Harmittaa tehdä tällainen postaus, koska tarkoitukseni oli tehdä ensimmäinen postaus reissu jälkeen vasta parin päivän päästä ja kirjoittaa nimenomaan reissusta. Mutta juuri nyt minua vituttaa sen verran että haluan tämän pois alta.
Nykyisenä digiaikana asioiden lainaaminen on muuttunut harvinaisemmaksi ja henkilökohtainen vähäinen kiinnostukseni materiaan on aiheuttanut sen että minulla ei juuri nykyään ole mitään lainattavaakaan.
Mutta.
Olen nyt puolen vuoden aikana lainannut kahdesti eri lähimpään ystäväpiiriini kuuluneille henkilöille Pleikkaripelin ja DVD:n. Kumpikin harvinainen ja vaikeasti uudelleen löydettävä, ja kumpikin hyvin läheinen henkilö, sellainen johon yleisesti ottaen luotan täysin. Kuitenkin saatuani lainatun levyn takaisin, se on pahoinpidelty niin pahasti, ettei enää yksinkertaisesti toimi. Levyistä näkee että niissä on järkyttävät jäljet, jollaiset voivat tulla vain todella piittaamattomasta ja lähes törkeästä kohtelusta.
Kaksi levyä. Kaksi aidosti luotettua ystävää. Aivan käsittämätöntä.
Tästedes minulla on periaate josta en poikkea kenenkään kohdalla: En enää lainaa tavaroitani. Lainkaan. KENELLEKÄÄN. Ei poikkeuksia.
Tätä ei ole kirjoitettu kiukulla. Harmistuksrlla kyllä. Ne vähäiset asiat jotka tykkään omistaa ovat yleensä aika harvinaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti