Elossa! :)

...ja se tuntuu pitkästä aikaa oikeasti todella hyvältä. Viimeiset noin kaksi vuotta ovat antaneet minulle aivan uudenlaista perspektiiviä elämään.

Suurin syy blogin taukoon ja ylipäätään pitkäaikaiseen hiljaisuuteen on omasta mielestäni ikävin mahdollinen, eli terveydelliset syyt.

Osa teistä tietääkin että olen kärsinyt pahimmillaan täysin lamauttavista vatsa- ja kylkikivuista pitkälle toista vuotta, mikä on mm. estänyt kaikenlaisen urheiluharrastuksen, haitannut työntekoa, sosiaalista elämää ja periaatteessa kaikkea. Tämän kokemuksen jälkeen voin vain todeta, että annan poikkeuksellisen raivokasta migreeniä sairastaneelle eksälleni enemmän respektiä kuin ikinä.

Minulle tehtiin kaikki mahdolliset testit ja tutkimukset, minua tökittiin, sorkittiin, väänneltiin, kuvattiin röntgenillä, ultraäänellä ja magneetilla, minusta otettiin pienen vasikan edestä verta erilaisiin labrakokeisiin, tutkittiin ruokavaliota, pidettiin kuureja... Pulssin lääkärit ovat kyllä mahtavaa porukkaa. Ainoa kerta kun minulle kehtasi joku ehdottaa että kipu on päässäni, se oli julkisella puolella. Ei siitä sen enempää.

Kun kivut olivat pahimmillaan, myönnän miettineeni että ei paljon ole elämässä järkeä tai pointtia. Olin masennuksen reunalla ja mikään ei oikeastaan tuntunut juuri miltään. Ajatukset pyörivät kivussa ja sen ympärillä.
Kun kohtaus oli päällä, olisin halunnut vain kuolla. Ja kun kipuja ei ollut, elin jatkuvassa odotuksessa että milloinkahan ne iskevät taas.
Enimmäkseen olen ollut aika hiljaa näistä asioista, lähipiiriäni lukuunottamatta, mutta nyt on hyvä päästää tämä ulos.

Ainoa asia mikä minut piti aidosti kiinni elämän"ilossa" oli rakkaani Miia.

Maaliskuun 9. päivänä menin viimein leikkaukseen, jossa yritettiin selvittää kipujen alkuperä ja mahdollisesti korjata tilanne. Ja tähdille kiitos siinä onnistuttiin!

Kävi ilmi, että minulle oli muodostunut kiinnikkeitä kolmentoista vuoden takaisesta umpilisäkkeen poistoleikkauksesta. Se ei kuulemma ole edes pitkä aika vielä, kiinnikkeet voivat alkaa kiusata ihmistä 30(!) vuoden jälkeen leikkauksesta.

Joka tapauksessa, kiinnikkeet leikattiin pois, ja nyt kun olen toipunut leikkauksesta, uskallan jo varmuudella sanoa että painajainen on ohi. :)

Nyt elämännälkäni on palannut ehkä vahvempana kuin koskaan. Aloitan viikon päästä treenin, jatkan keskeytyneitä japanin kielen opiskeluja uudella tarmolla ja suunnittelen jo uusia reissuja. Varasin juuri hotellin Japaniin kahdeksi viikoksi elokuulle ja aion siihen mennessä olla jo sekä kunnossa että taitaa kieltä tarpeeksi asioimisen sujumiseen oikealla kielellä!

Tiekartta Eksyksiin palaa hitaasti mutta varmasti myös normaaliin kuvioon. I'm back! :)

Valtio aikoo myydä Suomen sielun

Suomen valtiota tällä hetkellä "eteenpäin" vievät kolme kultalusikka suussa syntynyttä hemmoteltua kakaraa ovat Norsunluutornissaan päättäneet, että Suomen metsät tulee yhtiöittää. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valtion metsät voisi kaikessa hiljaisuudessa myydä ihan kenelle vain.
Estetään yhdessä näiden roistojen aikeet. Allekirjoita adressi eduskunnalle asiasta, kuten jo viikossa 124 000 ihmistä on tehnyt.
http://pysaytetaanmetsahallituslaki.fi

On hold

Tiekartta Eksyksiin on tauolla. Palaan kuvioihin viimeistään huhtikuussa!

 Hauskaa alkavaa kevättä! :)

Hauskaa joulua kaikille! :)

Uusi Euroopanreissu, osa 3: Kuvia täydellisestä mielenrauhasta.

Uusi Euroopanreissu, osa 2: Hyppytorneja ja luolamaalauksia

Miian isä asuu keskellä ei-mitään, Sollefteån pikkuruisen kylän lähellä. Kylä itse on jäänne Ruotsin sotilasmahdin ajoilta, alunperin siellä oli suurehko kasarmi ja asukkaat koostuivat sen työntekijöistä. Kylä on todella pieni ja sievä ja äkkiä katsottu.

Pääkatu

Securitas! :D

Kylän kupeessa on pieni vuori, jonka laella on mäkihyppytorni. Oletin että se olisi kesäksi lukittu, ja kiipesin korkeanpaikan kammostani huolimatta aika pätkän hökötyksen ulkopuolella ennenkuin tulin ensimmäiselle tasanteelle jolla oli ovi. Yllätyksekseni se olikin auki, kuten koko torni. :)

 Näkymä aivan huipulta.

Ajatus siitä että tästä pitäisi lähteä kiihtyvällä tahdilla SUKSIEN kanssa alaspäin tuntui aivan kahelilta. :)

Maisemat tornista olivat kyllä henkeäsalpaavat! :)

 Myös Miia uhmasi korkean paikan kammoaan. :)

Optinen illuusio vai järkyttävän kokoinen hämähäkki? ;)

Miian perhe.

Toinen mahtava kohde tällä alueella on Nämforsensin pato, kauniit maisemat ja kalliomaalaukset.

Sitten kalliomaalauksia:

 Jari, tällainenko? :)

Kuvat saa, kuten aina, klikkaamalla isommiksi.

Eli varsin leppoisista maalaistunnelmista lähti reissumme liikkeellee. Mutta siihen tuli nopeasti muutos. Palaamme siihen pian. :)

Uusi Euroopanreissu, osa 1: Heja Sverige!

Tämän vuoden reissuun lähdimme Miian kanssa kahdestaan, ja se oli Miian elämän ensimmäinen kunnollinen reppureissu. Täytyy sanoa näin jälkikäteen että olen tyttelistä kovin ylpeä, mutta siitä lisää sitten tulevissa postauksissa.

Taas mennään.

Onhan tuolla Ruattinmaalla tullut paljon käytyä, tehtyä jopa ihan kunnon road trip Tukholmasta Arlöviin ja kavereitakin sieltä löytyy, mutta pakko sanoa että itse olen aina jotenkin ajatellut että Ruotsin reissaaminen ei ole mitään "oikeata" matkustelua. Nyt kääntyi takki totaalisesti.

Miian isä asuu Pohjois-Ruotsissa pikkukylässä, aivan mahtavien maisemien ympäröimänä. Matka sinne autolla kesti taukoineen melkein kahdeksan tuntia.

Siinä vaiheessa kun mennään niin syvälle landelle että valotolppia ei yksinkertaisesti ole, on fiilis aika Hills have eyes. ;)

Tosiasiassa Ruotsin maaseutu on sekä hyvin samanlainen kuin Suomen (yllätys) että todella kaunis. Kuten aina, kuvat saa klikkaamalla isommiksi, ja kuten aina, eihän kuva tee koskaan oikeutta maisemille.