Miehet ja erämaa

Teimme jälleen Jarin kanssa pienen ekskursion luontoon, tällä kertaa eräjormanne löysivät itsensä Liesjärven kansallispuistosta.

 Jari ja naavaparta. Tosin Tommi veikkasi kuvan nähdessään että Jari on juuri hotkaissut fasaanin. En sitten tiedä että kummasta jätkästä kommentti kertoo jotakin... XD

Liesjärvi on tunnettu korkeista puistaan ja monipuolisesta sieni-, sammal/jäkälä- ja lintukannastaan. Se sijaitsee helpoiten kerrottuna kolmisenkymmentä kilometriä Forssasta kaakkoon. Alue ei ole mikään valtava, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri että siellä pääsee jo samoamaan ja nauttimaan kunnollisesta luonnosta.

 Järviä ja pikkulampia löytyy sieltä täältä, ja vesi niissä on todella hyvänmakuista.

Ilma täällä on todella raikasta, ja syksyn ollessa jo sopivasti edennyt emme joutuneet kärsimään tyypillisistä eräilijöiden vitsauksista kuten hyttysistä, helteestä ja toisista eräilijöistä. Saimme kulkea aivan omassa rauhassa, pysähdellä ihmettelemään luonnonnäkymiä ja istua tulilla yömyöhään.

 Yövyimme Peukalolammen laavulla. Yö olikin jo oikeasti aika kylmä. Kuten suurin osa tietää olen kaikkea muuta kuin kylmänarka mutta kyllä kiitin mielessäni Iiristä joka lainasi minulle erinomaisen höyhentopatun talvimakuupussinsa.

 Joku ihme metsänpeikko.

Savussa näkyi muitakin metsänpetoja. ;)

Pedoista puheenollen, Liesjärvi oli juuri niin linturikas kuin muistin, näimme teeriä, monta auraa kiekuvia kurkia, kaukaisuudessa kuulimme korpin huudon ja meillä oli onnea matkassa, saimme todistaa joutsenpariskunnan majesteettista nousua lentoon erään lammen vedestä. Mutta ainoa nisäkäs jonka näimme koko reissulla oli eräs raskaasti kiroileva orava.

 Olen ollut pitkään sitä mieltä, että parhaat kahvit saa purovedestä nokipannulla, mutta täytyy sanoa että järvivesi saattaa viedä voiton tässä.

 Jarin erätaitoja on ilo seurata. Tulet syttyvät nopeammin ja näppärämmin kuin minulta, ja vaikka itse sanonkin, olen oikeasti aika hyvä.

 Suomalaisuuden ytimessä. Tuli, metsä, kirves ja pontikkaa. :D Lähetin tämän pomolleni ja sanoin että Jari nappasi vuoden luontokuvan, johon tämä vastasi että "Pöh, kotiseudullani noita on joka puolella. Niitä täytyy potkia jaloista kun hakee aamulehden." XD

 Tämä kuva voisi olla vuosisatoja vanha. How cool is that?

Tarjoan tuopin sille joka keksii mikä tämä valo on. Kerron parin päivän päästä vastauksen. :)

Jarissa on varustefriikin vikaa. Itse olen lähes äärimmäisyyteen less is more-asenteella joten miesparka sai kuulla varsin paljon piruilua minulta kamoistaan. ;) Ei liikaa kuitenkaan, on huono idea pottuilla keskellä erämaata miehelle joka kantaa hukaria vyöllään. :D Ja pakko sanoa, hänen vempaimensa ovat kestäviä, niillä on useampi funktio ja ne eivät käytännössä paina mitään. Mies on kävelevä linkkuveitsi. :)

 Tämä sienimaailman kylähullu kasvaa puunrungossa pää alaspäin.

Tapolanjärven maisemaa.

Reissu oli upea ja latasi henkisiä akkuja aikalailla. Huvittavaa, eilen painelimme reput selässä metsässä ja tänään saman kaksikon voi bongata työkamat päällä urbaanin erämaan keskustasta...