"...ja kaikkialla maailmassa, joka sekunti, asiat muuttuvat."
-Jet Li, Rogue Assassin

Edit: Sain hieman erikoisen kommentin tästä kuvasta. Selvennän siis, että tätä kuvaa ei ole tarkoitettu maahanmuuttajia vastaan. Päinvastoin, jos asiaa haluaa siltä kantilta tarkastella, eikö kuva edusta äärimmäistä ironiaa? :)

Epic fail :D

Kun rosvot ovat näin tyhmiä, mihin tarvitaan vartijoita... :D

Kerrankin rehellinen R&B-biisi! :D

Kuka olisi uskonut että pinkit tohvelit voivat olla pelottavat? ;)

Warped

Kesä on hiipimässä eteisen suuntaan ja yksi oudoimmista (ei kalenteri-)vuosista elämässäni on päättymässä. Kun istun alas ja mietin kaikkea siihen mahtunutta, olo on aika. No, "warped".

Biisi omistettu Reetalle

Suljin oven takanani ja kohtasin portaat

Hyppäsin laivaan
Kiipesin vuoren yli
Lensin korkealla pilvien päällä

Saavuin ovelle ja avasin sen
Sen takana...
Kohtasin portaat

Tuttu tilanne kissanomistajien keskuudessa? ;)

Kun tulen väsyneenä raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja sohvalla lojuu karvainen kiemura joka venyttelee ja sanoo tyytyväisenä "kurrr" vieressään repaleinen mikä-milloinkin, minulle tulee täsmälleen tällainen olo... :D

"Holy shit! It's another fuckin' day! It's the best day ever, AGAIN!
'Cos I'm a stupid fuckin' cat and I don't know shit, and I don't know what it is to be sad.
I think I'll run around for no good reason and I act like there's stuff I gotta do.
I have no idea how much the world sucks 'cos I have no reference level.
Holy Hell! That guy's bringing me food! This food sucks but I don't even know it.
Now I'm shitting in the box 'cos I don't give a fuck, and the guy throws it out for me.
Now I think I lie down here, now I think I lie down here, 'cos I got no fuckin' bills to pay.
Sometimes I look out windows 'cos I'm stupid as hell!
Holy Christ, it's a piece of paper!
I have no idea how pointless I am, and I don't even know I'm gonna die.
Now it's time to go to bed, gotta get some fuckin' rest
'cos it's best day ever tomorrow!"

Kamut :)

Pieni muistutus: Lähes poikkeuksetta kaikki kuvat jotka laitan tänne saa suuremmiksi klikkaamalla niitä. :)

"Jos puhut pahaa selkäni takana, se tarkoittaa, että olen edelläsi. Jos kommentoit elämääni, se tarkoittaa, että minun elämäni on paljon mielenkiintoisempaa kuin sinun. Jos sinulla on aikaa etsiä minusta virheitä, se tarkoittaa, että olet kateellinen. Jatka samaan malliin, niin minä elän elämääni sillä aikaa."

Minä, pelkuri?

Olimme tänään tyttöystäväni kanssa tivolissa ja kävimme muutamassakin laitteessa. Yhdestä tykkäsin tosi paljonkin. Joyride-niminen vempain joka heittää kyydissäolijat vauhdilla kohti aitoja ja pyörittää koko koria vimmatusti ympäri. Varma tasapainoelimen sekoittaja.

Mistä en pitänyt yhtään, oli pienimuotoinen maailmanpyörä joka nosti parinkymmenen metrin korkeuteen vinottain. Vauhti ei ollut kova mutta mikä aiheutti lähinnä epämiellyttävää fiilistä oli fakta siitä että koko kori roikkui kahden pultin varassa, pulttien ympäristö oli ruosteessa ja koko korin kaikki turvallisuus oli yhden, hakasella kiinnitettävän palkin varassa.

Aloin katsella muutenkin laitteiden turvavälineitä ja pakko sanoa etten ymmärrä miten lemmossa ne ovat läpäisseet tarkastuksen. Yhdessä laitteessa turvakaide ei lukittunut lainkaan ja toisessa en saanut jalkoja lainkaan tukevasti mihinkään minkä lisäksi mahduin liikkumaan joka suuntaan. Olkapäitä ja selkää ei tuettu missään laitteessa.

Huvipuisto-onnettomuudet ovat suhteellisen harvinaisia, mutta niitä tapahtuu. Laite jonka turvallisuuspuoli oli kaikkein heikoin oli myös ainoa joka nosti kyydissäolijan ylös. Jos toinen pulteista pettäisi, laite kippaisi välittömästi matkustajat ulos. Minun on vaikea saada nautintoa vempaimesta joka vaarantaa terveyteni huomattavasti enemmän kuin sen tarvitsisi, jos sen kasaisi oikein.

Olen tehnyt elämässäni typeriä stuntteja ja onnistunut rikkomaan luitakin siten. Mutta silloin kyse on minusta. Omista kyvyistäni ja voimistani, omista taidoistani. Tai niiden puutteesta. Mutta huvipuistovempain joka ei mielestäni ole turvallinen ei vain yksinkertaisesti kiehdo. Kun on tarkoitus pitää hauskaa, en näe paljoa hauskaa siinä kun huomaan että terveyteni ja kenties henkeni on parin jatkuvassa rasituksessa olevan metallinpalan varassa. Jos jotain sattuu, en kykene itse vaikuttamaan tilanteeseen tai kohtalooni mitenkään.

Suomeksi sanottuna, huomasin oikeasti pelkääväni sen yhden laitteen kyydissä. Siinä ei ollut mitään hauskaa. Jos tämä tekee minusta pelkurin, sittenpä olen. Mutta tulin siihen tulokseen että jos tarkoitus on pitää vaarallista hauskaa, teen sen sitten niin että pärjäämiseni ja selviämiseni riippuvat omista kyvyistäni tai kykenemättömyyksistäni eivätkä ruosteisista laitteista.

Sitten jotain... muuta. :D

"Gotta find a destination..."

Koivuja katsellessa

Tyttöystäväni jutteli aamulla siitä miten häneltä on jäänyt lukematta tilaamansa aikakauslehti nyt pari kertaa kun ei ole ollut aikaa lukea sitä. Sanoin että se on vaan lehti ja hän oli samaa mieltä, totesi ettei aio ottaa stressiä siitä koska sen on tarkoitus olla hauskaa eikä velvollisuus koska siitä on maksettu.

Niinpä.

Kesän selkä on taittunut, suurin osa ihmisistä on palannut lomilta ja monelle se on näemmä aika masentava hetki elämässä. Yhdeksän kuukauden arki odottaa ja taaskaan ei lomalla tullut tehtyä puoltakaan mitä piti ja sen neljänkymmenen prosentinkin aikaansaamisessa tuli kiire. No voi sun. Lomastressi on 2000-luvun trenditermeistä ehkä pateettisin.

Reissuni söi minulta tämän vuoden kesäloman. En ottanut, en ota enkä tule ottamaan asiasta stressiä. Töitä tuon kotiin vain jos on oikeasti pakko eli jotain pitää hoitaa pois jaloista kotona koska en ole saanut hoidettua sitä töissä johtuen hälytyksistä tms. Ei ole iso juttu eikä koskaan ota varttia enempää elämästä.

Aloitin juuri treenin uudestaan. Lempo että tuntui hyvältä, ja jatkan oikeastaan siitä mihin jäin vaikkakin pienemmillä painoilla. Aion treenata samalla aikataululla kuin ennenkin eli silloin kun se tuntuu hyvältä. Välillä viisi, välillä nolla kertaa viikossa. Ja kuten ennenkin, tulen pysymään mainiosti kunnossa. En aio vetää "pakko repiä vähintään kolme kertaa joka ikinen viikko vaikkei aikaa olisi"-tyylillä ja polttaa itseäni loppuun asialla jonka on tarkoitus ja joka on aina ollutkin hauskaa.

Mihin homo sapiensilla on koko ajan kiire?

Eräs tuttuni totesi että ihminen on valmis siinä vaiheessa kun nokan päällä on pari metriä multaa. Mihin meillä siis on kiire? Maaemo haukottelee sitten joskus ja sitten on kiire poispyyhitty, mutta siinä vaiheessa kun rigor mortis hellittää otteensa ei paljon rentoudesta ole iloa.

Työt, opiskelu, vapaa-aika, sairaudet, talous, sosiaalinen elämä. Jii än ee. Kaikesta otetaan stressiä ja mihinkään ei riitä aikaa. Yksi lause joka on tarttunut korvaani vähän väliä ihmisten suusta on se että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja.

Minun ehdotukseni on: Luovuttakaa jo. Kukaan ei ehdi lukemaan kaikkia niitä kirjoja jotka haluaisi ehtiä, käymään niissä maissa tai kaupungeissa joissa haluaisi, kokeilla kaikkia niitä lajeja tai harrastuksia joita haluaisi, syömään niitä ruokia joita haluaisi, katsomaan kaikkia niitä leffoja jotka haluaisi yy äm äs. Meillä on rajattu määrä aikaa tällä planeetalla ja asioita on rajattomasti. Sen lisäksi pitäisi "ehtiä" tekemään vielä ne pakolliset eli työt, opiskelut, ravinto, paskannus ja uni (laitoin työn ja opiskelut listan kärkeen aivan piruuttani). Työnsä voi hoitaa hyvin mutta sitä ei saa ylisuorittaa tai siitä ei saa tulla koko elämää. Kukaan ei ole korvaamaton ja duunisi jatkuu sittenkin kun olet kuollut, joku toinen vain hyppää tilallesi pyörittämään samaa oravanpyörää. Opiskelut vievät aikaa mutta vaikka niissä onkin aikaraja, se on lähes poikkeuksetta vuosikaupalla kauempana kuin mitä itsellesi asetat. Ja miksi? Miksi se tutkinto pitää repiä omasta selkänahasta ihan omaehtoisesti itseään piiskaten vaikka sen voisi tehdä rennommallakin tahdilla. Ja vapaa-aika... voi hyvänen aika. Se kaikkein karmein. PITÄÄ ehtiä näkemään tuo ihminen ja PITÄÄ ehtiä tekemään tämä sosiaalinen SUORITUS, PITÄÄ ehtiä rakentamaan tämä osuus loppuun ja PITÄÄ ehtiä käymään mökillä, Särkänniemessä, Ruotsissa, sukuloimassa, jii än ee potenssiin tuhat.

Mitä jos ei pidäkään?

Minulla on tänään vapaapäivä. Minun pitäisi käydä postissa, korjata pyöränkumi, tiskata ja treenata. Taidanpa tiskata. Illemmalla. Nyt istuksin mukavasti sohvalla ja katselen kuinka tuuli heiluttelee koivuja tuossa pihalla. On muuten tosi hypnoottinen ja kaunis näky. Hetken päästä tönin päivätorkuilla olevan tyttöystäväni hereille ja taidetaan katsoa ehkä joku leffa. Tai sitten ihan vaan lojutaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja nautitaan elämästä.

Tavalla tai toisella, asiat etenevät. Joskus suunnitelmien mukaan, joskus ei. Ja elämä jatkuu. Stressaa sitä kaikkea sitten taikka ei. Kaikkea ei kuitenkaan ikinä ehdi tekemään, näkemään ja kokemaan, joten keskitytään niihin mitä ehditään ja otetaan niistä kaikki irti.

Minä taidan valita sen stressaamattomuuden. Kuulostaa jotenkin rennommalta vaihtoehdolta.