Vartijat ja työturvallisuus

Niin että mikä? En ole varma. Hyvä ystäväni ja kollegani soitti minulle ja kertoi että hän ja toinen kollega joutuivat juuri hetki sitten keskustassa käyttämään sekä kaasua että patukkaa kiinniottotilanteessa.

 Eräs kamalimmista asioista näissä hommissa on hätäkutsu kollegalta radiossa, kun itse on niin kaukana ettei voi tehdä asialle mitään. Minulle kävi viikko sitten juuri näin. Juttelin sittemmin sinä iltana vuorossa olleen vemmin kanssa joka ilmoitti että kollegani päälle kävi teräaseen kanssa erään paljon otsikoissa olleen rikollisjengin jäsen, ja vain luotiliivit pelastivat hänet vakavilta vammoilta.

 Olen viime aikoina muutenkin päivitellyt tämän kesän menoa, kertonut itselleni ja kollegoilleni tiuhassa tahdissa tapahtuneista väkivallanteoista ja -uhkasta eikä tilanne näyttäisi olevan rauhoittumassa tippaakaan. Itselläni on tällä hetkellä niskassani vakavasti otettava uhkaus kaksimetriseltä, noin 120-kiloiselta hormonihirviöltä.
 "Ajat ovat muuttuneet", kyseinen örkki sanoi minulle, "Meitä (=rottia) on koko ajan enemmän ja enemmän, ja pian te (=turvallisuusalalla työskentelevät) saatte tuntea sen tosissanne."

 Tällä hetkellä tuntuu että Turussa on menossa joku kampanja roskasakin keskuudessa että pistetään painetta turvallisuushenkilöille. Mitä he sillä saavat aikaiseksi on vartijan ja järjestyksenvalvojan matalampi kynnys käyttää kaasua. Ja vastoin monien kuvitelmia, se ei vain kirvele hiukan silmissä, se sattuu aivan helvetillisesti ja se tuska kestää tunteja ilman välitöntä ensiapua, jota harvemmin kentällä on tarjolla.

  Mutta tämä ei voi jatkua ikuisuuksiin. Ja koska me kaikki emme ole ammattikoulutuksen käyneitä veteraaneja jotka tekevät tätä leiväkseen ja tajuavat riskit, vaan osa on vain parin viikon (lyhimmillään viikon) kurssin suorittaneita väliaikaisia vartijoita, jotka tekevät tätä vain esim. rahoittaakseen opiskeluaan, on selvää että jossain vaiheessa johonkuhun vielä sattuu pahasti.

 Toivoisin että päättäjät ja turvallisuusalan työnantajat heräisivät ennen sitä ja tekisivät muutoksia lainsäädännöissä, käytännöissä ja toimintatavoissa, joissa on Kevon kanjonin kokoisia aukkoja, joista listaan tähän pahimmat:
 1. Liikkuva vartija työskentelee lähes poikkeuksetta yksin, ja vaikka hälytyksiin voidaankin lähteä porukalla, on erittäin todennäköistä että vartija saapuu tilanteeseen yksin, enimmäkseen tietämättä mitä on tekeillä.
 2. Vartijan voimankäyttökoulutus on pelkkä vitsi. Moni uravartija käykin harjoittelemassa erilaisia kamppailulajeja omaan laskuunsa, vaikka itsestäänselvää mielestäni on että firman tulisi maksaa tämä.
 3. Vartijan varusteisiin ei kuulu mitään mikä varmuudella pysäyttäisi ylivoimaisen vastustajan. Ja mikäli työnsä osaava vartija kokee tarpeelliseksi oikeasti pysäyttää kohdehenkilön, tämä on silloin varmasti vaaraksi kaikille ympäristössään.
 4. Poliiseja on aivan liian vähän.
 5. Poliiseilla ei ole enimmäkseen hajuakaan mitä vartijan työ on. Se ei ole heidän vikansa vaan asioista päättävien tahojen.

 Pari lyhyttä artikkelia asiaan liittyen, ketä nyt sattuu kiinnostamaan:

Vartijoihin kohdistuneen väkivallan lisääntymisestä
Vartija saapuu tilanteisiin usein ennen poliisia

Jälkimmäisen artikkelin vartiointiliikkeen toimitusjohtajan kommentti "Jos vartija itse tiedostaa oman ammattitaitonsa ja omat toimintamahdollisuutensa ja osaa pidättäytyä toimenpiteistä, riskiä ei ole" tuo surullisen selkeästi esiin sen miten työnantajapuolen isot herrat ovat korkealla norsunluutorneissaan eivätkä oikeasti tajua yhtään missä kentällä mennään nykyään. Riskiä ei ole? Höpö höpö. Riski on AINA. Ajat, kuten minua uhkaillut örkki asian ilmaisi, ovat todellakin muuttuneet.