Tiekartta eksyksiin

Seikkailua Euroopassa, osa 19: Berliini

Heh heh, nyt vedettiin mutkia suoriksi aika huolella... Tiedän että toisia matkakertomukset viehättävät kovasti, mutta suoraan sanottuna nämä olisi pitänyt laittaa tuoreeltaan blogiin silloin joskus, mutta kuten tietänette, elämäni ei ole ollut kovin yksinkertaista viimeisinä kuukausina joten inspis oli hukassa.

Berliini on klassinen kaupunki suurin piirtein sanan "klassinen" kaikissa mahdollisissa muodoissa. Sen tietävät kaikki. Niinpä heitänkin tähän nyt kuvia jotka miellyttävät erityisesti kaupungeista pitävän reppureissaajan silmää.

Berliini ja iltahämärä ovat kyllä hieno yhdistelmä. Istuimme pitkään jokirannassa ja ihan vain nautimme olostamme. Joskus reissun päällä pitää osata myös pysähtyä.

Katutaiteilija. Ukko istui liikkumattomana hiekan peitossa, paahtavassa auringonpaisteessa. Todellinen taide on tuskaa?

Heh. Tämä kuva on nyt ihan ajankohtainen, mutta elokuussa? Kaupungista löytyy kolmikerroksinen, järkälemäinen kauppa joka myy lähes yksinomaan joulukrääsää! Ympäri vuoden!

Uskomaton puistokatu. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä. Suurentakaa kuva ja katsokaa kuinka pitkälle se jatkuu. Kuva on aivan hostelimme vierestä.

Tämä kuva kertoo tosiaan kaiken ilman sanoja. :)

Keskustassa eräs silta on vastaavasti täynnä rakastavaisten lukkoja kuin Teatteri- ja Myllysillat Turussa. Ja sillan vieressä oli liike joka myi niitä. Minäkin ostin yhden. :)

Heh, hee. Starbucksissa pyydetään aina nimi ja se kirjoitetaan tilauksen kylkeen. Olemme Saksassa. Kuinka vaikeaa on kirjoittaa Matias? :D

Minulla on missio. Aina kun käyn uudessa, enemmän tai vähemmän legendaarisessa kaupungissa, jossa on Hard Rock Cafe, käyn siellä tuopposella.

Pitihän meidän saada edes jotain pientä vipinää. Pettymykseksemme hostelin "kattobaari" ei ollutkaan katolla kuten usein on, eikä edes terassilla saanut olla illalla. Löysimme siis tiemme omaa reittiä pitkin hostelin katolle. Ollaan me kamalia. ;)

Kuva öiseltä katolta, kaukaisuudessa siintävät maailmanpyörän valot.

Seikkailua Euroopassa, osa 18: Ihmisen julma kekseliäisyys

**Tämä postaus ei sovi kaikille**

Pyöriessämme kaupungilla Matias bongasi kidutusmuseon. No pakkohan sinne oli mennä! Paikka oli vanha sodanaikainen bunkkeri, heh, niin, taas. Mutta tämä oli kyllä muokattu ihan omaan tarkoitukseensa ja sijaitsi ihan kaupungin ytimessä. Pakko sanoa että aika häijy meininki. Ja jollain sairaalla tapaa myös erittäin kiehtova. Pidemmittä puheitta, the torture never stops!

Kiropraktikolla. "Sano sit ku riittää".

...ja bileet sen kuin paranevat...

"De ska saltas de ska kokas..."

Siirrytäänpä sitten todellisiin rakkauden työkaluihin...

Keksiköhän kukaan koskaan laittaa pierutyynyä tähän...?

Vanha kunnon peukaloruuvi. Ei välttämättä tule mieleen mutta tuo on oikeasti todella kivulias, sen tehtävä on murskata peukalon nivel, jonka alta löytyy itseasiassa hermonpää.

Miettinette vissiin näitä? No, nuo eivät ole teräviä nuo näppylät noissa levyissä vaan tylppiä. Levyt laitetaan sääriluuta vasten ja sitten, no, ruuvataan levyt kiinni toisiinsa...

Niin. Häkki.

Häpeähuilu. Oikeasti, kuka näitä kehitteli ja saiko siitä erikseen palkkaa? Systeemi kiinnitetään uhrin suuhun kaulan ympäri ja sormet niitataan kiinni noihin koukkuihin. Putken läpi hengitys kuuluu vihellyksenä. Henkilö pakotettiin kulkemaan läpi kaupungin tämän virityksen kanssa.

Häpeänaamio. Sama idea kuin äsken mutta se ei pidä ääntä.

Tähänastiset jutut ovat (yleensä) jättäneet uhrin vielä henkiin, mutta selvähän se että kun ihmislaji on sellainen kuin on, oli myös "tarve" kiduttaa hengiltä joitakin. Eihän ne muuten opi...

Tällä lähtee flunssa. Ja verenkierto aivoihin.

Rautaneito. Jep, ihminen sisään ja luukku kiinni, morjes! Tästä vempaimesta on Iron Maiden ottanut nimensä.

Garotte on sanana vissiin tuntemattomampi, mutta on itseasiassa ihan käytössä Suomessakin. On olemassa myös käsigarotte, jota käytetään salamurhissa vielä tänäkin päivänä. Eli lyhyesti, henkilö istumaan tuota palkkia vasten, asetetaan tuo rautarinkula kaulaa vasten ja sitten kierretään kammesta jolloin niskassa oleva eteenpäin liikkuva levy joko tukehduttaa uhrin, murskaa kurkunpään tai katkaisee niskat.

Tämä vissiin ei vaadi esittelyjä...

...ja tämä näky on vissiin monellekin ihmiselle salaisen haaveen täyttymys. ;)

En voi suoralta kädeltä suositella museota kaikkein herkimmille. Jos ei vähästä hätkähdä, on se kokemuksena varsin, hmm... herättävä.

Seikkailua Euroopassa, osa 17: Kaljaa ja liskoja korkeuksissa

Heh, on oikeasti aika pistää tuo kesän Euroopan reissu nippuun niin kauan kuin meikäläisellä on vielä mitään motivaatiota laittaa kuvia siitä, alkaa aikaa olla vierähtänyt jo melkein liikaa. ;)

Saavuttuamme takaisin Wieniin päätimme hiukan turisteilla Matiaksen kanssa ja istuksimme tuopposilla hostelin baarissa kaupunki-infoa tutkiskellen. Kuka on yllättynyt että juuri minä innostuin siitä että löysimme ison akvaarion/terraarion, nostaa käden ylös nyt! :D

Niinpä päätimme käydä vilkaisemassa Wienin Akvaarion. Paikka on jännä, korkea torni jonka huipulle voi myös kiivetä yhtä seinää pitkin valjaissa ja jonka huipulla on ravintola. Minä ja korkean paikan kammoni saimme tarpeeksi kiipeilystä vuorilla, eikä Matiaskaan tuntunut innostuvan ajatuksesta, joten siirryimme asiaan. Eli jälleen kerran tässä blogissa on kuvia niljakkaista otuksista. Ja myös sen akvaarion ja terraarion asukeista. ;) Olkaapa hyvät!

TERRAARIO
Paikan terraario oli oikeastaan talon yhdellä sivulla sijaitseva pitkulainen, monta kerrosta käsittävä sisäviidakko minkä läpi saattoi navigoida hissukseen sille rakennettuja lavereita pitkin. Kaikki pikkuapinat, linnut, lepakot ym. otukset hengasivat ja liikkuivat vapaasti kyseisessä tilassa. Paikan läpi kulki jopa keinotekoinen puro pienine putouksineen.

Aloitetaan söpösti. Tämä pikkukaveri päästi ihan viereen kuvaamaan ja oli kuin ei olisikaan.

Näille kavereille taas tuotiin juuri ruokaa, ei paljon ulkomaailma kiinnostanut.

On harvinaista että häviän tuijotuskisan mutta nyt vei kameleontti voiton. :)

Kärmestä jos minkälaista...

...tosin nämä kaverit olivat sentään lasin takana. Sääli sinänsä, meikäläisen puolesta olisivat voineet päästä popsimaan muutaman rääkyvän kakaran...

Tämä blondi vaikutti minusta tutulta. ;)

Lepakkoyhdyskunta nokosilla.

Lissskoja joka lähtöön...

Heeei beeeibe! :D

Perspektiiviä: Kuvan tirppa istuu alapuolellani ja katsoo ylös minuun! :)

Nuolimyrkkysammakko. Näitä on kaikissa sateenkaaren väreissä.

Olisihan siellä ollut otusta jos minkämoista mutta luulenpa että niitä jaksaa katsoa kuvista vain tietyn määrän. Siispä pidetään homma sopivan mittaisena ja siirrytään akvaarion puolelle. :)

AKVAARIO

Myös paikan merenelävät ovat näyttävissä puitteissa, jälleen useamman kerroksen läpi meneviä tankkeja joissa eläimillä on oikeasti tilaa liikkua ja piilopaikkoja jos haluaa omaa rauhaa. Paikan väriloisto oli aivan uskomaton. No, tämän blogin vanhat lukijat muistavat että jos jossain vaan on reissuni päällä akvaario, meikäläinen muuttuu pikkupojaksi samantien... :)

Huikeutta.

Näiden meduusojen elämä tuntui jotenkin nurinkuriselta...

...sen sijaan tämä viiksivallu tuntui tietävän tarkalleen missä seisoi! "Tuntosarvien" kärkiväli n. 45cm.

Tämä kaveri on noin metrin mittainen komistus!

Nemoa löytämässä. :)

Siipisimppu, vanhalta nimeltään skorpionikala. Erittäin myrkyllinen. Mielenkiintoisesti, näitä sai ainakin takavuosina ihan Suomessakin ostaa koti(meri)akvaarioon!

Ja tottakai minä olin iloinen tavatessani jo toiset vasarahait tällä reissulla. :)

Monikerroksisen rakennuksen koluaminen pisti hiukomaan joten luonnollinen jatko tässä oli kiivetä ihan ylös ja mennä paikan ravintolaan, mikä vastoin odotuksiamme ei ollut mitenkään erityisen kallis. Ei se mikään kovin kummoinenkaan ollut, mutta näkymät ravintolan terassilta olivat sitten jotain ihan muuta...