Tauolla

Tiekartta Eksyksiin on tauolla. Suurin syy siihen on tietokoneen puuttuminen, mutta myös lievä väsyminen ja turhautuminen. Viime aikoina maailmassa on tapahtunut paljon asioita joita minun tekisi mieleni kommentoida, mutta en jaksa koska se olisi pelkkää negaa. Punaniskat, uskonnolliset hihhulit, tyrannit, psykopaatit ja ignorantit idiootit näköjään ovat suurten massojen mieleen. Bäääää.

Kommentoinnista tuli mieleeni, meinasin julkaista anonyymin kommentin mutta sitten muistin että olen jo taannoin ilmoittanut että en enää julkaise anonyymejä kommentteja lainkaan. Kun minäkin täällä heilun omalla nimelläni ja naamallani, odotan sitä myös muilta.

Tauko jatkunee tämän vuoden loppuun. Tai siihen asti että saan hankittua koneen kotiin.

Uusi Euroopanreissu, osa 7b: Kaupunkikuvia ja leppoisaa fiilistä

Antwerpen on kaunis vanha kaupunki. Jos pidätte vanhoista rakennuksista ja piiitkistä, kapeista kujista yhtä paljon kuin minä, tulette pitämään tästä kavalkadista. :)

 Joka paikassa aivan mielettömiä ovia...

Kaupungin kadut ja kujat ovat uskomattoman pitkiä, ja välillä menee pitkiä aikoja että ihmisiä ei näy missään...

Leppoisa ja pieni belgialainen kaupunki, jonka seiniä koristavat graffitien sijaan oikeasti hienot, usein sarjakuvamaiset kuvat.

 Olutmaa. Kyllä. :D

Kaffepaussi yhdessä kaupungin monista sievistä pikku kuppiloista.

 Batman ja Kissanainen.

 Tiesittekö te? ;)

Pervot yhteiskuvassa. :D

Uusi Euroopanreissu, osa 7a: Pelottavia käänteitä

 Waal tai Maas, en ole varma. :)

Oli mielestämme aika lähteä jälleen liikkeelle, tällä kertaa suuntana Belgia.
Hyppäsimme junaan Arnhemista ja päämäärämme oli Antwerpen, minne saavuimme noin yhdeksän aikaan illalla.
Tässä kohtaa tajusin jotain naisen kanssa reissaamisesta. En haluakaan ottaa hänen kanssaan sellaisia riskejä joita olen tottunut ottamaan joko yksin tai jätkien kanssa liihottaessamme. Nimittäin nyt päädyimme minulle hyvin tyypilliseen tilanteeseen.

Saavuimme Antwerpenin massiiviselle, kauniille vanhalle rautatieasemalle ilman minkäänlaista suunnitelmaa mitä seuraavaksi. Tämähän sopii minun pirtaani mainiosti normaalisti, mutta nytkin meillä kävi vähän hurjasti...
Lähdimme umpimähkään kaupungista etsimään majapaikkaa, kuten olimme tehneet ystävällisessä Hollannissa (tai siis Alankomaissa).
Mutta Belgia ei ole ystävällinen maa, eikä enää kovin turvallinen, kuten olette varmasti kaikki uutisista lukeneet.

Hylkäsimme ensimmäiset vastaantulevat vaihtoehdot koska kaikkihan tietävät että asemien lähettyvillä olevista majapaikoista pyydetään kiskurihintaa. Niinpä jatkoimme eteenpäin, eikä aikaakaan kun löysimme itsemme keskeltä ghettoa!

 

Ympäristö oli aika villin näköistä, ja natiivit katselivat meitä vähän samaan tapaan kuin hyeenat katsovat peuroja. Tosin olisivat nopeasti huomanneet jotain yrittäessään että tämä nimenomainen peura on jalopeura... ;)

Aioin ensin ottaa kuvia tuosta huomattavan vihamielisestä ympäristöstä mutta tulin siihen tulokseen että se olisi ollut veren kerjäämistä nenästä, joten otin vain muutamia kuvia hurjan näköisistä vanhoista rakennuksista.

Vitseistä viis ja joka tapauksessa, Miiaa pelotti oikeasti ja sehän ei sovi. Ohitimme muutamia ihmisiä joiden kohdalla itsekin oikeasti mietin varmuuden vuoksi etukäteen miten toimin jos tarvitsee ja ohjeistin myös Miirun.
Otimme pika pikaa takapakkia tarpeeksi että neighbourhood muuttui taas ystävällisemmäksi, ja melkoisen hakemisen jälkeen löysimme sitten siedettävän majoituksen. Hostelli oli ruma mutta halpa, ja jätettyämme rinkat sinne lähdimme tutustumaan paikalliseen yöelämään...

...mikä ei arkiyönä ollut paljon. X)

Tämä kaveri on kyllä kaukana New Yorkista... liekö eksynyt. Jenkkituristit eivät tunnetusti osaa juuri suunnistaa. ;)

Kiertelimme vain vähän koska päivä oli ollut pitkä, mutta löysimme toki myös mukavaa aluetta ja, koska Belgiassa ollaan...

...erinomaista olutta. :)

Muutaman nautittuamme totesimme että on aika painua yöpuulle. Luotimme siihen että Antwerpen näyttää paremman puolensa päiväsaikaan. Emmekä olleet väärässä. :) Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Uusi Euroopanreissu, osa 6: Tuulimyllyjä ja hyvää fiilistä

Tultuamme ulos metsästä saavuimme iso tien varteen, jonka toisessa päässä kompassin mukaan odotti Arnhem-niminen mukava, hieman Turkua pienempi kaupunki.

Matkalla pysähdyimme mahtavaan tienvarsinkuppilaan jossa ilmeisesti olisi ollut huoneitakin tarjolla väsyneille matkalaisille, mutta tällä kertaa tyydyimme vain pieneen lepotaukoon.

Paikka oli rakennettu ikivanhan postitoimiston tiloihin, vanhojen postivaunujen talli oli yhä olemassa...

 ...vaikka toki muutettu moderniin käyttöön sopivaksi. :)

Matkaa Arnhemiin oli vielä melkoinen pätkä taitettavaksi, mutta mikäpä oli kauniissa ilmassa tepastellessa. :)

Tällaisia autoja tuli vastaan useita. Liekö joku kokoontuminen.

Kävelimme vielä noin kymmenisen kilometriä, ja saimme matkan varrella täydennystä vesivarantoihin ystävälliseltä paikalliselta, yksinkertaisesti soittamalla ovikelloa ja pyytämällä. Rouva tuntui olevan riemuissaan nähdessään kaksi ihmistä rinkat selässä pyytämässä vettä pulloihin.

"Metsäsilta", eli silta joka yhdistää kaksi metsälämpärettä toisiinsa vilkkaasti liikennöidyn tien yli, että eläinkunta pääsee kulkemaan turvallisesti yli. :)

Aloimme laskea että olisimme voineet toki kävellä loppumatkankin, mutta silloin olisi alkanut olemaan jo sen verran ilta että majapaikan löytäminen toisessa päässä voisi olla haasteellista. Niinpä turvauduimme vanhaan hyvään keinoon eli nostimme peukalon pystyyn. Kolmas auto pysähtyi! :D
Meidät heitti kaupungin keskustaan mukava vanha pariskunta joka kyseli innoissaan reissustamme ja sanoivat itse olleensa nuorempina kovia reppureissaajia. :)

Olimme oppineet jo kuluneella viikolla, että Hollanti on kaunis maa ja sen kaupungit myös...

...eikä Arnhem tehnyt poikkeusta Amsterdamissa ja Apeldoornissa oppimaamme. :)

Löydettyämme mukavan hotellin lähdimme tutkailemaan paikallista yöelämää. Se ei ollut kovin vilkasta, mutta sain sentään painimatsin aikaiseksi paikallisen lohikäärmeen kanssa, ja tottakai voitin. :D

Eräälle sokerihiirelle hotellin aamiaispöytä oli täynnä kaikkea kivaa... ;)

Sitten oli aika toteuttaa eräs pikkupojasta asti minua seurannut haave. Hyppäsimme bussiin...

...ja vierailimme aivan käsittämättömän hienossa ulkoilmamuseossa, jonka alueelta löytyi wanhan ajan käsityöläisiä ja heidän puotejaan, isoja ja pieniä tuulimyllyjä, karkkikauppa, olutpanimo, pikkuruinen rautatie vanhalla veturilla ja vaikka mitä. Kulutimme siellä oikeastaan kokonaisen päivän. :)

 Näiden mehiläisten pesät olivat paikan päällä, hunajaa saattoi ostaa.

 Vuosisataisia rakennuksia...

 ...kaikenkarvaisia mmatilan otuksia...

 ...vehreyttä...

 ...ja mielenrauhaa.

 Kaksi hyvin iloista matkalaista.

 Tämä kaveri oli peukaloni kokoinen. Miia pysytteli turvallisen kymmenen metrin päässä. :D

 Paikassa oli tosiaan oma wanhan ajan panimo. Olut oli todella hyvää.

 Leipää ja sirkushuveja: Ravintolan edessä kiveyksellä oli vanhanaikainen polkupyörä jota sai kokeilla. Miiru tuntui ajelevan sillä kuin omallaan...

 ...samaa ei voinut sanoa meikäläisestä... X)

 Uskomattoman upea karuselli (miten pirussa sain sössittyä kuvasta sen kattopiikin? Grr...)

Tuulimyllyjä tosiaan riitti...

...ja se haave jo poika-ajoilta? Turun suuri tuulimylly on ruokkinut mielikuvitustani kymmeniä vuosia, ja olin aivan riemuissani kun kuvassa olevaan kaikkein isoimpaan näistä (joka oli ainakin kaksi kertaa Turun kollegaansa isompi) pääsi sisään! :)

Tältä siis näyttää tuulimyllyn sisällä:

 Hämmentäviä laitteita...

 ...isoja jauhinkiviä monessa kerroksessa...

 ...valon ja varjon leikkiä...

 ...ja mahtavia vanhoja esineitä.

Ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, mutta vanha tuulimylly on aika mystinen ja kiehtova paikka! Ennen vanhaan näissä uskottiinkin asuvan ties mitä haltijoita ja hättiäisiä. :)

Tämä pikimusta pieni mylly oli todella Metal. :D

Oli aika jatkaa matkaa. Seuraavaksi vuorossa piipahdus Belgiassa!