Joskus vaan tuntuu siltä että epäonnistun juuri siinä missä kaikkein eniten pitäisi onnistua.
Lähes neljä vuotta kestänyt parisuhteeni on sitten ohi.
On ehkä aika hyväksyä yksinkertainen asia: Minä en sovi aitoon parisuhteeseen. Olen niin helkkarin vaikea ihminen joka vaatii liian paljon tilaa ja omia juttuja, minkä lisäksi osaan olla aika itsekäs paskiainen välillä. En aio alkaa "aitoon" parisuhteeseen enää. Saatan kyllä alkaa seurustella mutta en enää muuta ihmisen kanssa yhteen. Niin se vain on parempi. Saman peiton alle voin mennä mutta en saman katon alle.
Ero meni erittäin aikuisesti ja yhteisymmärryksessä, vaikka se tietenkin tekee kipeätä. Iiris on upea ihminen joka ansaitsee pelkästään hyvää elämäänsä.
Toivottavasti minäkin olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti