Maanista eskapismia 4

Tyttöystäväni sitten pääsi opiskelemaan mikä on tottakai hyvä asia ja pitkällä tähtäimellä saattaa vain helpottaa tarvettani päästä pois tästä maasta, varsinkin kun hän alkaa nyt sitten lukea kansainvälistä taloutta kokonaan englanninkielisellä linjalla, mikä saattaa puolestaan tarkoittaa sitä että muutamme pois tästä maasta jonain päivänä. Ehkä. (Tosin kuten jo kauan sitten tässä blogissa olen sanonut, jokainen uusi "tuolla" on vain tulevaisuuden "täällä".)
 Mutta juuri nyt, opintotukien ollessa mitä ovat ja meidän eläessä siis tulevaisuudessa vahvasti minun palkallani, haaveet pääsystä Japaniin taisivat koko lailla kuivua kokoon nyt toistaiseksi. Se on minulle kova isku, varsinkin kun vähän niinkuin pidän itseäni järjissäni ajatuksella pitkästä poispääsystä ja nimenomaan nousevan auringon maahan. Tämä lehti ei laskeudu, ei sitten millään.

 Tarvitsen siis B-suunnitelman, ja suht nopeasti, sillä jo pelkkä ajatus siitä että olenkin jumissa tässä maailmankartan komerossa vielä vuosia eteenpäin saa seinät ympärilläni tuntumaan pakkopaidalta ja aivojeni kellariin hiipii pieniä hihittäviä peikkoja jotka järsivät mielenterveyteni korvia ja teroittavat kirvestä. Elämä on jälleen tuttua, turvallista ja liian helppoa. Kaupungin reunat kuristavat sieluani ja tekisi mieli kiivetä kalliolle huutamaan.

 Ensimmäiset tilannetta korjaavat ajatuskuutiot ovatkin jo henkisellä työpöydälläni ja ahdistuksen terävät reunat toimivat erinomaisina muokkaustalttoina.
 Todennäköisesti ainakin heittäydyn töihin suuremmalla prosentilla, teen enemmän ovihommia kuin aikoihin ja katson voinko parantaa ansaitsemispuolta päivätyön puolella tietyin keinoin (jotka ovat juuri niin epä-sekä-toden-että-toivoisen-näköisiä miltä kuulostavatkin).
 Näin olettaisin saavani hiukan boostattua kassakoneen kilinää kotiin päin. Lisäksi aloitan vielä edellistä reissua edeltävältä ajalta komeroon jääneiden toimintafiguurien myynnin uudestaan, mikä on oma rumbansa mikäli oikeasti haluan niistä irtoavan nappulaakin (tai sitten raahaan ne kirpputorille mikä ei kartuta hirveästi matkakassaa mutta säästää aikaa, vaivaa ja erityisesti hermoja).

Loppujen lopuksi minun alallani rahan kerääminen on suht helppoa kun siihen oikeasti hiukan paneutuu, mutta se on vasta se toinen puoli.

 Lisäksi, erityisesti, todellakin, MINUN ON PÄÄSTÄVÄ POIS TÄÄLTÄ!!! (o_O) ~*
 Siihen on käytettävä sitten hiukan enemmän mielikuvitusta miten rajatulla budjetilla pääsee mihinkään varsinkin kun tarkoitus on yrittää edelleen säästää matkaa varten, nyt vain kahden edestä.
 Olenkin jo tehnyt alustavia suunnitelmia kuten lyhyitä viikonloppureissuja sesonkiajan ulkopuolella Eurooppaan ja ensi kesänä toteutettavaa Pohjoismaiden kiertämistä polkupyörällä, mikä muutenkin on enemmän minun tyylistäni matkustelua. Lisäksi täytyy katsoa josko keväällä tekisi vaellusreissun Lappiin jossain välissä, ja vielä lopuksi: Onko sinulla ajatuksia tai suunnitelmia? Anna palaa. Mikäli ne eivät ole hirveän hintavia, I'm game.

 Kunhan maisemat eivät ole tuttuja. Kunhan pääsen pois ennenkuin kallosta alkaa niitit irtoamaan ja höyry purkautumaan halkeamista.

Polku kohti päämääräämme ei aina ole suora.
Menemme väärää tietä, eksymme, palaamme takaisin.
Ehkä ei ole väliä, mihin tiehen panostamme ja uskomme.
Ehkä väliä on vain sillä, että panostamme.
-Barbara Hall