Töihin lähdössä

...hyvällä fiiliksellä! :)

Olemme kaiken aikaa kaikkialla

Pakkohan tämä on tänne laittaa. Ollaan me niin kivoja. Ainakin osa meistä. :D

Cowabunga!

Teenage Mutant Ninja Turtles sai alkunsa vuonna 1984 Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin mustavalkoisena sarjakuvana. Alkuperäinen sarjakuva oli erittäin väkivaltainen (ajankuvaansa nähden) ja hyödynsi erilaisia alakulttuureita, pop-taidetta ja vahvasti campiin nojaavaa mustaa slapstick-huumoria.
 Sittemmin suureen suosioon noussut franchise on saanut jatkoa useana sarjakuva-, tv-, ja elokuvasovituksena.
Tiekartta Eksyksiin tarjoaa tällä kertaa hiukan omaksikin yllätyksekseen vuoden 1989 alkuperäisen live action-elokuvan, joka on mukavan uskollinen alkuperäiselle sarjakuvalle.
En olisi ikinä uskonut että Copyrightin omistajat olisivat päästäneet sen Youtubeen. Ehkäpä syynä on ensi kesänä teattereihin iskevä upouusi versio. :)
Mutta, sitä suuremmalla ilolla, ottakaa mukava asento ja pitäkää hauskaa! :D
Pahoittelut, Youtube ei tietenkään tarjoa tekstityksiä.

Tehkää perässä! :D

Minä en tee. Minulla on, öh, varvas kipeä... o_O

Non Serviam! \m/

Tämän vuoden kolmas ja viimeinen keikkakokemus oli yhtä loistava kuin kaksi edellistäkin. :)

Pitkän linjan eeppisen mustan metallin sanansaattaja, kreikkalainen Rotting Christ saapui maailmankiertueellaan jälleen myös Suomeen, aloittaen neljä kaupunkia käsittävän Härmän osuutensa Turusta (muut kaupungit Suomen keikoilla ovat Tampere, Kouvola ja Helsinki).

Jo 80-luvun lopulta omintakeisella black metalillaan kulttimainetta nauttinut bändi nousi suurempaan metallikansan tietouteen vasta kymmenen vuotta myöhemmin A Dead Poem-albumillaan. Bändi on tunnettu kokeilullisuudestaan ja sen yli kymmenen levyä poikkeavatkin voimakkaasti toisistaan levy levyltä.
 Tällä kertaa sain muutaman hyvän kuvan keikalta mutta huomasin äsken että Blogger tekee jälleen kerran sen minkä se parhaiten tekee eli kusee. Jostain syystä kuvat eivät kestä kovin hyvin siirtoa koneeltani nettiin. Värispottien valossa otetut kuvat puuroutuvat siirrosta joten laitan vain pari vähemmän kärsinyttä.

Vaikka setti jäi yllättävän lyhyeksi (1h 15min), kuultiin Turun keikalla silti varsin kattava leikkaus bändin yli 25-vuotisesta urasta. Fanien suosikkien kuten The Sign of Prime Creationin ja Athanati Esten kaltaisten yleisönvillitsijöiden lisäksi kuultiin paljon materiaalia uudemmilta levyiltä, kuten Grandis Spiritus Diavolos, Aealo ja encorena heitetty Enuma Elish, mutta myös oikeasti vanhempaa materiaaliakin riitti sentään hiukan vanhojen diggareiden iloksi. Non Serviam lämmitti henkilökohtaisesti mieltä.
 Olen iän myötä käynyt aika laiskaksi keikoilla kävijäksi, mutta tämän vuoden valinnat ovat olleet kyllä täysosumia. Hyvä hevikeikka kyllä lataa henkisiä akkuja lähes yhtä hyvin kuin oma rauha. o_O

 

Ronjan ja Ainimartan ja heidän kaltaistensa kannattaisi ehkä miettiä arvomailmaansa hiukan uusiksi... ;)

Muistakaahan nuoremmat Rusakot tämä kun Pappapartio kulkee kaduilla! ;)

Luontoäiti muusana: Andy Goldsworthy

Eräs taiteilijaystäväni tutustutti minut taannoin tämänkertaiseen taiteilijaan. Skotlantilaistunut englantilainen kuvanveistäjä ja luonnonsuojelija Andy Goldsworthy tekee taidetta luonnon nimissä ja sen kunniaksi. Hän kerää teoksiinsa raaka-aineita suoraan luonnosta ja käyttää niitä sitten enimmäkseen sellaisinaan luoden mitä mielikuvituksekkaimpia teoksia. Hyvin, hyvin harvoin törmään ei-esittävään taiteeseen joka tekee minuun vaikutuksen, saati herättää minussa tunteita. Goldsworthy onnistuu juuri siinä.

I do not own rights to these images. Just giving the artist some space, credit and advertisement. Because I really like the art.

Teiden ritarit

Tunti sitten kiinnitin huomiota ulkoa kuuluvaan raivokkaaseen moottorin revitykseen. Katsoin ulos ikkunasta ja näin kun auto ajoi aivan järjetöntä vauhtia neljänkympin rajoitusalueella keskellä tietä kaistaviivan päällä, alkoi heittelehtiä tullessaan kurviin ja kun se katosi näkyvistäni kuului jarrujen kirskuntaa ja kunnon rysähdys. Avasin ikkunan ja näin kuinka auto oli lentänyt ulos tieltä, läpi taloyhtiön ruusupuskien, vieneen mennessään yhden parkkipaikkamme sähkötolpista ja törmänneen lopulta parkkipaikalla pysäköityneenä olleeseen autoon.

 Autosta tuli ulos kaksi jätkää jotka yrittivät äkkiä työntää auton irti ja karkuun kolmannen painaessa kaasua, mutta paikalle saapui pihamme asukas joka kielsi tyyppejä lähtemästä. Kavereita ei oikein meinannut kiinnostaa jäädä ja tässä vaiheessa minä kiskoin kengät jalkaan ja kipitin paikalle koska alkoi hiukan haiskahtaa että tilannetta todistamaan osunut herra oli vaarassa saada kuonoonsa koska oli yksin. Saapuessani paikalle kuulin kun jannut sanoivat että "ei tarvitse soittaa poliisille", mutta kyseinen paikalle saapunut herra soitti kuitenkin jolloin kavereille tuli kiire liueta paikalta. Jäin paikalle katsomaan että kuski ei pääse häipymään ja hetken päästä paikalle saapui muitakin. Poliisikin saapui suht nopeasti.

Hyypiöiden vauhti oli todella törkeä ja täysin ympäristöstään piittaamaton, minkä lisäksi yrittivät vielä lähteä karkuun. Olin perhanan iloinen että ainakin kuski jäi kiinni.

Auto johon törmättiin. Pahemmin rutussa kuin tästä näkyy.

Sähkötolpan raato.

Hetki elämässä kun halusin leikata tukkani ja pukeutua kauluspaitaan

Käppäilin suht ikävän työpäivän jälkeen pysäkille odottamaan bussia kun huomasin että siellä oli myös kaksi poikkeuksellisen huonokuntoisen ja pahan näköistä narkkaria jotka olimme poistaneet Tomin kanssa puolisen tuntia aiemmin eräästä liikkeestä kun olin vielä vuorossa.
 "Yäk," ajattelin, "toivottavasti eivät tule samaan bussiin."
 Tottakai tulivat. Bussi oli suht täynnä joten tulivat vielä melkein viereen.

Hetken päästä bussiin tuli joku juoppo joka tuli vuorostaan viereen seisomaan ja kysyi kovaäänisesti:
 -Onkos äijät hevimiehiä?
  Minulla meni hetki ennen kuin tajusin että tyyppi luuli minun kuuluvan samaan seurueeseen, koska toisella nistillä oli pitkä tukka ja nahkatakki...

Enpä taida ikinä antaa rahojani Hallis Kebabille. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

WHARRGARBL! ...no koska minulla on vapaapäivä. :D

Kengurupussi

Tyttöystäväni on oikein todella kylmänarka ja hänellä on tapana kääriytyä tiukasti kainalooni kun menemme nukkumaan koska minä olen puolestani poikkeuksellisen lämminverinen.

Eilen illalla hän luikerteli taas kylmissään kainalooni ja totesi: "Miksei sussa voisi olla sellaista kengurupussia?"

Sain mielikuvan ja viime yönä ei paljon nukuttanut. o_O

Musta koira Helsingissä 1.11.13

Australialainen Airbourne julkaisi tuossa taannoin kolmannen täyspitkänsä Black Dog Barking, ja lähti Euroopan kiertueelle sitä promoamaan. Tutustuin bändiin alunperin, yllätys yllätys, Australiassa. Tommi heitti minulle siellä ollessani linkin Runnin' Wild-biisiin Youtubessa ja ihastuin heti. Bändin kotimaassa olikin sitten helppoa löytää lisää infoa aiheesta.
 Bändi saapui myös Helsinkiin eilen, sateisensa marraskuun ensimmäisenä, ja heitti aivan huikean keikan The Circuksessa. Ikävä kyllä kuvat joita keikalla otin epäonnistuivat surkeasti joten en viitsi niitä laittaa.

Keikka alkoi Terminatorin tunnusmusiikin alkaessa soida pimeyden ja savun keskeltä, mikä on käsittääkseni ollut aussien tavaramerkki Black Dog-kiertueella. Onnistuimme löytämään mainion paikan aivan sattumalta, The Circuksessa on nimittäin kaksi kerrosta ja avokäytävä joka vie toiseen kerrokseen menee suoraan lavan ohi. Saimme siis paikan josta näki hyvin JA ei tarvinnut olla massojen keskellä. :)

Airbourne otti todella yleisönsä, laulaja Joel O'Keeffen (kuten kyllä koko bändin) lavaenergia on jotain aivan käsittämätöntä, paksulla aussimurteella puhutut hervottomat välispiikit naurattivat yleisöä ja koko keikka tuntui olevan hurjan nopeasti ohi vaikka bändi aloitti ajoissa ja heitti puolitoistatuntisen shown jonka aikana bändi soitti lähes parikymmentä biisiä kaikilta kolmelta levyltään. Aussit osaavat rokata! \m/

Cats are jerks 2 :D