskityn miettimään mihin näinä seuraavina tulevina vuosina riittäisi sekä aika että raha maastapääsemismielessä. Ja kyllähän niitä vaihtoehtoja on kun vain vähän miettii. Kauan ei missään nyt sitten voida olla johtuen koulusta, mutta oikeasti, se että edes pääsee vähäksi aikaa kokemaan jotain muuta on se millä on merkitystä.

Tulin siihen tulokseen että itseasiassa Euroopan klassisten paikkojen koluaminen voisi olla aika mukava laastari sielulle siksi aikaa kunnes pääsee sitten taas oikeasti seikkailemaan. Isoja, historiarikkaita kaupunkeja ja sielukkaita pikkupaikkoja on vaikka millä mitalla ja kulttuuri niissä on aivan omanlaistaan. Ei aina tarvitse mennä viidakkoon tai mahdollisimman kauas kokeakseen jotain oikeasti hienoa.

 Mietin sitäkin että lyhyissä pätkissä matkustaminen -joskin väkisinkin tietty aika turisteiluksi mennen- luo ehkä sen mahdollisuuden että se ei syö älyttömästi rahaa joten sitä saattaisi ehkä voida tehdä suhteellisen usein, mikäli onnistuu löytämään halpoja lentoja. Ja silti se rikastuttaa kummasti elämää ja kokemuksia kertyy.

 Lisäksi koska kauniimpi puoliskoni on yhtä innokas matkustelija kuin minä, voin olla aina varma että hän on kympillä mukana päähänpistoissani ja se on hänelle hyvää harjoitusta koska hän on usein harmitellut sitä että on ollut eri porukoilla reissuissa mukana vähän sellaisena "baggagena" joten koska itse olen jo niin paljon saanut tehdä ja nähdä itse, voin aivan mainiosti antaa ohjat hänelle näissä reissuissa jolloin liikkumisten, asumisten ym. hommaaminen ja erilaiset varautumiset käyvät hänellekin tutuiksi jolloin hänkin on jo kokenut kulkija siinä kohtaa kun päästään taas backpacker-elämään kiinni. :)

 Eivätkä kaupunkimatkailutkaan välttämättä ihan seikkailuttomia ole. Meikäläisen asenteella löytää itsensä varmasti mitä kummallisimmista paikoista ja tilanteista. Toki minun täytyy ottaa huomioon että nyt en riskeeraa vain omaa terveyttäni mutta toki sitä hiukan kannattaa pistää itseään likoon jotta jotain näkeekin. Eivätkä nuo pimeät kujat tuntuneet Iiristä pahemmin huolestuttavan Lontoossakaan...

Budjetti- ja aikasyistä saavat siis kaukomaat ja pidemmät oleskelut nyt jäädä vähäksi aikaa. Katsotaan mitä omalta pallonpuoliskolta löytyy. :)

Taidegallerioista

Kuten pitkäaikaiset blogini lukijat tietävätkin, minulla on toistuvia teemoja blogissani ja yksi niistä on taidegalleriat, joilla tyydytän omaa kulttuurinnälkääni tällä saralla.
 Hyvinkin toisistaan poikkeavat taiteilijat, toiset tunnettuja, toiset eivät, pääsevät esittelyyn täällä säännöllisen epäsäännöllisesti, ja ainoa heitä yhdistävä tekijä on se että he miellyttävät minun silmääni.
 Olen myös toisaalta saanut paljon kiitosta näistä eksentrisistä gallerioista ja siitä syystä näinkin nyt sellaisen vaivan että linkitin heidät toisiinsa tunnisteella "Taidegalleria", joka löytyy siis jokaisen gallerian lopusta. Eli jos joku jäi mieleen, haluat nähdä kaikki tähän asti vuosien mittaan esitellyt taiteilijat tai haluaisit katsoa jonkun tietyn henkilön teokset uudelleen mutta hänen etsimiseensä blogiarkistosta menisi pieni ikuisuus, nyt riittää että klikkaat tunnistetta niin blogi hakee ne kaikki sinulle.
 Lisäksi, olen aina avoin uusille taiteilijoille. Jos tiedät henkilön josta voisit kuvitella minun pitävän, laita viestiä niin katsotaan. :)

Unohtuneita unia: Arthur Berzinsh

Latvialainen Arthur Berzinsh katkaisee pitkän hiljaisuuden Tiekartalla mitä taidegallerioihin tulee.
Kotimaassaan paremmin tunnettu, vasta 30-vuotias Berzinsh on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt pitämään jo kymmeniä taidenäyttelyitä sekä yksin omille töilleen että jaetusti muiden lahjakkaiden latvialaistaiteilijoiden kanssa.
 Uuden sukupolven taiteilijana Berzinsh on myös ehtinyt kokeilla siipiään sekä animaatio- että musiikkitaiteen puolella ja onkin ollut mukana erilaisissa taideprojekteissa jo toistakymmentä vuotta.
 Berzinshin teoksissa yhdistyy lapsenomainen, innovoiva kyky yhdistää asioita surrealistisesti toisiinsa hämmentävän kontekstittomiin, unentuntuisiin atmosfääreihin ei-aina-niin-lievälläkään pilkkeellä silmäkulmassa. Jotkut hänen töistään tosin ottavat kantaa ehkä hiukan liiankin osoittelevasti. Olen kerännyt tähän sekalaisen seurakunnan hänen varsin rikkaasta kuvarepertuaaristaan.

I do not own rights to these images. Just giving the artist some space, credit and advertisement. Because I really like the art.

Vartijat ja työturvallisuus

Niin että mikä? En ole varma. Hyvä ystäväni ja kollegani soitti minulle ja kertoi että hän ja toinen kollega joutuivat juuri hetki sitten keskustassa käyttämään sekä kaasua että patukkaa kiinniottotilanteessa.

 Eräs kamalimmista asioista näissä hommissa on hätäkutsu kollegalta radiossa, kun itse on niin kaukana ettei voi tehdä asialle mitään. Minulle kävi viikko sitten juuri näin. Juttelin sittemmin sinä iltana vuorossa olleen vemmin kanssa joka ilmoitti että kollegani päälle kävi teräaseen kanssa erään paljon otsikoissa olleen rikollisjengin jäsen, ja vain luotiliivit pelastivat hänet vakavilta vammoilta.

 Olen viime aikoina muutenkin päivitellyt tämän kesän menoa, kertonut itselleni ja kollegoilleni tiuhassa tahdissa tapahtuneista väkivallanteoista ja -uhkasta eikä tilanne näyttäisi olevan rauhoittumassa tippaakaan. Itselläni on tällä hetkellä niskassani vakavasti otettava uhkaus kaksimetriseltä, noin 120-kiloiselta hormonihirviöltä.
 "Ajat ovat muuttuneet", kyseinen örkki sanoi minulle, "Meitä (=rottia) on koko ajan enemmän ja enemmän, ja pian te (=turvallisuusalalla työskentelevät) saatte tuntea sen tosissanne."

 Tällä hetkellä tuntuu että Turussa on menossa joku kampanja roskasakin keskuudessa että pistetään painetta turvallisuushenkilöille. Mitä he sillä saavat aikaiseksi on vartijan ja järjestyksenvalvojan matalampi kynnys käyttää kaasua. Ja vastoin monien kuvitelmia, se ei vain kirvele hiukan silmissä, se sattuu aivan helvetillisesti ja se tuska kestää tunteja ilman välitöntä ensiapua, jota harvemmin kentällä on tarjolla.

  Mutta tämä ei voi jatkua ikuisuuksiin. Ja koska me kaikki emme ole ammattikoulutuksen käyneitä veteraaneja jotka tekevät tätä leiväkseen ja tajuavat riskit, vaan osa on vain parin viikon (lyhimmillään viikon) kurssin suorittaneita väliaikaisia vartijoita, jotka tekevät tätä vain esim. rahoittaakseen opiskeluaan, on selvää että jossain vaiheessa johonkuhun vielä sattuu pahasti.

 Toivoisin että päättäjät ja turvallisuusalan työnantajat heräisivät ennen sitä ja tekisivät muutoksia lainsäädännöissä, käytännöissä ja toimintatavoissa, joissa on Kevon kanjonin kokoisia aukkoja, joista listaan tähän pahimmat:
 1. Liikkuva vartija työskentelee lähes poikkeuksetta yksin, ja vaikka hälytyksiin voidaankin lähteä porukalla, on erittäin todennäköistä että vartija saapuu tilanteeseen yksin, enimmäkseen tietämättä mitä on tekeillä.
 2. Vartijan voimankäyttökoulutus on pelkkä vitsi. Moni uravartija käykin harjoittelemassa erilaisia kamppailulajeja omaan laskuunsa, vaikka itsestäänselvää mielestäni on että firman tulisi maksaa tämä.
 3. Vartijan varusteisiin ei kuulu mitään mikä varmuudella pysäyttäisi ylivoimaisen vastustajan. Ja mikäli työnsä osaava vartija kokee tarpeelliseksi oikeasti pysäyttää kohdehenkilön, tämä on silloin varmasti vaaraksi kaikille ympäristössään.
 4. Poliiseja on aivan liian vähän.
 5. Poliiseilla ei ole enimmäkseen hajuakaan mitä vartijan työ on. Se ei ole heidän vikansa vaan asioista päättävien tahojen.

 Pari lyhyttä artikkelia asiaan liittyen, ketä nyt sattuu kiinnostamaan:

Vartijoihin kohdistuneen väkivallan lisääntymisestä
Vartija saapuu tilanteisiin usein ennen poliisia

Jälkimmäisen artikkelin vartiointiliikkeen toimitusjohtajan kommentti "Jos vartija itse tiedostaa oman ammattitaitonsa ja omat toimintamahdollisuutensa ja osaa pidättäytyä toimenpiteistä, riskiä ei ole" tuo surullisen selkeästi esiin sen miten työnantajapuolen isot herrat ovat korkealla norsunluutorneissaan eivätkä oikeasti tajua yhtään missä kentällä mennään nykyään. Riskiä ei ole? Höpö höpö. Riski on AINA. Ajat, kuten minua uhkaillut örkki asian ilmaisi, ovat todellakin muuttuneet.

Maanista eskapismia 4

Tyttöystäväni sitten pääsi opiskelemaan mikä on tottakai hyvä asia ja pitkällä tähtäimellä saattaa vain helpottaa tarvettani päästä pois tästä maasta, varsinkin kun hän alkaa nyt sitten lukea kansainvälistä taloutta kokonaan englanninkielisellä linjalla, mikä saattaa puolestaan tarkoittaa sitä että muutamme pois tästä maasta jonain päivänä. Ehkä. (Tosin kuten jo kauan sitten tässä blogissa olen sanonut, jokainen uusi "tuolla" on vain tulevaisuuden "täällä".)
 Mutta juuri nyt, opintotukien ollessa mitä ovat ja meidän eläessä siis tulevaisuudessa vahvasti minun palkallani, haaveet pääsystä Japaniin taisivat koko lailla kuivua kokoon nyt toistaiseksi. Se on minulle kova isku, varsinkin kun vähän niinkuin pidän itseäni järjissäni ajatuksella pitkästä poispääsystä ja nimenomaan nousevan auringon maahan. Tämä lehti ei laskeudu, ei sitten millään.

 Tarvitsen siis B-suunnitelman, ja suht nopeasti, sillä jo pelkkä ajatus siitä että olenkin jumissa tässä maailmankartan komerossa vielä vuosia eteenpäin saa seinät ympärilläni tuntumaan pakkopaidalta ja aivojeni kellariin hiipii pieniä hihittäviä peikkoja jotka järsivät mielenterveyteni korvia ja teroittavat kirvestä. Elämä on jälleen tuttua, turvallista ja liian helppoa. Kaupungin reunat kuristavat sieluani ja tekisi mieli kiivetä kalliolle huutamaan.

 Ensimmäiset tilannetta korjaavat ajatuskuutiot ovatkin jo henkisellä työpöydälläni ja ahdistuksen terävät reunat toimivat erinomaisina muokkaustalttoina.
 Todennäköisesti ainakin heittäydyn töihin suuremmalla prosentilla, teen enemmän ovihommia kuin aikoihin ja katson voinko parantaa ansaitsemispuolta päivätyön puolella tietyin keinoin (jotka ovat juuri niin epä-sekä-toden-että-toivoisen-näköisiä miltä kuulostavatkin).
 Näin olettaisin saavani hiukan boostattua kassakoneen kilinää kotiin päin. Lisäksi aloitan vielä edellistä reissua edeltävältä ajalta komeroon jääneiden toimintafiguurien myynnin uudestaan, mikä on oma rumbansa mikäli oikeasti haluan niistä irtoavan nappulaakin (tai sitten raahaan ne kirpputorille mikä ei kartuta hirveästi matkakassaa mutta säästää aikaa, vaivaa ja erityisesti hermoja).

Loppujen lopuksi minun alallani rahan kerääminen on suht helppoa kun siihen oikeasti hiukan paneutuu, mutta se on vasta se toinen puoli.

 Lisäksi, erityisesti, todellakin, MINUN ON PÄÄSTÄVÄ POIS TÄÄLTÄ!!! (o_O) ~*
 Siihen on käytettävä sitten hiukan enemmän mielikuvitusta miten rajatulla budjetilla pääsee mihinkään varsinkin kun tarkoitus on yrittää edelleen säästää matkaa varten, nyt vain kahden edestä.
 Olenkin jo tehnyt alustavia suunnitelmia kuten lyhyitä viikonloppureissuja sesonkiajan ulkopuolella Eurooppaan ja ensi kesänä toteutettavaa Pohjoismaiden kiertämistä polkupyörällä, mikä muutenkin on enemmän minun tyylistäni matkustelua. Lisäksi täytyy katsoa josko keväällä tekisi vaellusreissun Lappiin jossain välissä, ja vielä lopuksi: Onko sinulla ajatuksia tai suunnitelmia? Anna palaa. Mikäli ne eivät ole hirveän hintavia, I'm game.

 Kunhan maisemat eivät ole tuttuja. Kunhan pääsen pois ennenkuin kallosta alkaa niitit irtoamaan ja höyry purkautumaan halkeamista.

Polku kohti päämääräämme ei aina ole suora.
Menemme väärää tietä, eksymme, palaamme takaisin.
Ehkä ei ole väliä, mihin tiehen panostamme ja uskomme.
Ehkä väliä on vain sillä, että panostamme.
-Barbara Hall

Contusio Thoracis dx

Niinhän siinä sitten kävi että yksi näistä viime aikoina käydyistä matseista örkkien kanssa johti rikkoutuneeseen kylkirustoon. Viikko saikkua ja kodeiini/ibuprofeeni-kuuria naamaan. Jiihaa.

You Shall Not Pass

Olin pitkästä aikaa eilen baarin ovella ansaitsemassa vähän lisätienestiä (teen pokekeikkoja nykyään verrattain vähän, alle viisi kuukaudessa ja viime aikoina en edes sitä). Ilta oli iisi, suorastaan hämmästelin kuinka mukavaa ja helppoa porukka oli ja tippiäkin tuli kivasti.
 Mutta on eräs ihmisryhmä josta minä en perusta ja joita oli eilen poikkeuksellisen paljon. Tyyppejä jotka kuvittelevat rahan avaavan kaikki ovet.
 Dynamo on yksi kaupungin suosituimmista yökerhoista, joten varsinkin viikonloppuisin siellä on pahimmillaan jono korttelin päähän asti. Ja aina löytyy niitä joilla sitä massia löytyy ja jotka tykkäävät sillä retostella. Vähän väliä jonon ohi tulee porukkaa jotka yrittävät laittaa kaksi- tai viisikymppistä käteen ja mennä ohi. Not on my watch.
 Minusta on iljettävää että ihmisellä on niin paljon rahaa että sitä voi levittää ympäriinsä tuollaisissa tilanteissa. Raha ei tee kenestäkään parempaa ihmistä tai jotenkin etuoikeutetumpaa. Jos sitä on noin paljon ylimääräistä niin uskoisin että useampi syöpätutkimus, lastenklinikka tai WWF löytävät käyttöä sille, sen sijaan että se käytetään siihen että boostataan omaa statusta.

Edward Snowden, sankarini

Hyvä Venäjä!

Harvoinpa meikäläisen näppäimistöstä lähtee tuo kirjainyhdistelmä. Mutta Venäjän päätös antaa Edward Snowdenille turvapaikka ansainnee sen.

Kun Snowden-skandaali lähti liikkeelle kesäkuussa, itse syy siihen lähes hukkui USA:n keskittyessä uskomattomaan noitajahtiin ympäri maailman, ja media antoi käsittämättömän paljon tilaa nimenomaan sille miten USA käyttää kaikki keinot Snowdenin tuomiseksi "oikeuden" eteen ja "vastaamaan teoistaan".

Mitä minä ihmettelen on se että kuinka lemmossa USA kehtaa?! Toisaalta, tuo maailman suurin kehitysmaa nyt on tunnetusti läpi historiansa onnistunut pitämään maailman median enemmän tai vähemmän hampurilaisentuoksuisessa otteessaan.
 Mutta oikeasti, mitä helkkaria? Vasta nyt elokuun puolella maailman media on alkanut keskittymään itse paljastuksiin, joita Snowden on antanut. Paljastuksia joissa käy selkeästi ilmi että USA liittolaisineen on rikkonut räikeästi kansainvälisiä lakeja, vakoillut "ystäviään" sumeilematta ja suorittanut kaikkea mahdollista kiristyksestä lahjonnan kautta vieraan vallan presidenttien puhelinten kuunteluun. Onko joku lukenut missään kohtaa mistään että USA olisi pyytänyt anteeksi mitään? En minä ainakaan. Päinvastoin, jenkit ovat käyttäytyneet niinkuin heillä olisi kaikkeen tuohon automaattinen oikeus ja kun vihdoin heidän joukostaan löytyy yksi henkilö, jonka henkilökohtainen moraali ja etiikka pistivät hänet tekemään asialle jotakin, hänen oma maansa, sen sijaan että nöyrästi ottaisi vastuun teoistaan, kohtelee miestä kuin pahinta rikollista.
 Kaiken huippuna, demokraattisenaattori Charles Schumer kehtasi möläyttää sellaisenkin aivopierun että "Venäjä on puukottanut meitä selkään" sen jälkeen kun turvapaikkapäätös tuli.
 Siis anteeksi mitä? Mäkkäriapinat ovat vakoilleet törkeimmän mukaan kaikkia naapureitaan, myös Venäjää, jäivät siitä kiinni, ja sen sijaan että lakki kourassa pyytäisivät anteeksi tekojaan, kutsuvat selkäänpuukottajiksi niitä, jotka antoivat turvapaikan sille yhdelle oikeamieliselle henkilölle, jolle pahimmillaan omassa limaisessa maassaan langetettaisiin kuolemantuomio, ja mistä? Siitä että hän teki niinkuin moraalisesti oikein on.

USA:n kaksinaamaisuus ja läpimätä toiminta ei näemmä tunne rajoja. Go Snowden!

Säikäytys

Tämä kesä töissä on ollut kyllä harvinaisen kamala, poikkeuksellisen väkivaltainen ja olen joutunut tekemään töitä poikkeuksellisen nuorten ja kokemattomien ihmisten kanssa (mikä ei ole heidän vikansa mutta tekee omasta osuudestani todella raskasta). Viimeiset pari päivää yksikköni kaverit ovat jälleen joutuneet todellisiin vaaratilanteisiin, ja alunperin aioin kirjoittaa siitä ja siitä kuinka vartijan todellinen työturvallisuus on olematon.

Sitten tulin siihen tulokseen että tämä blogi on viime aikoina ollut liian negatiivissävyinen ja päätinkin kirjoittaa aivan toisenlaisesta "työkeikasta". ;)

Keskustassa on paljon teinejä jotka ovat oppineet tuntemaan minut ja jotka jopa tuntevat minut nimeltä, pysähtyvät juttelemaan ym.
Eilen kierroksella ollessani kaksi kloppia tuli kysymään olisiko minulla hetki aikaa, ja toki oli.
Kupletin juoni oli että heillä oli ystävä jolla oli 16-vuotissyntymäpäivä, ja päivänsankari istui parastaikaa viereisessä Coffee Housessa.
Hetken juonittelun jälkeen astelin sisään, menin suoraan kuvatun pöytäseurueen luokse ankaran näköisenä, nojauduin eteenpäin kohti kuvattua kaveria ja kysyin tylyllä äänellä: "Oletko sinä Markus?"
Pojan ilme valahti ja hän sanoi pelästyneenä: "J-joo?"
Tartuin häntä olkapäästä, virnistin leveästi ja sanoin "Tatu käski sanomaan hyvää syntymäpäivää!"
Pojan ilme oli näkemisen arvoinen ja pöytäseurue repesi nauramaan. :D