Erinäiset koiranleuat ovat vihjanneet taas viime aikoina että metallistiksi blogissani on varsin vähän metallia. Tässä sitten korjaus asiaan... ;)
Omistettu Onerva-kissalle
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
lauantai 25. kesäkuuta 2011
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Conan!
Tässä naispuolisille lukijoilleni vähän silmänruokaa ja hiukan helpotusta eräälle wanhalle skeptikolle, kyllä uuden elokuvan Kimmerialainen ihan kriteerit täyttää... Crom! ;)
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
\m/ HÄN on palannut! \m/
OIKEA Kuninkaan Paluu toteutuu viimein elokuussa!
"Barbarismi on ihmiskunnan luonnollinen olotila. Sivistys on luonnotonta. Se on vain olosuhteiden muokkaama oikku. Ja barbarismi tulee voittamaan lopuksi."
-Robert E. Howard
Howardin Conan alkuperäisessä muodossaan on yksi niitä kirjallisuussankareita joka vaikutti oman minäkuvani muokkautumiseen vaikuteherkässä kuudentoista iässä. Schwarzenegger oli toki hieno barbaari mutta huono Conan. Katsotaan onnistuuko Jason Momoa (Stargate Atlantiksen Ronan, btw.) paremmin. :)
"Barbarismi on ihmiskunnan luonnollinen olotila. Sivistys on luonnotonta. Se on vain olosuhteiden muokkaama oikku. Ja barbarismi tulee voittamaan lopuksi."
-Robert E. Howard
Howardin Conan alkuperäisessä muodossaan on yksi niitä kirjallisuussankareita joka vaikutti oman minäkuvani muokkautumiseen vaikuteherkässä kuudentoista iässä. Schwarzenegger oli toki hieno barbaari mutta huono Conan. Katsotaan onnistuuko Jason Momoa (Stargate Atlantiksen Ronan, btw.) paremmin. :)
Nipponiin!
Seikkailunnälkä on pohjaton, ja suunnitelmat seuraavaan pitkään reissuun ovatkin hiljakseen muovautumassa. Tällä kertaa parempi puoliskokin on valmis lähtemään mukaan eli matka taittuu seurassa ja syksyllä alkaa armoton matkasäästäminen, kohteena Japani!
Ihan heti kyseiseen reissuun ei lähdetä, nousevan auringon maa on todella, todella kallis ja muutenkin kannattanee odotella että maa saa homman taas pyörimään kunnolla... Eli pari vuotta tässä joutuu sitten kituuttamaan kotimaassa. Pienempiä reissuja tulee varmasti tehtyä silloin tällöin tässä välissäkin ja jos jollekulle tulee mieleen tehdä joku ekskursio johonkin ja seura kelpaisi niin ilmoitelkaa hyvissä ajoin niin katsotaan. :)
Biisi omistettu MJ:lle
Ihan heti kyseiseen reissuun ei lähdetä, nousevan auringon maa on todella, todella kallis ja muutenkin kannattanee odotella että maa saa homman taas pyörimään kunnolla... Eli pari vuotta tässä joutuu sitten kituuttamaan kotimaassa. Pienempiä reissuja tulee varmasti tehtyä silloin tällöin tässä välissäkin ja jos jollekulle tulee mieleen tehdä joku ekskursio johonkin ja seura kelpaisi niin ilmoitelkaa hyvissä ajoin niin katsotaan. :)
Biisi omistettu MJ:lle
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Omnia mutantur. Nihil interit?
Ylihuomenna tämä blogi täyttää vuoden.
Palasin alkuun, lueskelin hiukan omia tekstejäni, testailin ja huomasin surukseni että osa musiikkivideoista ei toimi enää. Toisaalta se on aika symbolista.
Pari ihmistä on ihmetellyt kun en ole aikoihin hirveästi kirjoitellut pohdintojani mistään tänne, kun aiemmin kirjoitin pitkiäkin juttuja, vaan vain laittanut lähinnä viihteellisiä juttuja. Jäin miettimään tätä.
Lueskellessani omia pohdintojani Elämästä, Maailmankaikkeudesta Ja Kaikesta oma sen aikainen ahdistukseni oikeastaan vasta aukesi minulle ja hämmästyin kuinka karmeassa henkisessä kunnossa itseasiassa olin. Vain vuosi sitten.
Syy miksi en ole aikoihin kirjoittanut kuin satunnaisesti jotakin on loppujen lopuksi yksinkertainen. Minua ei tällä hetkellä juurikaan askarruta mikään.
Kun aloitin tämän blogin minua häiritsivät monet asiat ja myös useat oman elämäni alueet, sekä henkiset että konkreettiset, olivat minulle täysiä mysteerejä. Eivät ole enää.
Voisi sanoa että sotkuisen elämäni vyyhti alkoi purkautua silloin, kun tajusin mitä minun oli tehtävä. Ja kun olin päätöksen tehnyt, kaikki alkoi loksahdella paikoilleen. Lähtöpäätös, huolimatta kaikesta siitä tuskasta mitä se eri suuntiin aiheuttikin, saattoi olla elämäni paras päätös. Lähdin etsimään kysymyksiä, sillä en tiennyt edes niitä. Suurimpaan osaan löysin vieläpä vastauksetkin, ja ne joihin en löytänyt, uskoisin vain ajan auttavan, kuten pitääkin.
Mikä sitten on muuttunut? Ulospäin olen pitkälti se sama karvainen sekalisko kuin lähtiessänikin. Sisältäpäin...
Monet taakat ovat kadonneet. En jaksa edes kirjoittaa läheskään kaikesta. Tyyni Valtameri huuhtoi monet vanhat syntini pois tajuttuani etteivät ne kaikki ole edes syntejä. Perfektionismini jäi Blue Mountainsille tajuttuani sen olevan yhtälailla mielisairaus kuin anoreksia on. Misantropiani perustui lyhytkatseisuuteen, joten hyväksyn ympäristöni aivan erilailla kuin ennen, ja tämä tuli dominona perfektionismin perässä. Itseinhoni puolestaan seurasi ihmisvihaani, sillä siinä vaiheessa kun tajusin että ihmisillä on oikeus tehdä virheitä ja huonoja päätöksiä koska asiat harvemmin ovat sitä miltä näyttävät ja parhaatkin meistä tekevät huonoja ja itsekkäitä päätöksiä, koska eivät ole jumalia, tajusin, että minullakin on oikeus mokata. Pyrkimys perfektionismiin on pyrkimys olla jotakin enemmän kuin ihminen. Historia on täynnä tällaisia ihmisiä ja yleensä heidät tunnetaan enemmän tai vähemmän hirviöinä. Minä en halua olla hirviö. Oli aika tajuta tämä ja paljon muuta, ja nöyrtyä astumalla takaisin ihmiskuntaan.
Vielä kun saisi annettua itselleen anteeksi asiat joita ei voi antaa itselleen anteeksi.
Sitä varten on (kaiketi ja toivon mukaan) aika.
Kaikki muuttuu, mikään ei ole todella hukassa.
Palasin alkuun, lueskelin hiukan omia tekstejäni, testailin ja huomasin surukseni että osa musiikkivideoista ei toimi enää. Toisaalta se on aika symbolista.
Pari ihmistä on ihmetellyt kun en ole aikoihin hirveästi kirjoitellut pohdintojani mistään tänne, kun aiemmin kirjoitin pitkiäkin juttuja, vaan vain laittanut lähinnä viihteellisiä juttuja. Jäin miettimään tätä.
Lueskellessani omia pohdintojani Elämästä, Maailmankaikkeudesta Ja Kaikesta oma sen aikainen ahdistukseni oikeastaan vasta aukesi minulle ja hämmästyin kuinka karmeassa henkisessä kunnossa itseasiassa olin. Vain vuosi sitten.
Syy miksi en ole aikoihin kirjoittanut kuin satunnaisesti jotakin on loppujen lopuksi yksinkertainen. Minua ei tällä hetkellä juurikaan askarruta mikään.
Kun aloitin tämän blogin minua häiritsivät monet asiat ja myös useat oman elämäni alueet, sekä henkiset että konkreettiset, olivat minulle täysiä mysteerejä. Eivät ole enää.
Voisi sanoa että sotkuisen elämäni vyyhti alkoi purkautua silloin, kun tajusin mitä minun oli tehtävä. Ja kun olin päätöksen tehnyt, kaikki alkoi loksahdella paikoilleen. Lähtöpäätös, huolimatta kaikesta siitä tuskasta mitä se eri suuntiin aiheuttikin, saattoi olla elämäni paras päätös. Lähdin etsimään kysymyksiä, sillä en tiennyt edes niitä. Suurimpaan osaan löysin vieläpä vastauksetkin, ja ne joihin en löytänyt, uskoisin vain ajan auttavan, kuten pitääkin.
Mikä sitten on muuttunut? Ulospäin olen pitkälti se sama karvainen sekalisko kuin lähtiessänikin. Sisältäpäin...
Monet taakat ovat kadonneet. En jaksa edes kirjoittaa läheskään kaikesta. Tyyni Valtameri huuhtoi monet vanhat syntini pois tajuttuani etteivät ne kaikki ole edes syntejä. Perfektionismini jäi Blue Mountainsille tajuttuani sen olevan yhtälailla mielisairaus kuin anoreksia on. Misantropiani perustui lyhytkatseisuuteen, joten hyväksyn ympäristöni aivan erilailla kuin ennen, ja tämä tuli dominona perfektionismin perässä. Itseinhoni puolestaan seurasi ihmisvihaani, sillä siinä vaiheessa kun tajusin että ihmisillä on oikeus tehdä virheitä ja huonoja päätöksiä koska asiat harvemmin ovat sitä miltä näyttävät ja parhaatkin meistä tekevät huonoja ja itsekkäitä päätöksiä, koska eivät ole jumalia, tajusin, että minullakin on oikeus mokata. Pyrkimys perfektionismiin on pyrkimys olla jotakin enemmän kuin ihminen. Historia on täynnä tällaisia ihmisiä ja yleensä heidät tunnetaan enemmän tai vähemmän hirviöinä. Minä en halua olla hirviö. Oli aika tajuta tämä ja paljon muuta, ja nöyrtyä astumalla takaisin ihmiskuntaan.
Vielä kun saisi annettua itselleen anteeksi asiat joita ei voi antaa itselleen anteeksi.
Sitä varten on (kaiketi ja toivon mukaan) aika.
Kaikki muuttuu, mikään ei ole todella hukassa.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)