Tämä kesä töissä on ollut kyllä harvinaisen kamala, poikkeuksellisen väkivaltainen ja olen joutunut tekemään töitä poikkeuksellisen nuorten ja kokemattomien ihmisten kanssa (mikä ei ole heidän vikansa mutta tekee omasta osuudestani todella raskasta). Viimeiset pari päivää yksikköni kaverit ovat jälleen joutuneet todellisiin vaaratilanteisiin, ja alunperin aioin kirjoittaa siitä ja siitä kuinka vartijan todellinen työturvallisuus on olematon.
Sitten tulin siihen tulokseen että tämä blogi on viime aikoina ollut liian negatiivissävyinen ja päätinkin kirjoittaa aivan toisenlaisesta "työkeikasta". ;)
Keskustassa on paljon teinejä jotka ovat oppineet tuntemaan minut ja jotka jopa tuntevat minut nimeltä, pysähtyvät juttelemaan ym.
Eilen kierroksella ollessani kaksi kloppia tuli kysymään olisiko minulla hetki aikaa, ja toki oli.
Kupletin juoni oli että heillä oli ystävä jolla oli 16-vuotissyntymäpäivä, ja päivänsankari istui parastaikaa viereisessä Coffee Housessa.
Hetken juonittelun jälkeen astelin sisään, menin suoraan kuvatun pöytäseurueen luokse ankaran näköisenä, nojauduin eteenpäin kohti kuvattua kaveria ja kysyin tylyllä äänellä: "Oletko sinä Markus?"
Pojan ilme valahti ja hän sanoi pelästyneenä: "J-joo?"
Tartuin häntä olkapäästä, virnistin leveästi ja sanoin "Tatu käski sanomaan hyvää syntymäpäivää!"
Pojan ilme oli näkemisen arvoinen ja pöytäseurue repesi nauramaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti