Minä, pelkuri?

Olimme tänään tyttöystäväni kanssa tivolissa ja kävimme muutamassakin laitteessa. Yhdestä tykkäsin tosi paljonkin. Joyride-niminen vempain joka heittää kyydissäolijat vauhdilla kohti aitoja ja pyörittää koko koria vimmatusti ympäri. Varma tasapainoelimen sekoittaja.

Mistä en pitänyt yhtään, oli pienimuotoinen maailmanpyörä joka nosti parinkymmenen metrin korkeuteen vinottain. Vauhti ei ollut kova mutta mikä aiheutti lähinnä epämiellyttävää fiilistä oli fakta siitä että koko kori roikkui kahden pultin varassa, pulttien ympäristö oli ruosteessa ja koko korin kaikki turvallisuus oli yhden, hakasella kiinnitettävän palkin varassa.

Aloin katsella muutenkin laitteiden turvavälineitä ja pakko sanoa etten ymmärrä miten lemmossa ne ovat läpäisseet tarkastuksen. Yhdessä laitteessa turvakaide ei lukittunut lainkaan ja toisessa en saanut jalkoja lainkaan tukevasti mihinkään minkä lisäksi mahduin liikkumaan joka suuntaan. Olkapäitä ja selkää ei tuettu missään laitteessa.

Huvipuisto-onnettomuudet ovat suhteellisen harvinaisia, mutta niitä tapahtuu. Laite jonka turvallisuuspuoli oli kaikkein heikoin oli myös ainoa joka nosti kyydissäolijan ylös. Jos toinen pulteista pettäisi, laite kippaisi välittömästi matkustajat ulos. Minun on vaikea saada nautintoa vempaimesta joka vaarantaa terveyteni huomattavasti enemmän kuin sen tarvitsisi, jos sen kasaisi oikein.

Olen tehnyt elämässäni typeriä stuntteja ja onnistunut rikkomaan luitakin siten. Mutta silloin kyse on minusta. Omista kyvyistäni ja voimistani, omista taidoistani. Tai niiden puutteesta. Mutta huvipuistovempain joka ei mielestäni ole turvallinen ei vain yksinkertaisesti kiehdo. Kun on tarkoitus pitää hauskaa, en näe paljoa hauskaa siinä kun huomaan että terveyteni ja kenties henkeni on parin jatkuvassa rasituksessa olevan metallinpalan varassa. Jos jotain sattuu, en kykene itse vaikuttamaan tilanteeseen tai kohtalooni mitenkään.

Suomeksi sanottuna, huomasin oikeasti pelkääväni sen yhden laitteen kyydissä. Siinä ei ollut mitään hauskaa. Jos tämä tekee minusta pelkurin, sittenpä olen. Mutta tulin siihen tulokseen että jos tarkoitus on pitää vaarallista hauskaa, teen sen sitten niin että pärjäämiseni ja selviämiseni riippuvat omista kyvyistäni tai kykenemättömyyksistäni eivätkä ruosteisista laitteista.