Iloista uutta vuotta! :)

Vahva lopetus työvuodelle...

Ensin rikon firman maksaman Lumia 925:ni, vahingossa mutta silti.
Sitten monta sataa maksava GRS-lukija lakkaa toimimasta, minun käyttäessäni sitä. Vain lakkaa yhtäkkiä toimimasta, mutta minun käytössäni.
Muutamaa tuntia myöhemmin kaadun portaissa niin että loppupäivä mentiinkin sitten särkylääkkeiden voimin eteenpäin ja minulla on aavistus siitä että koipi tulee olemaan oikein perkeleellisen kipeä vielä monta päivää eikä sen kanssa pitäisi oikeasti kävellä...

Päätin etten mene lääkärille vaan kärsin koiven kuntoon.Sillä jotenkin vain en näe itseäni soittamassa pomolle ja sanomassa: "Moikka! Rikoin juuri firman omaisuutta lähemmäs tonnin edestä ja nyt ajattelin ottaa saikkua!

Talvi! :)

Seikkailua Euroopassa, osa 20: Berliinin eläintarha

Tähän postaukseen päättyvät jutut tästä reissusta, ihan siksi että se reissu oli ja meni jo ajat sitten, suunnitteilla on jo pari uutta ja kaikki oikeasti blogissa jakamisen arvoinen alkaa olla kasassa.

Berliinin eläintarha on kohtalaisen iso ja suht kattava. Eläimillä tuntuu olevan hyvät oltavat ja homma toimisi muuten mallikkaasti mutta ensinnäkin alue on aivan naurettavan iso, otukset on ripoteltu sinne tänne aivan liian kauas toisistaan (ymmärrän tarpeen pitää pedot ja saaliseläimet erossa toisistaan but this is ridiculous) ja opasteita on aivan liian vähän. Silti, kaikkein eniten paikassa menee metsään se että vaikka jätskikioskeja on joka nurkassa, mistään, siis MISTÄÄN ei voi ostaa juotavaa.

Kuitenkin täytyy sanoa että kokemus oli eläintarhana hieno. Tässäpä sitten muutama kuva...

 Kuningattaren golfmailat tauolla

 Diabolus de vacatio :D

 Tästä kaverista tuli elävästi Jyrsis mieleen. Ja Kannisto.

 Vesipuhveli pitää mainetta yllä.

 MIAU!!! Voin muuten kertoa etten ole hetkeen kuullut mitään niin vaikuttavaa kuin se mitä tällä kaverilla oli sanottavanaan. Se on paikan päällä kuultuna aika huikea kokemus.

 Thrill my gorilla

 Oli muuten levoton kaveri tämä. Muut ronsut pysyivät omissa oloissaan mutta tämä oli vissiin juonut yhden kupin kahvia liikaa. Tromp tromp tromp tromp tromp...

Tämä ja kuva jaguaarista antavat väärän käsityksen. Eläimillä on ihan mukavasti liikkumatilaa ja vähän sellainen puistomainen ulkotila johon pääsevät itse halutessaan. Otin nämä kuvat siksi että sain lähikuvan.

Tällä kertaa jätettiin akvaario käymättä, liika on liikaa. Samoin olen niin paljon laittanut näitä eläinkuvia että jätän tästä postauksesta esim. aussiotukset pois, näinhän ne jo oikeassa ympäristössään Australiassa, Phillip Islandilla.

Uusi matkablogi

Kaveripariskuntani Laura & Sebbe lähtivät tuossa noin kuukausi sitten tien päälle Aasiaan varsin tuttuun tyyliin: Reppureissuun! :)

Blogi on jo aiheuttanut meikäläisessä pahoja oireita ja tarvetta lähteä taas haneen. Täytyy katsoa milloin tilaisuus sallii taas kunnolliseen reissuun lähdön, mutta siihen asti fiilistelen heidän kokemuksiaan ja suosittelen kaikkia joita reppureissaaminen viehättää tutustumaan:

Let's go and never come back, sanoi Väne

Ei kortteja tänä vuonna :(

Ikävä kyllä tänä vuonna heräsin aivan liian myöhään tajuamaan että joulukortit pitäisi laittaa liikkeelle. Syitä on monia, mutten ala selitellä enempiä. Pahoittelut ihmiset, mutta tänä vuonna tavaramerkinomaisesti joka vuonna tulleet joulukortit jäävät tänä vuonna pois meikäläisen joulusta.

Dexterin ystäville ;)

Fijiläistä death metalia? :D

Blend In Raw

Lämmin suosittelu, mikäli pidätte raakaruuasta. Löytyy Eerikinkadulta, toiselta puolelta katua Julinin kiinteistöä (eli sitä missä on R-kioski ja Lidl) vastapäätä, melkein Brahenkadun risteyksestä.

Ruoka on hyvää ja henkilökunta mukavaa ja asiantuntevaa. Paikassa on myös myynnissä kaikenlaista hauskaa raakaruoka- ja terveysintoilijoille. :)

Kuva on otettu pimeän aikaan ulkopuolelta. Tähän aikaan ei oikeastaan ole kuin pimeä tai hämärä. ;)

Seikkailua Euroopassa, osa 19: Berliini

Heh heh, nyt vedettiin mutkia suoriksi aika huolella... Tiedän että toisia matkakertomukset viehättävät kovasti, mutta suoraan sanottuna nämä olisi pitänyt laittaa tuoreeltaan blogiin silloin joskus, mutta kuten tietänette, elämäni ei ole ollut kovin yksinkertaista viimeisinä kuukausina joten inspis oli hukassa.

Berliini on klassinen kaupunki suurin piirtein sanan "klassinen" kaikissa mahdollisissa muodoissa. Sen tietävät kaikki. Niinpä heitänkin tähän nyt kuvia jotka miellyttävät erityisesti kaupungeista pitävän reppureissaajan silmää.

 Berliini ja iltahämärä ovat kyllä hieno yhdistelmä. Istuimme pitkään jokirannassa ja ihan vain nautimme olostamme. Joskus reissun päällä pitää osata myös pysähtyä.

 Katutaiteilija. Ukko istui liikkumattomana hiekan peitossa, paahtavassa auringonpaisteessa. Todellinen taide on tuskaa?

 Heh. Tämä kuva on nyt ihan ajankohtainen, mutta elokuussa? Kaupungista löytyy kolmikerroksinen, järkälemäinen kauppa joka myy lähes yksinomaan joulukrääsää! Ympäri vuoden!

 Uskomaton puistokatu. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä. Suurentakaa kuva ja katsokaa kuinka pitkälle se jatkuu. Kuva on aivan hostelimme vierestä.

Tämä kuva kertoo tosiaan kaiken ilman sanoja. :)

 Keskustassa eräs silta on vastaavasti täynnä rakastavaisten lukkoja kuin Teatteri- ja Myllysillat Turussa. Ja sillan vieressä oli liike joka myi niitä. Minäkin ostin yhden. :)

Heh, hee. Starbucksissa pyydetään aina nimi ja se kirjoitetaan tilauksen kylkeen. Olemme Saksassa. Kuinka vaikeaa on kirjoittaa Matias? :D

Minulla on missio. Aina kun käyn uudessa, enemmän tai vähemmän legendaarisessa kaupungissa, jossa on Hard Rock Cafe, käyn siellä tuopposella.

Pitihän meidän saada edes jotain pientä vipinää. Pettymykseksemme hostelin "kattobaari" ei ollutkaan katolla kuten usein on, eikä edes terassilla saanut olla illalla. Löysimme siis tiemme omaa reittiä pitkin hostelin katolle. Ollaan me kamalia. ;)

Kuva öiseltä katolta, kaukaisuudessa siintävät maailmanpyörän valot.

Seikkailua Euroopassa, osa 18: Ihmisen julma kekseliäisyys

**Tämä postaus ei sovi kaikille**

Pyöriessämme kaupungilla Matias bongasi kidutusmuseon. No pakkohan sinne oli mennä! Paikka oli vanha sodanaikainen bunkkeri, heh, niin, taas. Mutta tämä oli kyllä muokattu ihan omaan tarkoitukseensa ja sijaitsi ihan kaupungin ytimessä. Pakko sanoa että aika häijy meininki. Ja jollain sairaalla tapaa myös erittäin kiehtova. Pidemmittä puheitta, the torture never stops!

 Kiropraktikolla. "Sano sit ku riittää".

 ...ja bileet sen kuin paranevat...

"De ska saltas de ska kokas..."

 

 Siirrytäänpä sitten todellisiin rakkauden työkaluihin...

 Keksiköhän kukaan koskaan laittaa pierutyynyä tähän...?

 Vanha kunnon peukaloruuvi. Ei välttämättä tule mieleen mutta tuo on oikeasti todella kivulias, sen tehtävä on murskata peukalon nivel, jonka alta löytyy itseasiassa hermonpää.

Miettinette vissiin näitä? No, nuo eivät ole teräviä nuo näppylät noissa levyissä vaan tylppiä. Levyt laitetaan sääriluuta vasten ja sitten, no, ruuvataan levyt kiinni toisiinsa...

 Niin. Häkki.

 Häpeähuilu. Oikeasti, kuka näitä kehitteli ja saiko siitä erikseen palkkaa? Systeemi kiinnitetään uhrin suuhun kaulan ympäri ja sormet niitataan kiinni noihin koukkuihin. Putken läpi hengitys kuuluu vihellyksenä. Henkilö pakotettiin kulkemaan läpi kaupungin tämän virityksen kanssa.

Häpeänaamio. Sama idea kuin äsken mutta se ei pidä ääntä.

Tähänastiset jutut ovat (yleensä) jättäneet uhrin vielä henkiin, mutta selvähän se että kun ihmislaji on sellainen kuin on, oli myös "tarve" kiduttaa hengiltä joitakin. Eihän ne muuten opi...

 Tällä lähtee flunssa. Ja verenkierto aivoihin.

 Rautaneito. Jep, ihminen sisään ja luukku kiinni, morjes! Tästä vempaimesta on Iron Maiden ottanut nimensä.

Garotte on sanana vissiin tuntemattomampi, mutta on itseasiassa ihan käytössä Suomessakin. On olemassa myös käsigarotte, jota käytetään salamurhissa vielä tänäkin päivänä. Eli lyhyesti, henkilö istumaan tuota palkkia vasten, asetetaan tuo rautarinkula kaulaa vasten ja sitten kierretään kammesta jolloin niskassa oleva eteenpäin liikkuva levy joko tukehduttaa uhrin, murskaa kurkunpään tai katkaisee niskat.

Tämä vissiin ei vaadi esittelyjä...

 ...ja tämä näky on vissiin monellekin ihmiselle salaisen haaveen täyttymys. ;)

En voi suoralta kädeltä suositella museota kaikkein herkimmille. Jos ei vähästä hätkähdä, on se kokemuksena varsin, hmm... herättävä.