Teiden ritarit

Tunti sitten kiinnitin huomiota ulkoa kuuluvaan raivokkaaseen moottorin revitykseen. Katsoin ulos ikkunasta ja näin kun auto ajoi aivan järjetöntä vauhtia neljänkympin rajoitusalueella keskellä tietä kaistaviivan päällä, alkoi heittelehtiä tullessaan kurviin ja kun se katosi näkyvistäni kuului jarrujen kirskuntaa ja kunnon rysähdys. Avasin ikkunan ja näin kuinka auto oli lentänyt ulos tieltä, läpi taloyhtiön ruusupuskien, vieneen mennessään yhden parkkipaikkamme sähkötolpista ja törmänneen lopulta parkkipaikalla pysäköityneenä olleeseen autoon.

 Autosta tuli ulos kaksi jätkää jotka yrittivät äkkiä työntää auton irti ja karkuun kolmannen painaessa kaasua, mutta paikalle saapui pihamme asukas joka kielsi tyyppejä lähtemästä. Kavereita ei oikein meinannut kiinnostaa jäädä ja tässä vaiheessa minä kiskoin kengät jalkaan ja kipitin paikalle koska alkoi hiukan haiskahtaa että tilannetta todistamaan osunut herra oli vaarassa saada kuonoonsa koska oli yksin. Saapuessani paikalle kuulin kun jannut sanoivat että "ei tarvitse soittaa poliisille", mutta kyseinen paikalle saapunut herra soitti kuitenkin jolloin kavereille tuli kiire liueta paikalta. Jäin paikalle katsomaan että kuski ei pääse häipymään ja hetken päästä paikalle saapui muitakin. Poliisikin saapui suht nopeasti.

Hyypiöiden vauhti oli todella törkeä ja täysin ympäristöstään piittaamaton, minkä lisäksi yrittivät vielä lähteä karkuun. Olin perhanan iloinen että ainakin kuski jäi kiinni.

Auto johon törmättiin. Pahemmin rutussa kuin tästä näkyy.

Sähkötolpan raato.