maanantai 5. maaliskuuta 2012

"Synnitön meistä heittäköön ensimmäisen kiven" eli onko väärin oikein?

Kävin juuri pitkän filosofisen väittelyn itseni kanssa. En tiedä voitinko vai hävisinkö koska en ole aivan varma kummalla puolella olen. Luultavasti kuitenkin pääasia tuli selväksi, sillä ajoin itseäni takaa kunnes olin aivan uuvuksissa ja luulen että sain itseni kiinni.

Kaikki me teemme väärin. Joka ikinen meistä. Huijaamme, valehtelemme, jopa varastamme edes aina sitä tajuamattamme. Yksi ajaa ylinopeutta, toinen tupakoi salaa puolisoltaan, kolmas antaa henkilökunta-alennuksen ystävälleen kun tämä ostaa liikkeestä jossa henkilö on töissä. Jotkut tekevät töitä firaabelina, eräät taas lataavat netistä viihdettä piraattisivuilta, tai päästävät humalaisia ystäviään sisään baariin ollessaan itse siellä töissä. Toisten synnit ovat hiukan raskaampia kuin toisten, joidenkin ne ovat pienempiä mutta he tekevät niitä useammin. Jotkut asiat rikkovat lakia, toiset etiikkaa tai moraalia.

Minä en todellakaan ole heittämässä ensimmäistä kiveä. Ja toisaalta, et sinäkään. Älä luule. Komerossasi on luuranko. Voi olla että se on niin laiha ja osteoporoottinen ettet edes tajua sitä mutta aivan varmasti olet tehnyt joskus jotain mitä ei pitäisi, ei saisi tai ei kannattaisi.

Miksi me teemme väärin?
Miksi emme vain kiltisti maksa siitä CD:stä täyttä hintaa jolloin musiikkiteollisuuden työntekijät, artistit ja niin edelleen saisivat ansaitsemansa rahat, vaan lataamme sen netistä? Koska se on helppoa, halpaa ja nopeata.
Miksi ajamme ylinopeutta vaikka rajoitukset ovat harvinaisen selkeät? Koska haluamme reippaasti paikasta A paikkaan B ja koska vauhti on hauskaa, "eikä pikku ylinopeudesta ole oikeasti mitään vaaraa koska hallitsemme toki tilanteen".
Ja siis koska pidän ystävästäni tosi paljon, sallin hänen tulla hiukan enemmän päissään baariini koska "kyllähän hän nyt käyttäytyy kun minä olen töissä" ja koska tiedän että näin hänen hauska iltansa ei katkea ennen aikojaan eli teen ystävälleni palveluksen.

Eihän pikku sääntöjen taivuttamisessa ole mitään pahaa kun kukaan ei kärsi.
Eikö?
Harmaa talous nakertaa meidän kaikkien yhteistä hyvää. Piratismi nakertaa kaikkien niiden oikeuksia ja rahapussia jotka ovat viihdeteollisuudessa mukana. Kuolemaan johtavista auto-onnettomuuksista lähes puolet aiheutuvat ylinopeudesta. Kaikenlainen mielipaha joita emme edes osaa ajatella tapahtuu usein siksi että teemme jotain väärin. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

MIKSI ihmeessä me sitten teemme väärin vaikka useimmat meistä pitävät itseään ellei hyvänä, niin ainakin ihan kelvollisena ihmisenä?

Minulla on teoria. Yksinkertaisesti siksi että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Ei (välttämättä) paha, mutta ehdottomasti itsekäs. Äiti Teresakin ihan tosissaan halusi Taivaaseen. Altruistisinkin luonne meistä ajattelee ihan loppuviimeksi itseään, ainakin jossakin määrin.

Suurin osa meistä ei halua satuttaa, loukata tai riistää ketään tai tehdä pahaa kenellekään, ja aika moni meistä olisi iloinen jos kaikilla olisi vaan hyvä olla eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä. Silti yhtä lailla kivoinkin meistä tekee vähän väliä jotakin joka rikkoo sääntöjä. Koska se vääryys mitä hän tekee on jotakin jolla joko itse tai joku josta välittää HYÖTYY jotain, ainakin näennäisesti kenenkään siitä kärsimättä. Ja koska kukaan ei kärsi, eihän se voi silloin väärin olla. Vai voiko?

On myös toisenlaista väärin tekemistä. Näen töissä välillä kun jopa poliisi vetää silloin tällöin vähän juridisia mutkia suoriksi saadakseen selkeän, vedenpitävän keissin jotakuta rikollista vastaan. Minä tiedän, se poliisi tietää ja rikollinen itsekin tietää että tämä on tehnyt väärin ja ansaitsee siitä lainmukaisen rangaistuksen, mutta joissain tapauksissa laki menee niin että ilman tiettyjä yhtälöjä laki on voimaton toimimaan. Silloin poliisi on tehnyt asioita jotka olisivat oikeastaan lainvastaisia, mutta niiden ansiosta henkilö, joka on tehnyt pahaa, tuomitaan. Poliisi siis rikkoo lakia mutta toimii oikein. Vai toimiiko? Tottakai sieltä nojatuolista on hyvä vetäistä joku Hollywood-elokuvista tuttu lause "silloin ei poliisi ole sen parempi kuin se rikollinenkaan" tai muuta vastaavaa, mutta tosielämässä asia ei koskaan ole niin yksinkertainen. Jos sinä olisit rikoksen uhri ja tekijä pääsisi kuin koira veräjästä koska lakipykälät toimivat välillä jopa itseään vastaan, tuntuisiko sinusta siltä että OIKEUS on toteutunut? LAKI ja OIKEUS eivät toden totta kulje aina käsi kädessä. Koska jos toimimme aina täsmälleen "oikein", sekään ei välttämättä ole oikein, jos sillä väärintekijä voi surutta tehdä väärin... Nyt nyrjähtää aivo.

Mihin kohtaan raja siis vedetään? Mihin asti voimme tehdä väärin ilman että se oikeastaan on oikeasti väärin? Minä en tiedä. Omatuntoni on puhdas, ja mielestäni olen hyvien puolella. Enkä siltikään todellakaan heitä ensimmäistä kiveä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti