maanantai 10. helmikuuta 2014

Tokio, osa 9: Sintolaisia tunnelmia

2000-luvun japanilainen, kaiken kiireen ja teknologisen konkretian keskelläkin, usko yhä enemmän tai vähemmän vanhoihin, lähes samanistisiin henkiolentoihin, kameihin. Kuolleet sukulaiset, metsänhenget, jokapäiväiset esineet, kaikki ovat tai sisältävät kameja, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään kaikin tavoin.
 Hokora eli pieni palvontapaikka jossa kuka tahansa voi pyytää suojelusta paikallisilta kameilta. Joka puolella missä erilaisia pyhättöjä on, näkee tavallisen kansan pysähtyvän suorittamaan lyhyttä palvontamenoa.
Takanani oleva rakennelma on torii, portti joka erottaa yliluonnollisen ja tavallisen maailman toisistaan. 


 Yli 350 vuotta vanha teeseremoniahuone.

 Rukouksia solmittuina temppelin ulkopuolella olevaan telineeseen.
 Minä suorittamassa puhdistautumisrituaalia jossa pestään kädet ja juodaan vettä hengen, sydämen ja mielen puhdistamiseksi ennen kuin siirrytään pyhätön sisään. En toki ole sintolaisessa uskossa mutta kunnioitan toisten uskontoa kuitenkin.
 Kiyomizu Kannondon temppelin puutarhaa.


Japanilaisessa arjessa buddhalaisuus ja sintolaisuus käyvät käsi kädessä, niinpä myös temppeleistä tuntui löytyvän viitteitä molempiin.



Lauma kitsuneja, kettuhenkiä, erään pienen pyhätön sisäpihalla.
 Suuren kumistimen köysi. Tällä tai esim. taputtamalla ja kumartamalla vuorotellen kiinnitetään kamien huomio ennenkuin niitä rukoillaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti