Lontoo, osa 5: Heittolaukauksia

Tottakai, kun kerran Lontoossa ollaan, niin pitihän se British Museum tosiaan nähdä. Jätän kuitenkin kuvat sieltä hyvin vähiin. Tämä ei ole museoblogi. Pari kuvaa vanhasta Japanista ja yksi vatsakipuisen näköinen luuranko riittäköön.

Kuten jo aiemmin sanoin, BM ei ollut oikein minun juttuni, tavaraa ja kuivettuneita raatoja kilometrikaupalla lasin takana. Täytyy olla kunnon nojatuoliarkeologi että saa tästä hirveästi irti. Sen sijaan Sea World oli aika hieno, minulla kun on tämä haifiksaatio. Pyrin kuitenkin pitämään kuvat sieltäkin muutamassa, koska kaikki me olemme nähneet fisuja vai mitä? ;) En halua tästä liian tylsää turistiblogia, edes hetkellisesti. 

Hirmuinen hauki ja suu sillä auki. Kuvaa saa suuremmaksi jos tykkää tsekata tuota purukalustoa. :)

Tämä kaimaani ei piitannut hiukkaakaan ympäristöstään. Tuijotin sitä niin kauan että näin edes silmän liikahtavan että tiesin ettei se ollut täytetty. :D

"Enterprise, two to beam up." Lontoossa sijaitsee Euroopan ehkä (harrastajapiireissä) tunnetuin scifikauppa nimeltä Forbidden Planet. Kaksi kerrosta figuureita, busteja, pienoispatsaita, replikoita, T-paitoja, kirjoja, sarjakuvia, leffoja, TV-sarjoja, julisteita, krääsää... Jos olisin miljonääri, tässä paikassa ei olisi kuin seinät. :D Nyt tyydyimme pariin T-paitaan ja muutamaan sarjakuvaan.

Lontoo on teattereiden ja musikaalien luvattu maa. Tämä oli yksi vaihtoehto mitä harkitsimme. Päädyimme kuitenkin toisaalle...

Iiriksen oli pakko saada joka ilta ostaa crepe. Varsinkin aiemmin kehumani Camden Town oli oikea katuherkkujen paratiisi, ja minä taas otin Jarin vinkistä vaarin ja halusin päästä kokeilemaan pubiruokaa...

...oh yeah! NOM. :D

Ja mitä olisi Lontoon reissu jos ei parlamenttitaloa ja Big Beniä kävisi vilkaisemassa? :)

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähimpänä, teatterivaihtoehto johon päädyimme oli klassinen Dominion-teatteri, jossa Queenin musiikkiin perustuva We Will Rock You pyörii jo yhdettätoista vuottaan. Esitys lähti maailmankiertueelle ja käväisi jopa peräti Turussa helmikuussa, kuka bongasi?

Teatterin katoksen päällä seisoo kuusimetrinen Freddie Mercury...

...ja muutenkin 1929 auennut teatteri oli enemmän kuin hulppea. Kuvaaminen oli sallittua vain ennen ja jälkeen shown. Mutta oli se upea. Rock-musikaalia parhaimmillaan, ja täysin Queenin hengessä.

 Näin päätty Lontoon raportti. Kyllä se vaan niin menee että matkailu avartaa, vaikka sitten näinkin perusturisteiluna, ja kuten aina meikäläisen kohdalla, nälkä vain kasvaa. Jos minulla olisi ylettömästi rahaa, minua näkisi Suomessa alle kuukauden vuodessa...