"Miks sä vihaat mua?"

Näin minulta kysyi narkkari jolta eväsin pääsyn baariin jonka ovella teen töitä.

Huokaisin. Sitten sanoin: "En vihaa. En vaivaudu tuhlaamaan energiaa kaltaisesi vihaamiseen. Mutta olet narkomaani joka varastaa kaiken mikä irti lähtee kun silmä välttää, vetää kamaa baarin sisällä ja tuo kaltaisiaan mukanaan. Mun baarissani tätä ei tapahdu ja sillä siisti."

Nisti äkäilee ja sanoo: "Sä et sitten usko että ihminen voi muuttua, vai?"

"No, kun ottaa huomioon että olen tällä viikolla ottanut sut kerran kiinni päivätyössäni ja kahdesti nakannut pihalle, niin joo, ihan tällä aikavälillä, en."

"Se oli silloin, nyt on nyt. Et sä voi tuomita mua siitä mitä mä olen joskus tehnyt."

Toinen huokaisu. "No, yhdeksän vuotta olen kohta näitä hommia tehnyt ja sinä aikana ottanut sut kymmeniä kertoja kiinni. Sulla on nyt vähän huonot referenssit tähän keskusteluun."

"No kuinka kauan mun porttari on voimassa?"

"Jos viittaat siihen että milloin alan uskoa että olet oikeasti yrittämässä muuttaa elämääsi, palataan asiaan kun olet pari vuotta siten että et ole koko ajan ihan sekaisin ja minä tai kukaan kollegani ei joudu tekemisiin kanssasi työn puolesta."

"Joo vittu sun kanssa."

"Selvä. Hyvää illanjatkoa."

Pari viikkoa myöhemmin, sama kaveri livahtaa sisään toiseen baariin jonka ovella olen myös, ja kieltäytyy lähtemästä jolloin käymme täsmälleen saman keskustelun uudelleen, tosin sinä iltana olen aiemmin päivällä jo joutunut hänen kanssaan työn puolesta tekemisiin. Hän kieltäytyy edelleen lähtemästä joten heitän hänet fyysisesti ulos. Ulkona hän kysyy minulta kovaan ääneen:

"Miks sä vihaat mua?"