Mikä on miehekästä?

Yön hämärinä tunteina sitä aina pohdiskelee kummallisia juttuja, ja nyt myöhään töistä kotiin tultuani, tyttöystävän ollessa jo umpiunessa istuskelen jälleen kerran sohvalla Discovery-olutpullo kourassa ja huomaan tuijottavani tähtiä ajatukset jossain niiden välissä. Nyt sukellan aiheeseen jonka pohdiskelu saattaa tuoda minulle hankaluuksia erinäisten neitosten kanssa...

Blogiani pitkään lukeneet ja toilailujani läheltä seuraavat tietävätkin, että tämä kesä/syksy oli minun osaltani varsin maskuliinista aikaa. Varsinkin Rusakoiden kanssa ja portsariporukalla liikkuessani olen päätynyt harrastamaan lähinnä kaikenlaista äijäaktiviteettia, machoilun rajoilla ollaan hoiputtu.
 Se on viime aikoina saanut minut pohdiskelemaan miehekkyyden ydintä syvemminkin. Mikä oikeasti on miehekästä? Pohdiskellaanpa hiukan.

 Kuten suurin osa teistä tietääkin, teen kahta työtä, molemmat turvallisuusalalla ja molempia pidetään, sarkasmi sikseen, varsin maskuliinisina ammatteina. Suurin osa (lue: lähes kaikki) lähimmät ystäväni ja kaverini ovat joko vartijoita, portsareita, vanginvartijoita, poliiseja tai sotilaita. Nostan punttia, otan tatuointeja ja sosiaaliseen kanssakäymiseeni edellämainittujen ihmisten kanssa kuuluvat riittävä oluen juonti, saunonta, kalastus, ammunta, nuotiolla istuminen, hevimusiikki ja niin edelleen. Varsin perinteistä äijäkamaa.
 Toisaalta, en ole tippaakaan kiinnostunut autoista, luen ja kirjoitan runoja, tykkään piirretyistä, lässytän kissalleni ja jälleen niin edelleen. Ellei nössöä niin ainakin nörttimäistä. Mutta ei kyllä kovin miehekästä. Vai onko?

Miten miehekkyyttä sitten tulisi mitata?
 Jos lähdetään purkamaan ajatusta ensin kunnian kautta, niin vanhan käsityksen mukaan kunnon mies käyttäytyy korrektisti kaikissa tilanteissa. Otan tähän muutamia erilaisia asioita jotka on koettu miehekkäiksi ja jotka minun kallooni on taottu kun olen ollut vielä kloppi.
1. Kun kaksi kunnon miestä tappelee, se on yksi vastaan yksi, ei vippaskonsteja (kuten munille potkinta tai tukasta vetäminen) ja kun toinen putoaa, hän putoaa ja matsi on siinä, maassa makaavaa ei todellakaan potkita enää.
2. Käytöstavat ovat tärkeä osa kunnon miehen elämää varsinkin mitä tulee naisiin eli oven avaa mies, laukut ja kassit kantaa mies, laskun hoitaa mies jne., ja naista ei ikinä, IKINÄ lyödä.
3. Kunnon mies tarkoittaa mitä sanoo: Jos hän sanoo jonkin asian olevan tietyllä tapaa, se tarkoittaa asian olevan tietyllä tapaa. Siinä ei ole piilomerkityksiä, tulkinnanvaraisuuksia tai muokkausmahdollisuuksia. Se on vain ja ainoastaan niinkuin hän sen alunperin sanoi.
4. Kunnon miehen sanaan voi luottaa: Jos jotain SOVITAAN tai LUVATAAN, se todellakin PIDETÄÄN. Jos jostain lyödään kättä päälle, se on kuin verellä kirjoitettu sopimus.
5. Kunnon mies kantaa vastuunsa ja seisoo tekemistensä ja sanomistensa takana. Jos mokataan, se myönnetään ja seuraukset otetaan vastaan kiemurtelematta. Jos jostakusta puhutaan pahaa selän takana, sama asia on joko jo sanottu tälle päin naamaa tai ollaan sanomassa seuraavan tilaisuuden tullen.
 Ja niin edelleen, paljolti.

Naisille samanlaisia sääntöjä ei ole koskaan luotu mutta se johtunee vanhasta käsitteestä "naisen puhtaudesta ja hyveellisyydestä" joka kuuluu itsestäänselvyytenä "kunniallisen naisen rooliin" johon ei ylipäätään paljon tappelut tai työmaaelämä ole aikaisempina vuosisatoina kuulunut.
 Tätä lukevat feministit, vetäkäähän kynnet takaisin tassuun, viittaan lähinnä ikivanhaan yhteiskunnalliseen peruskäsitteeseen, joka on viime vuosikymmeninä nyt alkanut muokkautua. Ja nimenomaan tässä kohtaa nykymiehellä saattaa olla vaikeuksia kokea mikä on miehekästä. Nykyaikaisessa naiset armeijassa-mentaliteetilla varustetussa yhteiskunnassa nainen lyö nyrkillä, tekee kovaa bisnestä jne., mistä johtuen kunnon tasa-arvon kannattaja joutuu rukkaamaan yllämainittuja vanhoja miehekkyysarvoja yleisiksi arvoiksi, mikä ei tietenkään ole väärin mutta joka kyllä johtaa monenlaisiin vääristymiin. Ennen vanhaan mies tarjosi automaattisesti ravintolassa jne., mutta moni nykynainen kokee sen sovinismina. Kun avaan oven monelle nykynaiselle, minua katsotaan kuin olisin tehnyt jotain lipevää. Alkaa olla aika vaikeata toimia kuten herrasmies saamatta sovinistin mainetta.

 Ehkäpä tilannetta pystyy hiukan selvittämään tarkastelemalla asiaa hiukan tieteellisemmältä kannalta. Tässä tapauksessa biologian ja fysiikan kannalta.
 Suurin osa nisäkkäistä on suunniteltu siten, että uros on suurempi ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan vahvempi. Uros rakentaa pesän ja puolustaa sitä sekä metsästää ruokaa. Naaras hoitaa pennut ja pesänhoidon. Ihminen on loppujen lopuksi vain apina kravatti kaulassa. Uros on tänäkin päivänä enimmäkseen isompi ja vahvempi kuin naaras, ja jokin DNA:ssamme vetää herkemmin miehiä kuin naisia rakennushommiin, turvallisuusalalle jne. Se ei tarkoita että naisten pitäisi jonkin 30-lukuisen toimintamallin mukaan jäädä kotiäideiksi tms. oikeata sovinistipaskaa vaan nykyisessä tietokoneistetussa yhteiskunnassa naisille löytyy hurjasti monenlaisia hommia (ENKÄ tarkoita "perinteisiä" töitä lainkaan) ja nykyperheissä pesänrakennus, ruuanhankinta ja jälkikasvusta huolehtiminen onkin molempien hommaa. Mutta. Jos sota syttyisi, ja rintamalle pitäisi lähteä samanpainoisten varusteiden kanssa, samaa vauhtia ylläpitäen, tänäkin päivänä, huolimatta minkälaisia velliperseitä nykymiehet ovatkin, luonnon meihin rakentama fyysinen ero tulee esiin ja urokset ovat edelleen pääpiirteittäin kykenevämpiä hoitamaan tappeluhommat.
 Jälleen tässä kohtaa minun lienee hyvä sanoa pari sanasta ennenkuin erinäiset neitoset laittavat minulle kiukkuisia tekstareita... Käytin ylempänä sanaa "pääpiirteittäin". Syynä siihen on se ettei tällaista jakoa voi tietenkään tehdä 100-0. Tunnen henkilökohtaisesti naisia jotka pieksevät keskivertojampat missä tahansa voima- tai kestävyyslajissa mennen tulleen, ja jotka varmasti pärjäisivät rintamalla, ja tunnen henkilökohtaisesti jätkiä jotka olisi suosiolla parempi jättää kotirintamalle tekemään jotain tehdashommaa...

 Mikä siis on miehekästä tieteellisessä mielessä? Hmm. Ilmeisesti samat asiat jotka ovat olleet miehekkäitä Homo Sapiensin 100 000 vuotta kestäneen uran aikana. Fyysiset ominaisuudet. Mutta sosiaalinen yhteiskunta ei seuraa tiedettä.
 Tähän voidaankin lisätä seuraava, mielenkiintoinen osio. Nimittäin mielenlujuus, itsekuri, rohkeus, sisu... Nämä on yleisesti koettu miehekkäinä asioina, John Wayne-tyyppisinä kovan jätkän merkkeinä. Mutta jälleen nyky-yhteiskunta tasa-arvoineen pistää miettimään: Eivätkö nuo ominaisuudet ole yhtä ihailtavia naisissakin? Mikä niistä siis tekee millään tavoin miehekkäitä? Tuskin itseään kunnioittava, naisellinen (mikä on naisellista? O-ou... heikkoa jäätä) nainen haluaa kuulla olevansa miehekäs (ellei ole rekkalesbo? O-ou... heikompaa jäätä) koska sehän olisi perinteisellä tavalla loukkaavaa.
 Ehkäpä suurin ongelma nykymiehen määrittelemisessä miehekkääksi onkin siinä, että monet niistä ominaisuuksista, joita ennen vanhaan pidettiin miehekkäinä, on nyt omaksuttu nykynaisen kuosiin, tehden ominaisuuksien määrittelystä vaikeata. Jos nyt mietitään vaikkapa kahta fiktiivistä hahmoa, Tomb Raideria ja Xenaa, näiden ylivertaisuus on juuri siinä, että he lyövät miehiä turpaan, juovat nämä pöydän alle, käyttelevät virtuoosimaisesti aseita, ajoneuvoja ja työkaluja ja päihittävät näinollen miehet näiden omalla henkisellä kotikentällä. Kumpaakaan ei kyllä silti voi mitenkään kutsua miehekkäiksi ilman että lauseessa olisi halventava vivahdus.
 Tilannetta vaikeuttaa se että nykyaika on tuonut tullessaan miehet jotka ehostavat itseään, keskusteluja miesten tunteista ja kuinka näiden tulee voida itkeä, metroseksuaalit, hohtavat vampyyrit ja ties mitä muuta hevonpas... erikoista. Sukupuoliroolit eivät ole vain sekoittuneet, ne ovat lakanneet olemasta. Tasa-arvon kannattajana koen kehityksen enimmäkseen hyvänä, toivoisin että tulevaisuudessa näemme palkkaerojen ym. vastaavan häviävän kokonaan, mutta kaiken tämän keskeltä alkaa olla todella vaikeata saada vastausta siihen alkuperäiseen kysymykseeni: Mikä on miehekästä?

Mielestäni ainoa oikea vastaus tähän on yksilöllisyys. Miehekästä tässä sekoittuvien roolien, yhdistyvien arvojen ja muuttuvien tapojen maailmassa ovat ne seikat, jotka saavat jokaisen miehen tuntemaan itsensä omassa henkilökohtaisessa arvomaailmassaan miehekkääksi ja jokaisen naisen kokemaan jälleen omassa henkilökohtaisessa arvomaailmassaan miehen miehekkääksi.

Enää ei ole selkeitä suuntaviivoja, joiden mukaan jotakuta voidaan sanoa miehekkääksi. Tex Willerin aikakausi on ohi. Ikonista Miestä ei enää ole.