Hauskaa pääsiäistä kaikille! :)

Kuinka nopeasti me unohdamme

Hiljattain elämäni oli jo lähes tuskallisen helppoa, kaikki tuntui menevän niin putkeen kuin ikinä voi. Olen luonut itselleni varsin toimivan verkoston sekä työ- että sosiaalisessa mielessä. Kaikki toimi elämässäni kuin sveitsiläinen kello. Minulla on päivätyö jossa viihdyn ja olen hyvä, ja sivuduunejakin on kertynyt kolme. Samaan aikaan sosiaalinen elämäni on ollut vilkasta ja kaikenlaista puuhaa on riittänyt, Japanin reissu siintää jo horisontissa.

Kuinka helposti sitä unohtaa arvostaa sitä mitä on.

Tällä hetkellä odotan edelleen päätöstä siitä kirotusta pahoinpitelykanteesta joka minusta tehtiin. Kanne on täyttä huuhaata ja suoranaista valehtelua, mutta olen nähnyt vierestä ja läheltä kuinka huonosti oikeuslaitoksemme toimii.
 Eli on pieni mahdollisuus siitä että minut voitaisiin tuomitakin jostakin.
 Toki se on epätodennäköistä koska kanne tosiaan on niin tuulesta temmattu kuin voi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siltikin, tuomio tuskin olisi kovin kummoinen.

Mutta samaan aikaan... Riitaannuin erään hyvän ystäväni kanssa tuossa taannoin ja hän on yksi kantavista voimista eräässä toissijaisista töistäni. Tottakai minulla on aina B-suunnitelma ja aloin jo varmuuden vuoksi tehdä valmisteluita siltä varalta että tämä kaveri päättäisi lähteä tehtävistään.

Jälleen, ei nyt mitään älyttömän vakavaa mutta kuitenkin.

Aloin miettiä miten sitä alkaa pitämään kaikkia asioita itsestäänselvinä heti kun niitä ei tarvitse koko ajan ylläpitää ja valvoa. Ei tietenkään omasta mielestään pidä mutta kyllä se käytännössä niin menee että out of sight, out of mind.
Minulla on hitto soikoon tatuointi jonka otin Sydneyssä muistuttamaan minua ikuisesti siitä että mitään ei pidä ikinä ottaa itsestäänselvänä ja mikä tahansa asia voi kääntyä milloin tahansa päälaelleen. Silti, aina vain, huomaan tekeväni saman virheen uudestaan.

Työ, ystävät, terveys, maailmankuva... Mikään ei ikinä ole itsestäänselvää. Milloinkohan sitä oppisi elämään pitäen tämän mielessä?

Paluu arkeen

Blogi on ollut hetken hiljaa, vaikka minulla on ollut peräti viisi päivää vapaata. Tämä johtuu siitä että työtahtini on ollut aika hurjan rankka, minulla on ollut aika paljon raskasta ja ikävää pohdittavaa (on vieläkin, osasta lisää tuonnempana) ja sosiaalinen elämäni alkoi olla niin pahasti ylikierroksilla että piti ottaa aikalisä elämästä, koska oloni oli kuin flipperin sisään tungetulla hamsterilla. Neljä päivää viidestä meni siihen että ihan vaan oleilin, kuuntelin musiikkia, lueskelin ja katselin elokuvia (tosin pahasti kipeä tyttöystäväkin vaati huomiota). Nyt pahin vihellys päänupissa on purettu ja jaksaa taas.

Joskus vaan on järkevää olla tekemättä mitään järkevää.