Dyykkarina

Tyttöystäväni on viime aikoina siivonnut ym. pienellä raivolla, ilmeisesti puolivalmiin kämpän minikaaoksen aiheuttamassa vimmassa. Varsinkin roskat ovat saaneet kyytiä huimaan tahtiin. Niin huimaan, että kun aamulla heräsin Iiriksen jo lähdettyä töihin ennen minua ja aloin etsiskellä eteiseen jättämääni muovipussia jossa olivat parhaat reisitaskuhousuni, mielihupparini ja lompakkoni kortteineen, minulla meni alle kymmenen sekuntia tajuta syy siihen miksi en sitä löytänyt. Bussini töihin oli lähtemässä kymmenessä minuutissa kun kirmasin pihalle tarkastamaan tilannetta. Jep, siellähän se pussukkani oli. Lähes neljä metriä syvän maahan upotetun roskiksen pohjalla. Sekunnit plopsahtelivat ympärilläni kuin Plussa-pallot ja kylmä hiki alkoi kihota niskaani, kun ladoin ilmoille sanasikermän joka olisi saanut Kapteeni Haddockin pärinät kuulostamaan pikkuvauvan jokeltelulta tajutessani mitä minun oli tehtävä ja kiireellä...
 Huomasin parkkipaikalla jonkun uusista naapureistani ja pyysin häntä mukaan siltä varalta etten enää pääsisi takaisin omin avuin.
 Avasin kannen ja hyppäsin alas naapurini hekottelun kaikuessa ylhäällä. Mielenkiintoinen ensivaikutelma juuri muuttaneesta pariskunnasta, check. Kaivoin pussin esiin ja heitin sen naapurilleni, joka oli saanut seurakseen uteliaan rouvan viereisestä rapusta. Check check. Tajutessani että roskikset sijaitsevat avoimesti koko pihan parvekkeiden alla, kiipesin ulos kuin kapusiiniapina ja varmaan myös näytin siltä aamusauhuttelijoiden silmissä. Check check check check...
 Kertoessani asiasta tyttöystävälleni, hän totesi: "Eikö parisuhteesi olekin hienoa, jännää seikkailua päivästä päivään kun et ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu?"
 Check.