Lontoo, osa 1

Päädyimme sitten tosiaan Iiriksen kanssa pienelle hermolomalle Englantiin.
Lontoo on valtava, vanha, kaunis ja monipuolinen kaupunki jolla on paljon annettavaa ja jossa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta sillä on myös rumat puolensa kuten missä tahansa muuallakin.
Minulle poikkeuksellisesti, johtuen matkan lyhyydestä, tämä reissu meni aivan puhtaasti turisteiluksi. Ei kulttuurinvaihtoa tällä kertaa, ellei nyt tehokkaasti hotkittuja englantilaisia/irlantilaisia aamiaisia ja oluita lasketa. ;) Minähän tunnetusti rakastan brittioluita ja yllättäen niitähän löytyy Britanniasta...

 Monenlaista puuhaa ja seikkailua tuli koettua, Towerista London Bridgen (ei sortunut vaikka kovasti lallatin) kautta Sea Life Aquariumiin ja lopulta legendaariseen Dominion Theatreen ja paljon muualle. Ikävä kyllä Iiriksen kännykkä otti ja levisi matkan lopussa, ja koska suurin osa valokuvista on tietenkin juuri kyseisessä aparaatissa, joudun odottelemaan että se saadaan kuntoon ennenkuin pääsen oikein kunnolla laittamaan kuvia. Keskityn paremmin muutamiin paikkoihin tulevissa postauksissa ja toivon mukaan saan kuvat käyttöön siihen mennessä.

 Lontoo on myös surullisen rikollinen paikka. Näitä kylttejä on aivan joka puolella, ja sekä kaupan kassalla että taksissa meitä yritettiin huijata. Edes Aasiassa mennessäni en nähnyt näin paljon tällaista varoittelua. Olimmekin piilottaneet kaiken käteisemme ja korttimme moniin eri taskuihin ym. ja pidimme silmämme auki. Toisaalta positiiviselta puolelta, olimme maailman väkivaltaisimman maan pääkaupungissa, emmekä nähneet minkäänlaista väkivaltaa missään vaiheessa.

Yövyimme hosteleissa, ensin yhden yön dormissa mutta koska tämän oli tarkoitus olla mukava reissu, otimme oman huoneen seuraaviksi kolmeksi yöksi. Hostelien dormit ovat hauskoja paikkoja kun olet reissussa pitkään ja haluatkin tutustua ihmisiin, mutta tällaiselle reissulle ne eivät ole omiaan.

Saimme ennen reissuun lähtöä paljon vinkkejä ihmisiltä siitä, mitä kannattaa ja ei kannata käydä katsomassa, ja monelta osin kävimmekin niissäkin paikoissa. Paras vinkki minkä saimme oli ehdottomasti kaupunginosa nimeltä Camden Town, mistä löytyi suurin osa Lontoon sellaisista baareista ja puodeista, joissa meidän kaltaisemme friikit viihtyvät. :)

Maa jossa kengätkin kierrätetään erikseen. ;)

Lontoo on hirvittävän iso kaupunki ja kaikki kiinnostava on hajallaan ympäri kaupunkia, mutta kaupungin maanalainen kulkee joka puolelle ja on helppo käyttää (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Jokainen asema sisältää selkeän infon ja kartat siitä missä ollaan, mitkä linjat täällä yhtyvät ja millä metrolla pääsee mihinkin jos raide jakautui. Suosittelen ostamaan uudelleen ladattavan Oyster-kortin (automaatti löytyy joka metron seinästä tai vaihtoehtoisesti infopiste jossa istuu ihminen) jos metroja käyttää. Periaatteessa se on halvin tapa matkustaa, ellei tule jotain virheitä (jonka minä sainkin kerran karvaasti kokea).

Tottakai, kun kerran on minusta kyse, yksi matkaan kuuluvista asioista on automaattisesti uusi tatuointi. Löysimme aivan sattumalta tatuointiliikkeen läheltä hosteliamme. Camden Town on toki täynnä tatskaliikkeitä mutta tämä oli aivan muualla ja sen lisäksi, hauska sattuma: Turussa on Turku Tattoo Parlour joka hyppää varsinkin sisustukseltaan esiin muiden joukosta. Tämä taas oli London Tattoo Parlour ja se oli sisustettu hyvin samalla tavalla kuin suomalaisserkkunsa. :)

Otimme molemmat tatuoinnin, ja sillä välin kun Iiriksen kuvaa tehtiin, minä istuin pubissa ja otin Jarin vinkistä vaarin:

Nom :)

Oma tatskani esittää Corto Maltesea, Hugo Prattin luomaa legendaarista sarjakuvahahmoa, jonka 1900-luvun alkuun sijoittuvia seikkailuja Pratt teki yli kaksi vuosikymmentä, 1967-1989.

Väsyneinä mutta onnellisina hevibaarissa nimeltä Intrepid Fox.

Osa 1 loppuu tähän. Jatkoa seuraa. :)