Seikkailua Euroopassa, osa 13: Hevareita, Hare Krishnaa ja neitoa pulassa

Päätimme yhtenä iltana Matiaksen kanssa lähteä katsomaan mitä löydämme jos vain lähdemme yön selkään kävelemään. Ja sehän kannatti.

Näimme kadulla kaksi paikallista hevihemmoa, Jakubin (oik.) ja Robon (se on oikeasti hänen nimensä, how cool is that? \m/) ja kyselimme tietysti paikallisesta vähän metallisemmasta yöelämästä. Kavereista varsinkin Jakub puhui varsin hyvää englantia ja iskeydyimmekin heidän seuraansa, he näyttivät meille paikkoja, pari mielenkiintoista hevibaaria ja hauskan pienen goottimestan, jonka omistajatar oli jonkin asteinen Suomi-fani. :D

 Yhdessä hevimestassa oli todella asiallisen näköistä graffitia joka puolella...

...minkä lisäksi baarin puolella oli varsin vaikuttavia maalauksia eri rokkareista.

Kulkiessamme jossain päin öisiä katuja, luoksemme juoksi nuori, söpö tyttö joka kysyi voiko hengata meidän kanssamme. Olimme ensin vähän äimänä, kun huomasimme että hänen mukanaan ollut rotevahko mies tarttui häneen tiukasti ja lähti raahaamaan häntä kauemmas. Minulla nousivat turvaurpon tuntosarvet saman tien pystyyn ja jäin katsomaan tilannetta. Pariskunta riiteli äänekkäästi, kunnes mies tarttui tyttöä rajusti käsivarsista. Tyttö rimpuili itsensä irti ja juoksi takaisin meidän luoksemme ja sanoi että oli oikeasti peloissaan, ja että oli tavannut äijän vasta samana iltana ja nyt mies oli raahaamassa häntä "johonkin" eikä hän halunnut mennä. Mies lähti tulemaan kohti karjuen tytölle omalla kielellään. Jakub ilmoitti hyypiön huorittelevan tyttöä. Lähdin äijää vastaan otsa edellä kuin ukkometso ja karjaisin "Are we having a problem?"

 "No problem" tyyppi sanoi, perääntyi, jatkoi matkaansa poispäin mutta alkoi karjua ties mitä omalla kielellään perään. Jakub oli sitä mieltä että meidän on hyvä jatkaa reippaasti matkaa ennen kuin tyypin kaverit tulisivat, joten teimme näin. Ollaan me niin sankareita. Knights in not-so-shiny armors.

Ilta oli hauska, opimme paljon elämästä Slovakiassa ja siitä miten asiat siellä toimivat. Pakko sanoa että jälleen kerran ennenkin reissun päällä kokemani asia tuli esiin, eli elämän kovuus. EU-maa tai ei, Slovakialla on vielä pitkä matka kuljettavanaan kohti todellista länsimaista sivistystä, ja sanon tämän puhtaasti ilman sarkasmia tai ylimielisyyttä.

Jotkut teistä tietävätkin että olen nykyään kasvissyöjä. Mitä varmaan kukaan ei tiedä, on se että sain siihen kipinän itseasiassa Bratislavassa. Matias on puunhalaajaituhippihörhöotus, jopa pahempi kuin minä. Bongattuaan Hare Krishna-ravintolan hän halusi ehdottomasti sinne syömään. Matias ei ole Krishna-hörhö mutta tiesi ennestään näiden ruuan hyväksi, ja se on 100% kasvista...

 ...niinpä kävimme sisään.

 Pakko sanoa että paikan sisustus on kaunis...

...ja ruoka vei kielen mennessään! Aivan järjettömän hyvää sapuskaa! Enhän minä ymmärtänyt mitään minkään ruuan taustoista, mutta todella hyvää se oli.