Tokio, osa 1: Nouseva aurinko

Huom! Kaikista Tokionmatkamme kuvista saa kunnolla jättimäisiä klikkaamalla ensin kuvaa, sitten hiiren oikealla "Näytä kuva" ja sen jälkeen vielä klikkaamalla itse kuvaa (kursori on silloin suurennuslasin muotoinen). :)

 Voi hyvänen aika!

Mistä ihmeestä aloittaa? Näistä postauksista tulee väkisinkin täysin randomeja, koska yksinkertaisesti Japanissa on kaikkea, liikaa ja koko ajan. :) Joten saatan keskittyä pitkään päivitykseen jos keskityn johonkin tiettyyn aiheeseen tai sitten laitan liudan pieniä päivityksiä jostain satunnaisesta yksityiskohdasta. :)

Saavuimme maahan aamupäivällä erittäin ryppyisen lennon jälkeen. Koneemme, noin 250-paikkainen SAS:in järkälemäinen Airbus A340 oli tupaten täynnä ja penkkien jalkatila näissä koneissa on olematon. Tällaisella keskimittaisella jannulla ei ollut mukavaa mutta Tommin kaltaisen rustoputken matkaaminen olisi aivan painajaismaista ja Jesse L tuskin voisi matkustaa lainkaan tuollaisessa tilassa yli kymmentä tuntia. :D

Koneen valot sammutettiin moneksi tunniksi kuvaamaan yöaikaa jotta ihmiset tottuisivat rytmiin. Suurin osa koneen matkustajista olikin taju kankaalla suurimman osan matkaa.

Lennon ollessa melkein perillä Nousevan Auringon Maassa otin edessäni olevasta monitorista esiin nokkakameran kuvan ja minua tervehti, heh, nouseva aurinko. Sopivaa. :)

Körötellessämme junalla Higashi-Nihonbashin kaupunginosaan, jossa hotellimme sijaitsi, ensimmäinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se että KAIKKIALLA on upeita puita, ja ne eivät näytä lainkaan samanlaisilta kuin Suomessa tai edes Euroopassa. Japanilla on aivan omat puunsa, ja ohi vilahtelevat maisemat olivat parhaimmillaan kuin 60-luvun Star Trekista. :)

Minähän tunnetusti pidän paljon puista joten niitä tuli sitten kuvattua melkoinen määrä, teen niille oman postauksen jossain vaiheessa.

Toinen asia johon kiinnitimme huomiota oli se, että keskiverto japanilainen ei osaa englantia. Läpi reissun saimme kaiken palvelun japaniksi ja opimme itsekin hyvin nopeasti kumartamaan ja käyttämään sitä vähäistä japanin kieltä jota osaamme. On itseasiassa erittäin puhdistava, jopa hieman katarttinen fiilis kun ei ymmärrä edes ympäristön kirjaimia. Informaatioblokki on zen. :)

 Englanninkielistä palvelua Tokiossa saa tasan lentokentällä ja keskusjuna-asemalla Tokion keskustassa (jonka nimi kaupunginosana on yksinkertaisesti Tokyo). Muutenkin kaikki kyltit, opasteet, ruokalistat jne. ovat 90% vain alkuperäiskielellä. Muutamilla isommilla metroasemilla kartoissa oli sentään länsimaalaisia kirjaimia mutta ei läheskään kaikissa. Se luo oikeasti aivan mahtavaa seikkailufiilistä kun joutuu oikeasti keskittymään ja käyttämään päätään ihan eri tavalla. :)

Metrokartta.

Mitäs tänään syötäisiin? ;)

Huomatkaa kuvassa kukkiva puu. Tokiossa oli 5-12 astetta lämmintä mutta joka puolella kukki erilaisia kasveja! Siitä lisää tuonnempana.
Englannin kieleen oli panostettu siinä määrin että ympäri kaupunkia oli sijoitettu paljon opastekarttoja turisteille. Ei niissä muuta vikaa ollut kuin että niissä ei ollut päätä eikä häntää! :D Vika ei oikeasti ollut lukijoissa vaan hoksasimme jossain vaiheessa että kahteen peräkkäiseen karttaan ei ollut nimetty samoja asioita vaikka kartat olisivat olleet enemmän tai vähemmän päällekkäin. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä missä olet.
Ja tottakai, koska Japanissa ollaan...

...engrish evelywhele! :D

Jatkoa seuraa...