Kahden viikon sisään yksikköni vartijoista yhtä on yritetty hapettaa, toisella oli täysi matsi johon tarvitsi kaasua ja työparin tukea saadakseen olion rautoihin ja aisoihin, kolmatta on uhattu toistuvasti, minä sain kuokkaani ja edellispäivänä minulla oli jälleen painimatsi jonka tällä kertaa sentään hoidin suvereenisti koska menin oikealla asenteella tilanteeseen. MIKÄ. IHMISIÄ. VAIVAA?
Ja taas on sunnuntai, 8-päiväisen työputken kolmas päivä. Tällä hetkellä elämä ei ole erityisen hauskaa.
Taidan kompata The Crownia, "The World don't want to be saved"... Sen myötä, hauskaa vapaapäivää kellä sellainen on. Tämä lähtee kartsalle.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
Mucho macho eli näinkin voi käydä
Saimme vartijakutsun erääseen lähimarkettiin kun olin vuorossa 19-vuotiaan keltanokan kanssa joka oli ensimmäistä päivää City Patrolissa eikä ollut ikinä joutunut edes pieneen toimintatilanteeseen. Johtuen olosuhteista, kloppi oli paikalla ennen minua. Tullessani tilanteeseen näin että kohdehenkilö oli liikkeen ulkopuolella poistumassa paikalta väkisin ja tyrkki aggressiivisesti nuorta kollegaani joka ymmärrettävästi hiukan arasteli käydä oikeasti kiinni kaveriin.
Tartuin henkilöön ja sanoin että palaa takaisin liikkeeseen. Sitten kaikki tapahtuikin hyvin nopeasti.
Jälkikäteen mietin että menin naurettavan takki auki tilanteeseen. Sain sittemmin tietää vuoroesimieheltäni että kaveri on diagnosoitu skitsofreeni, jonkinlainen kamppailulajiguru joka on saanut useammasta budosalista potkut väkivaltaisuuden takia ja joka on aiemmin hakannut kaksi vartijaa kerralla jollain pahuksen antennilla. No, tätähän minä en tiennyt vielä silloin...
Isku oli niin nopea etten ehtinyt näkemään sitä, vain tuntemaan sen. Ilmeisesti nilkki oli yrittänyt lyödä minulta laakista valot pois mutta eipä kai tällaista puupalloa saa kuin kaikumaan. Hetken kiukussa siitä että minua oli lyöty tyrkkäsin otusta naamaan niin että tämä horjahti päin takanaolevaa seinää jolloin sain sekunnin aikaa päättää mitä teen. Tässä vaiheessa en vielä ollut huomannut että nenästäni enemmänkin suihkusi kuin vuoti verta. Otin henkilöstä useita eri otteita ja yritin lukottaa hänet, mutta hän pääsi kaikesta irti ja ehdin jo miettiä että mikä helkkarin ninja tämä jätkä on. En nyt leuhki mutta olen kuitenkin aika hyvä siinä mitä teen, mutta tällä kaverilla oli liikkeet hallussa. Yrittäessäni viedä häntä maihin peruskoukkauksella hän jopa onnistui vetäisemään kyynärpäälyönnin kylkiluihini, eli jo toinen isku jonka hän sai sisään. Seurattuani hetken hyypiön toimintaa tulin tulokseen että hänen matalaksi pistämiseensä tarvittaisiin liikkeitä jotka eivät kuulu ammattini puhtoiseen repertuaariin minkä lisäksi homma alkoi pitkittyä, näyttää pahalta ulospäin ja mukanani ollut juniori saisi ikuiset traumat siitä mitä tämä työ on. Tartuin siis kaasuun ja käskin häntä lopettamaan.
Tämä sai kaverin jokin sortin raivon valtaan, hän veti repun selästään ja alkoi silmittömästi piestä minua sillä (tämä kohta nähtynä jälkikäteen tallenteilta oli harvinaisen sairasta katsottavaa). Repussa oli muutama tölkki olutta joten se toimi erinomaisena nuijana hänelle. Itse tyydyin torjumaan iskuja kilpitorjunnoilla ja odottamaan että hänen omaan puolustukseensa tulisi aukko. Se tuli, ja sumutin oppikoulutyyliin kaveria, täysosuma. Ikävä kyllä tuuli oli niin voimakas että sain myös itse osuuteni kaasusta. Tunsin miten silmiäni alkoi polttaa enkä ollut varma saisinko pidettyä silmiäni auki enää kauaa. Onneksi osumakin oli hyvä, kaveri perääntyi hiukan jolloin sain tilaisuuden uuteen osumaan, joka meni kylläkin osittain ohi (nämä touhut eivät ikinä mene niinkuin harjoitustilanteissa tai elokuvissa). Henkilö suojasi käsillään kasvojaan ja käveli suoraan autotielle, keskelle risteystä pysäyttäen liikenteen ja karjui tappavansa minut. Kiersin hänen sivulleen ja annoin kolmannen kerran kaasua, tällä kertaa kunnolla ja rauhassa, koska halusin hänen oikeasti putoavan että saisin hänet pois vaarantamasta liikennettä ja sivullisia.
Hyypiö liikkui jälleen ja ohjastin hänet tien sivuun. Ensin hän putosi polvelle josta vein hänet sitten viimein maihin. Hän alkoi sätkiä ja riehua lisää piittaamatta kaasusta jolloin otin hänet hallintaotteeseen ja sanoin että lopettaa tai neljässä sekunnissa lähtee taju. Silloin hän lopetti riehumisen mutta oli kuin viulun kieli, tiesin että jos olisin antanut hänelle sentinkin tilaa hän olisi ponkaissut pystyyn. Tässä asennossa odottelimme sitten poliisia, minä vuotaen verta hänen päälleen kuin pistetty sika ja hän karjuen tappouhkauksia. Koominen hetki tilanteessa oli se, että joku mummeli kumartui puoleeni ja antoi minulle nenäliinan että saatoin hiukan pyyhkiä kärsääni siinä. Verentulo ei kyllä lakannut vielä pitkään aikaan ja jätkä olikin aivan veressäni kun poliisi saapui. Pitelin äijää yhä maissa poliisin laittaessa hänelle käsiraudat. Sitten nousin, silmät turvoksissa kaasusta ja naama, kädet ja paita veressä ja loppuosa naamastakin puolestaan iskusta turvonnut, taputin junioria olkapäälle ja sanoin: "Tervetuloa City Patroliin!"
Pienen siistimisen jälkeen. Verentulo nenästä alkoi uudestaan kahdesti ja silmien auki pitäminen oli tässä vaiheessa vielä todella vaikeata.
Jälkikäteen mietin että menin naurettavan takki auki tilanteeseen. Sain sittemmin tietää vuoroesimieheltäni että kaveri on diagnosoitu skitsofreeni, jonkinlainen kamppailulajiguru joka on saanut useammasta budosalista potkut väkivaltaisuuden takia ja joka on aiemmin hakannut kaksi vartijaa kerralla jollain pahuksen antennilla. No, tätähän minä en tiennyt vielä silloin...
Isku oli niin nopea etten ehtinyt näkemään sitä, vain tuntemaan sen. Ilmeisesti nilkki oli yrittänyt lyödä minulta laakista valot pois mutta eipä kai tällaista puupalloa saa kuin kaikumaan. Hetken kiukussa siitä että minua oli lyöty tyrkkäsin otusta naamaan niin että tämä horjahti päin takanaolevaa seinää jolloin sain sekunnin aikaa päättää mitä teen. Tässä vaiheessa en vielä ollut huomannut että nenästäni enemmänkin suihkusi kuin vuoti verta. Otin henkilöstä useita eri otteita ja yritin lukottaa hänet, mutta hän pääsi kaikesta irti ja ehdin jo miettiä että mikä helkkarin ninja tämä jätkä on. En nyt leuhki mutta olen kuitenkin aika hyvä siinä mitä teen, mutta tällä kaverilla oli liikkeet hallussa. Yrittäessäni viedä häntä maihin peruskoukkauksella hän jopa onnistui vetäisemään kyynärpäälyönnin kylkiluihini, eli jo toinen isku jonka hän sai sisään. Seurattuani hetken hyypiön toimintaa tulin tulokseen että hänen matalaksi pistämiseensä tarvittaisiin liikkeitä jotka eivät kuulu ammattini puhtoiseen repertuaariin minkä lisäksi homma alkoi pitkittyä, näyttää pahalta ulospäin ja mukanani ollut juniori saisi ikuiset traumat siitä mitä tämä työ on. Tartuin siis kaasuun ja käskin häntä lopettamaan.
Tämä sai kaverin jokin sortin raivon valtaan, hän veti repun selästään ja alkoi silmittömästi piestä minua sillä (tämä kohta nähtynä jälkikäteen tallenteilta oli harvinaisen sairasta katsottavaa). Repussa oli muutama tölkki olutta joten se toimi erinomaisena nuijana hänelle. Itse tyydyin torjumaan iskuja kilpitorjunnoilla ja odottamaan että hänen omaan puolustukseensa tulisi aukko. Se tuli, ja sumutin oppikoulutyyliin kaveria, täysosuma. Ikävä kyllä tuuli oli niin voimakas että sain myös itse osuuteni kaasusta. Tunsin miten silmiäni alkoi polttaa enkä ollut varma saisinko pidettyä silmiäni auki enää kauaa. Onneksi osumakin oli hyvä, kaveri perääntyi hiukan jolloin sain tilaisuuden uuteen osumaan, joka meni kylläkin osittain ohi (nämä touhut eivät ikinä mene niinkuin harjoitustilanteissa tai elokuvissa). Henkilö suojasi käsillään kasvojaan ja käveli suoraan autotielle, keskelle risteystä pysäyttäen liikenteen ja karjui tappavansa minut. Kiersin hänen sivulleen ja annoin kolmannen kerran kaasua, tällä kertaa kunnolla ja rauhassa, koska halusin hänen oikeasti putoavan että saisin hänet pois vaarantamasta liikennettä ja sivullisia.
Hyypiö liikkui jälleen ja ohjastin hänet tien sivuun. Ensin hän putosi polvelle josta vein hänet sitten viimein maihin. Hän alkoi sätkiä ja riehua lisää piittaamatta kaasusta jolloin otin hänet hallintaotteeseen ja sanoin että lopettaa tai neljässä sekunnissa lähtee taju. Silloin hän lopetti riehumisen mutta oli kuin viulun kieli, tiesin että jos olisin antanut hänelle sentinkin tilaa hän olisi ponkaissut pystyyn. Tässä asennossa odottelimme sitten poliisia, minä vuotaen verta hänen päälleen kuin pistetty sika ja hän karjuen tappouhkauksia. Koominen hetki tilanteessa oli se, että joku mummeli kumartui puoleeni ja antoi minulle nenäliinan että saatoin hiukan pyyhkiä kärsääni siinä. Verentulo ei kyllä lakannut vielä pitkään aikaan ja jätkä olikin aivan veressäni kun poliisi saapui. Pitelin äijää yhä maissa poliisin laittaessa hänelle käsiraudat. Sitten nousin, silmät turvoksissa kaasusta ja naama, kädet ja paita veressä ja loppuosa naamastakin puolestaan iskusta turvonnut, taputin junioria olkapäälle ja sanoin: "Tervetuloa City Patroliin!"
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
tiistai 9. heinäkuuta 2013
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Queen(s) of the Stone Age
QOTSA heitti keikan Rock the Beach-festivaaleilla Helsingissä. Bändi josta olen aina pitänyt siitä huolimatta että keulahahmonsa Josh Homme on on tunnettu kusipäisestä rockstara-asenteestaan.
Pakko sanoa että äijän öykkäröinti Suomessa vei kyllä viimeisenkin mielenkiinnon bändiin aika pitkäksi aikaa. En ollut paikalla mutta se ylitti uutiskynnyksen.
Kun keikalla järjestyksenvalvoja aivan oikein puuttui yleisön kiipeilyyn mikä on ihan normisettiä, Homme heitti järkkäriä pullolla ja karjui että antaa yleisön olla koska "ei siitä olkapäille kiipeilystä ole mitään haittaa" ja vieläpä että kyseinen järkkäri tekee töitä hänelle. Tästä hän sai vielä aplodit bändiä katsomaan tulleilta älykääpiöiltä.
Pistetäänpä faktat kohdalleen. Olkapäille kiipeäminen isossa massassa on helkkarin vaarallista ja siksi kiellettyä suurimmassa osassa paikkoja.
Josh Homme ei ole järjestyksenvalvojien työnantaja, keikkajärjestäjä on. Ja jos ollaan tarkkoja niin bändi saa palkkaa keikkajärjestäjältä esiintymisestä yhtälailla, eli Homme-pelle on loppuviimeksi keikoillaan samalla viivalla järkkärin kanssa.
Mikähän siinä on että kun joku oppii soittamaan kitaraa ja saa tietynkokoisen kuulijakunnan, hän luulee välittömästi olevansa maailman napa? Bändejä tulee ja menee, ja rokkikukkoilu oli idioottimaista jo silloin aikanaan. Nykyään se on lähinnä naurettavaa.
Pakko sanoa että äijän öykkäröinti Suomessa vei kyllä viimeisenkin mielenkiinnon bändiin aika pitkäksi aikaa. En ollut paikalla mutta se ylitti uutiskynnyksen.
Kun keikalla järjestyksenvalvoja aivan oikein puuttui yleisön kiipeilyyn mikä on ihan normisettiä, Homme heitti järkkäriä pullolla ja karjui että antaa yleisön olla koska "ei siitä olkapäille kiipeilystä ole mitään haittaa" ja vieläpä että kyseinen järkkäri tekee töitä hänelle. Tästä hän sai vielä aplodit bändiä katsomaan tulleilta älykääpiöiltä.
Pistetäänpä faktat kohdalleen. Olkapäille kiipeäminen isossa massassa on helkkarin vaarallista ja siksi kiellettyä suurimmassa osassa paikkoja.
Josh Homme ei ole järjestyksenvalvojien työnantaja, keikkajärjestäjä on. Ja jos ollaan tarkkoja niin bändi saa palkkaa keikkajärjestäjältä esiintymisestä yhtälailla, eli Homme-pelle on loppuviimeksi keikoillaan samalla viivalla järkkärin kanssa.
Mikähän siinä on että kun joku oppii soittamaan kitaraa ja saa tietynkokoisen kuulijakunnan, hän luulee välittömästi olevansa maailman napa? Bändejä tulee ja menee, ja rokkikukkoilu oli idioottimaista jo silloin aikanaan. Nykyään se on lähinnä naurettavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)