Kummitusjuttu

Tämä tapahtui minulle. Äsken. Kyllä, kello on viittä vaille keskiyön.

Lopetin vuoroani eräässä paikassa jossa joudumme päivystämään joka ilta tuntikausia. Liike menee kiinni vasta alkuyöstä.
Liike sijaitsee yli satavuotiaassa rakennuksessa, ja se sijaitsee kolmessa kerroksessa, jotka kaikki pitää sulkukierroksella tietenkin tarkastaa. Myös kellarikerros. Liikkeen työntekijät ovat vuosia vannoneet, että paikassa kummittelee, niinkin pitkälle että jotkut eivät halua joutua työskentelemään siellä yksin.
En ole kova uskomaan kummituksiin ja olen kyseistä rakennusta vahtinut kahdeksatta vuotta ilman sen suurempia "kohtaamisia". Nyt, ollessani kellarissa, kuulin aivan selkeästi jonkun liikkuvan huoneparissa jotka olin jo tarkastanut. Menin huoneisiin, sytytin valot ja tarkastin paikat. EI KETÄÄN.
Mielenkiintoista.

Huh. Niin rankka työtahti ja juuri jälleen kerran suoritettu voimankäytön kertaus ovat imeneet aika hyvin mehuja, reissupäivitykset ovat kyllä työn alla ja lähipäivinä tulossa. Siihen asti katsokaa meikäläistä ja Jaria Cosmicissa 02.43 X)

Heil seitan! \m/

Ainoa asia jota oikeasti olen kaivannut kasvissyöjäksi siirryttyäni, oli kiuasmakkara. Meillä on ollut kiukaalla makkaraa niin kauan kuin jaksan pikkupoikavuosiin muistaa. Henkkoht en voi sietää tofunakkeja, minusta ne ovat aivan garseita. Mutta nyt löytyi helmi.

Seitanista tehty makkara on aivan älyttömän hyvää ja toimii kiukaalla ihan samaan tapaan kuin lihaversio. Eihän vehnägluteeni tietenkään terveellistä ole mutta kuka on ikinä syönyt kiuasmakkaraa terveyssyistä? :D

Näin meikäläisen saunaperinteeseen palaa oluen viereen makkara. Maailma on mallillaan ja lämmin suosittelu! :)

Hän on. Tuli kysyttyä. Vastaus oli kyllä. :)

Nngh.

Opiskele uusi kieli, tajuntasi laajenee...
Japania sitten:
Odota = Matte
Odottakaa = Shibarakuomachikudasai


Luulenpa, että koin juuri aivonyrjähdyksen.

Watashi wa gakusei des :)

Siitä onkin aikaa kun olen ihan oikeasti ja motivoituneesti opiskellut jotain. Varsinkin motivoituneesti. ;)
Nyt olen pari viikkoa opiskellut omaehtoisesti mutta sitäkin intensiivisemmin Japanin kieltä. :)

Ensi vuonna mennään kuukaudeksi Japaniin joten siihen mennessä meikäläisen tavoite on osata hoitaa perusasiointi asiaankuuluvalla kielellä ja osata lukea ja kirjoittaa sata perusmerkkiä. Se ei ole paljon, mutta jostain se on aloitettava. :)

1600 kuvaa

Siirsin juuri yli 1600 kuvaa kännykältä koneelle. Pihh. Seuraavien päivien aikana alkaa armoton blogipäivitys, muutakin kuin reissu. :)
(En toki laita kaikkia 1600:aa tänne, vain parhaat ;))

Kuukauden Söpöily

Lupasin Kuukauden Typykänkin palaavan mutta sen kestää nyt vielä hetki. :)

Lainaaminen loppuu

Harmittaa tehdä tällainen postaus, koska tarkoitukseni oli tehdä ensimmäinen postaus reissu jälkeen vasta parin päivän päästä ja kirjoittaa nimenomaan reissusta. Mutta juuri nyt minua vituttaa sen verran että haluan tämän pois alta.
Nykyisenä digiaikana asioiden lainaaminen on muuttunut harvinaisemmaksi ja henkilökohtainen vähäinen kiinnostukseni materiaan on aiheuttanut sen että minulla ei juuri nykyään ole mitään lainattavaakaan.
Mutta.
Olen nyt puolen vuoden aikana lainannut kahdesti eri lähimpään ystäväpiiriini kuuluneille henkilöille Pleikkaripelin ja DVD:n. Kumpikin harvinainen ja vaikeasti uudelleen löydettävä, ja kumpikin hyvin läheinen henkilö, sellainen johon yleisesti ottaen luotan täysin. Kuitenkin saatuani lainatun levyn takaisin, se on pahoinpidelty niin pahasti, ettei enää yksinkertaisesti toimi. Levyistä näkee että niissä on järkyttävät jäljet, jollaiset voivat tulla vain todella piittaamattomasta ja lähes törkeästä kohtelusta.
Kaksi levyä. Kaksi aidosti luotettua ystävää. Aivan käsittämätöntä.
Tästedes minulla on periaate josta en poikkea kenenkään kohdalla: En enää lainaa tavaroitani. Lainkaan. KENELLEKÄÄN. Ei poikkeuksia.
Tätä ei ole kirjoitettu kiukulla. Harmistuksrlla kyllä. Ne vähäiset asiat jotka tykkään omistaa ovat yleensä aika harvinaisia.