Hiljattain elämäni oli jo lähes tuskallisen helppoa, kaikki tuntui menevän niin putkeen kuin ikinä voi. Olen luonut itselleni varsin toimivan verkoston sekä työ- että sosiaalisessa mielessä. Kaikki toimi elämässäni kuin sveitsiläinen kello. Minulla on päivätyö jossa viihdyn ja olen hyvä, ja sivuduunejakin on kertynyt kolme. Samaan aikaan sosiaalinen elämäni on ollut vilkasta ja kaikenlaista puuhaa on riittänyt, Japanin reissu siintää jo horisontissa.
Kuinka helposti sitä unohtaa arvostaa sitä mitä on.
Tällä hetkellä odotan edelleen päätöstä siitä kirotusta pahoinpitelykanteesta joka minusta tehtiin. Kanne on täyttä huuhaata ja suoranaista valehtelua, mutta olen nähnyt vierestä ja läheltä kuinka huonosti oikeuslaitoksemme toimii.
Eli on pieni mahdollisuus siitä että minut voitaisiin tuomitakin jostakin.
Toki se on epätodennäköistä koska kanne tosiaan on niin tuulesta temmattu kuin voi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siltikin, tuomio tuskin olisi kovin kummoinen.
Mutta samaan aikaan... Riitaannuin erään hyvän ystäväni kanssa tuossa taannoin ja hän on yksi kantavista voimista eräässä toissijaisista töistäni. Tottakai minulla on aina B-suunnitelma ja aloin jo varmuuden vuoksi tehdä valmisteluita siltä varalta että tämä kaveri päättäisi lähteä tehtävistään.
Jälleen, ei nyt mitään älyttömän vakavaa mutta kuitenkin.
Aloin miettiä miten sitä alkaa pitämään kaikkia asioita itsestäänselvinä heti kun niitä ei tarvitse koko ajan ylläpitää ja valvoa. Ei tietenkään omasta mielestään pidä mutta kyllä se käytännössä niin menee että out of sight, out of mind.
Minulla on hitto soikoon tatuointi jonka otin Sydneyssä muistuttamaan minua ikuisesti siitä että mitään ei pidä ikinä ottaa itsestäänselvänä ja mikä tahansa asia voi kääntyä milloin tahansa päälaelleen. Silti, aina vain, huomaan tekeväni saman virheen uudestaan.
Työ, ystävät, terveys, maailmankuva... Mikään ei ikinä ole itsestäänselvää. Milloinkohan sitä oppisi elämään pitäen tämän mielessä?
Mielestäni jopa jaloa Tietä seuraava henkilö voi unohtaa asian, joka toimii.
VastaaPoistaMutta, sillä sekunnilla, kun se lakkaa toimimasta, ei hätäännytä, ei jäädä makaamaan, vaan pompataan pystyyn ja valmistaudutaan toimintaan.
Kuvittele nukkuva koira. Sen vartalo on täysin rento. Mielessään se temmeltää narttujen kanssa aurinkoisella niityllä. Ovelta kuuluu rapinaa. Silmänräpäyksessä se on jaloillaan, niskakarvat pystyssä, hampaat näkyvillä.
Ei pidä olla koko ajan backup-moodissa. Se voi mennä varautumisesta pelon puolelle.
-M
Se että on varautunut asioihin ja suunnittelee etukäteen vaihtoehtoja tarpeen varalle ei missään nimessä vie pelon puolelle.
VastaaPoistaPelon puolelle vie asioista murehtiminen.
Kaksi eri asiaa. Jotka TÄYTYY osata pitää erillään.