Ilma on kuin sammakon kitalaki, vapaasunnuntain nahkea, päämäärätön eksistentiaalinen puolihorros, Diablon Enemy soi mankassa... Rambo 4 juuri katsottuna, suunnitelmissa käydä ravintolassa syömässä ja sen jälkeen elokuviin... Elämä lilluu.
Tajusin että olen vaikkakin mukavassa ansassa, silti ansassa ainakin seuraavat pari vuotta. Japanin reissusäästö ei ole päässyt edes alkuun johtuen milloin mistäkin takapakista, ja nyt elämä vain on lillumista. Tuttu kutina sielun selkänahassa on koventunut, enkä yletä raapimaan sitä. Tajuan että se on sama henkinen syyhy jota podin pari vuotta sitten ennen kuin lähdin toiselle puolelle planeettaa ja löysin sen mitä olen.
Hyvä, diagnoosi on tehty ja taudinkuvat tunnistettu, mutta se ei paljon lohduta jos varaa kunnolliseen lääkitykseen ei ole. Plääh. Jokainen "tuolla" tulee todellakin aina lopuksi olemaan "täällä" ja tarvitsen aina uuden "tuollan", kuten epäilinkin. Eipä tuo haittaa. Nyt vain sitten jumitellaan hetki täällä (ja "täällä"), mukavassa ansassa. Elämä on taas helppoa, yllätyksetöntä ja haasteetonta. Todellakin plääh.
Olen tullut siihen tulokseen että taudillani on monta erilaista kuvaa ja nimeä. Kaukokaipuu, kuulumattomuus, levoton sielu, eskapismiaddiktio, hulluus, elämännälkä, individualismi, itsekkyys, ateismi, uteliaisuus... you name it. En usko että ikinä kykenen oikeasti pysähtymään/asettumaan aloilleni ja olemaan onnellinen yhtaikaa. Luulenpa että sitä kutsutaan kollektiivisella nimellä aikuistuminen. Eipä taida tapahtua. Neljäkymmentä lähestyy ja loppujen lopuksi mikään ei ole muuttunut, olen vain alkanut ymmärtämään omaa henkilökohtaista ulospäin pyrkivää entropiaani paremmin. Omnia mutantur, nihil interit. Aina vaan. Lempo.
No, kaipa nämä pari vuotta äkkiä menevät, ja toisaalta Japani ON maailman neljänneksi kallein maa (jo pelkästään liput sinne maksavat maltaita), ja tällä kertaa en pysty juurikaan ansaitsemaan tienestiä paikan päällä kuten viime reissussa. Eli tilanne on poikkeuksellinen. Mutta kun päätös on tehty, päätös pitää ja se on Japani. Reissaaminen sen jälkeen tulee olemaan halvempaa ja rahat siihen saa helpommin kasaan, minkä lisäksi ruohonjuuritason tapani matkata auttaa asiaa. Japani on tässäkin poikkeus, sillä kyseinen kulttuuri eroaa jopa Aasiasta yleisesti niin paljon että minun on ensin selvitettävä mitä riskejä matkaan kuuluu, varsinkin kun enää en matkaa yksin vaan vastuullani on myös toinen henkilö, eli erinäiset tavat liikkua ja toimia pitää miettiä vähän eri kantilta. No jaa, pari vuotta aikaa selvitellä juttuja. Eräs tuttuni kertoi että hänen serkkunsa oli asunut Japanissa kymmenen vuotta ja koki vasta alkavansa ymmärtämään kyseistä kansaa.
Eli kaksi vuotta lusittavana Suomessa. Ja sisukset syyhyävät kaiken aikaa. Eli hei kaikki! MIKÄ TAHANSA ohjelma ja jutut kiinnostavat. Lähden mukaan (työn vain antaessa periksi) kaikkeen mahdolliseen. Elämä on elämistä varten ja kuten eräs henkilö aikanaan minulle sanoi, seikkailun löytää vaikka takapihaltaan. Rusakoiden kesken ollaankin menty ja puuhattu vaikka ja mitä, ja tullaan tekemäänkin. Mutta sinä, juuri sinä, joka luet blogiani ja mietit että eipä ole aikoihin nähty tai muuta vastaavaa: Minulla on kauan odotettu kesäloma alkaen syyskuun alusta. Laitapa viestiä. :)
"Täällä" ollaan. Väkisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti