Turbulenssia

Välillä minusta tuntuu, että elämäni on jatkuvaa entropiaa. Seison kaaoksen reunalla, katson alas ja mietin että pitäisi vissiin hypätä. No lehtenä tuulessa on ollut jo niin monta vuotta elämäni suuntaa-antava filosofia, että eipä kait sitä muuta voi odottaakaan.

Tasainen elämä ei ole minua varten. Silti tuntuu hassulta huomata että kaaos tuntuu enemmänkin seuraavan minua kuin minä sitä. Eloni tie on jälleen saapunut yhteen suureen risteykseen, jonka jälkeen voi olla että kaikki muuttuu jälleen. Eikä se tällä kertaa ole juurikaan minun päätettävissäni.

Taidanpa ottaa nenästä kiinni ja hypätä.