Minulta on jo kyselty että mihin jäivät Japani- (tai muutkaan) postaukset. Olen ikävä kyllä tällä hetkellä jatkuvasti töissä, illalla ei enää kulje päässä niin paljoa että jaksaisi keskittyä. Mutta pian taas jatketaan!

Tokio, osa 3: Verta ja mustetta

 Tottakai, kuten aina kun tien päällä ollaan, uudessa maassa otetaan uusi tatuointi. Mutta Japanissa sen hankkiminen ei ole mikään itsestäänselvä kävellään-liikkeeseen-ja-otetaan-kuva-juttu. Not by a long shot.

Pitkästä historiastaan ja perinteestään huolimatta irezumit (perinteinen japanilainen tatuointi) olivat laittomia Japanissa vuoteen 1948 asti, ja yhä tänäkin päivänä tavallisen kansan keskuudessa ne liitetään herkästi rikollisuuteen, ja esim. monet kylpylät kieltäytyvät ottamasta asiakkaikseen tatuoituja henkilöitä. Yakuza, Japanin mafia, on tunnettu siitä että sen jäsenillä on suuria, näyttäviä tatuointeja.
Siitä huolimatta tatuoinnit ovat osa ikivanhaa alakulttuuria ja perinnettä, ja japanilaiset tekijät ovat maailman huippuluokkaa joiden oppiin tulee tatuoijia ympäri planeetan.

Jos haluaa tatuoinnin Tokiossa, pitää siihen varata aikaa. Tatuointistudioita on harvassa ja niiden löytäminen on oma juttunsa, sillä ne ovat näkymättömissä katukuvasta, minkä lisäksi tapaaminen tatuoijan kanssa tulee sopia etukäteen.
Ryugendo-tatuointiliike Roppongin kaupunginosassa on erikoistunut perinteiseen, käsintehtyyn tatuointiin. Studion omistaja Ryugen on hillitty ja ystävällinen, kärsivällinen vaikka olimme varmasti aika baka gaijinejä. Myös hänen englanninkielen taitonsa on poikkeuksellisen hyvä. Hänen käyttämänsä työkalut olivat metalliteriä, jotka oli kiinnitetty silkkilangalla puisiin kahvoihin. Ylimmässä kuvassa minulle tehdään kuvaa nimenomaan perinteisellä tavalla. Itse tatuointi tehdään jännällä, "silpivällä" liikkeellä ja se on huomattavasti kivuliaampaa kuin nykyaikaisella koneella tekeminen.

Ryugen on todella taidokas. Minun ottamani Klingonien Imperiumin logo on hieno...

...mutta Iiriksen ottama japanilainen pöllö on aivan huikea varjostuksineen! :)

Ryugendo on erittäin hieno studio joka noudattaa vanhoja tapoja. Saapuessamme liikkeeseen oli oviaukossa ensimmäisenä alue jolla kengät otetaan pois. Tämän jälkeen meille tarjottiin teetä ja keskusteltiin aivan rauhassa mitä tullaan tekemään ja mitä tekijä suosittelee.

Kokemus oli lähes hartaaksi tekevä, ja luulenpa että vierailemme tässä paikassa vielä uudestaan tulevaisuudessa.

Tokio, osa 2: Vehreä talvi

Japanissa on talvi, mutta maa on niin monen eri kasvillisuusvyöhykkeen alueella että vaikka lämpöä ei nyt älyttömästi ollutkaan (5-12 astetta, keli oli enimmäkseen todella aurinkoinen) ja kaikkein herkimmät puut ovat tähän aikaan kyllä ilman lehtiä, niin kaikkialla vihertää ja kukkii ja tämä hämmentävä kaupunki tuntuu tekevän kaikkensa pysyäkseen vehreänä ympäri vuoden.

 Kaikkialle minne ikinä vain kasveja, pensaita, puita tai kukkaruukkuja vain saattoi laittaa, siellä niitä oli.

 Kadut ovat puhtaita, missään ei näy tupakantumppeja, roskia, sylkyklimppejä tai purkkaa. Sen sijaan kaikkialla pyritään luomaan harmonia luonnon kanssa.

 Istutusten lisäksi joka paikassa tulee vastaan pieniä puistokatuja, joista selvästi pidetään erittäin hyvää huolta.

 Tämä on kuva on kahden suuren liikekorttelin välistä.

 Näyttääkö tämä tammikuulta? :)

 Japanin pääuskonto, sintolaisuus, on voimakkaasti samanistiseen suuntaan taipuva luonnonuskonto. Tasapaino luonnon kanssa on yhä tälle modernille, erittäin teknokraattiselle suorittajayhteiskunnalle erittäin tärkeää ja tuo varmasti myös helpotusta 13-miljoonaiselle muuten lasi- ja betonihelvetissä asuvalle kaupunkilaiselle.

 Aloe Veraa, kadulla. :)

 Tottakai tällaisen kaupungin puistotkin ovat lähes elämää suurempia. Niistä oma päivitys jossain välissä.

Arki iskee

Rankka työputki estää blogipäivitykset tältä viikolta. Palaan asiaan alkuviikon vapailla.

Tokio, osa 1: Nouseva aurinko

Huom! Kaikista Tokionmatkamme kuvista saa kunnolla jättimäisiä klikkaamalla ensin kuvaa, sitten hiiren oikealla "Näytä kuva" ja sen jälkeen vielä klikkaamalla itse kuvaa (kursori on silloin suurennuslasin muotoinen). :)

 Voi hyvänen aika!

Mistä ihmeestä aloittaa? Näistä postauksista tulee väkisinkin täysin randomeja, koska yksinkertaisesti Japanissa on kaikkea, liikaa ja koko ajan. :) Joten saatan keskittyä pitkään päivitykseen jos keskityn johonkin tiettyyn aiheeseen tai sitten laitan liudan pieniä päivityksiä jostain satunnaisesta yksityiskohdasta. :)

Saavuimme maahan aamupäivällä erittäin ryppyisen lennon jälkeen. Koneemme, noin 250-paikkainen SAS:in järkälemäinen Airbus A340 oli tupaten täynnä ja penkkien jalkatila näissä koneissa on olematon. Tällaisella keskimittaisella jannulla ei ollut mukavaa mutta Tommin kaltaisen rustoputken matkaaminen olisi aivan painajaismaista ja Jesse L tuskin voisi matkustaa lainkaan tuollaisessa tilassa yli kymmentä tuntia. :D

Koneen valot sammutettiin moneksi tunniksi kuvaamaan yöaikaa jotta ihmiset tottuisivat rytmiin. Suurin osa koneen matkustajista olikin taju kankaalla suurimman osan matkaa.

Lennon ollessa melkein perillä Nousevan Auringon Maassa otin edessäni olevasta monitorista esiin nokkakameran kuvan ja minua tervehti, heh, nouseva aurinko. Sopivaa. :)

Körötellessämme junalla Higashi-Nihonbashin kaupunginosaan, jossa hotellimme sijaitsi, ensimmäinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se että KAIKKIALLA on upeita puita, ja ne eivät näytä lainkaan samanlaisilta kuin Suomessa tai edes Euroopassa. Japanilla on aivan omat puunsa, ja ohi vilahtelevat maisemat olivat parhaimmillaan kuin 60-luvun Star Trekista. :)

Minähän tunnetusti pidän paljon puista joten niitä tuli sitten kuvattua melkoinen määrä, teen niille oman postauksen jossain vaiheessa.

Toinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se, että keskiverto japanilainen ei osaa englantia. Läpi reissun saimme kaiken palvelun japaniksi ja opimme itsekin hyvin nopeasti kumartamaan ja käyttämään sitä vähäistä japanin kieltä jota osaamme. On itseasiassa erittäin puhdistava, jopa hieman katarttinen fiilis kun ei ymmärrä edes ympäristön kirjaimia. Informaatioblokki on zen. :)

 Englanninkielistä palvelua Tokiossa saa tasan lentokentällä ja keskusjuna-asemalla Tokion keskustassa (jonka nimi kaupunginosana on yksinkertaisesti Tokyo). Muutenkin kaikki kyltit, opasteet, ruokalistat jne. ovat 90% vain alkuperäiskielellä. Muutamilla isommilla metroasemilla kartoissa oli sentään länsimaalaisia kirjaimia mutta ei läheskään kaikissa. Se luo oikeasti aivan mahtavaa seikkailufiilistä kun joutuu oikeasti keskittymään ja käyttämään päätään ihan eri tavalla. :)

Metrokartta.

Mitäs tänään syötäisiin? ;)

Huomatkaa kuvassa kukkiva puu. Tokiossa oli 5-12 astetta lämmintä mutta joka puolella kukki erilaisia kasveja! Siitä lisää tuonnempana.
Englannin kieleen oli panostettu siinä määrin että ympäri kaupunkia oli sijoitettu paljon opastekarttoja turisteille. Ei niissä muuta vikaa ollut kuin että niissä ei ollut päätä eikä häntää! :D Vika ei oikeasti ollut lukijoissa vaan hoksasimme jossain vaiheessa että kahteen peräkkäiseen karttaan ei ollut nimetty samoja asioita vaikka kartat olisivat olleet enemmän tai vähemmän päällekkäin. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä missä olet.
Ja tottakai, koska Japanissa ollaan...

...engrish evelywhele! :D

Jatkoa seuraa...

Arigato, Nippon!

Kotona ollaan! Reissu oli aivan uskomaton, seuraavat x määrä päivityksiä purkavat sitä, kunhan saan hiukan toivuttua. Voin suoraan sanoa että Japani on jotakin jota ei voi sanoin tai kuvin oikeasti selittää. Se on kulttuuri joka täytyy oikeasti kokea itse. :)