Jotkut asiat ovat taistelemisen arvoisia :D

Kultaa sateenkaaren päässä

Homoliittolaki meni viimein sitten läpi. Suomi on nyt virallisesti pykälän tasa-arvoisempi ja erilaisuuden hyväksyvämpi maa kuin ennen. En voi kuin iloita.

Päivi Räsänen kultteineen on sitä mieltä, että tämä uusi laki "tuo sekavuutta avioliittokäsitteeseen ja että avioliitto määritellään sen jälkeen uudelleen".
Timo Soini taas jytkäytti että hänen mielestään samaa sukupuolta olevien liiton lapsi, eli "biologisesti juureton" lapsi ei ole "normaalitilassa".

Katsotaanpas...

Minun käsittääkseni avioliitto tarkoittaa, on aina tarkoittanut ja tulee tarkoittamaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen välistä liittoa. En tiedä, Päivi, mutta minusta tuo on harvinaisen selkeä asia. En löydä siitä mitään sekavaa.
Ja mikä lempo on "normaalitila"? Olisi todella mielenkiintoista tietää kuka kuolevainen on niin paljon enemmän ja arvokkaampi kuin kaikki muut, että hänellä on valtuudet saati oikeus sanella tämän maan miljoonille kansalaisille sen mikä on normaalia.
Timoseni, suvaitsemattomuus ja erilaisuuden SYRJINTÄ ovat tämän maa(pallo)n suurimpia vihan ja väkivallan aiheuttajia. Se että joku on erilainen kuin sinä ei tee hänestä vähemmän normaalia kuin sinä.

Eläköön jokaisen vapaus rakastaa ja osoittaa se rakkaus ilman naurettavia rajoja. Josko eduskuntakin keskittyisi nyt nostamaan tämän maan taloudellisesta montusta ja Räsänen/Soini-duo kätyreineen käyttäisivät kerrankin energiansa johonkin hyödylliseen ja jättäisi ihmiset rauhaan.

Sotkujen selitykset

Kaikki me varmasti tiedämme nuo sotkut joita on joka puolella ympäri kaupunkiamme. Nuoriso kutsuu niitä termillä "tag". siis graffitin irvikuvia joissa on jonkinlaista tekstiä. Minulta kysyttiin hiljattain mitä ne tarkoittavat. Koska vartijanahan minä automaattisesti ymmärrän kaiken mitä nuoriso tekee.../sarcasm

Mutta hyvä on. Olen nyt kerännyt tähän pienen otteen kaupungin seinillä näkyvistä tageista ja kirjoittanut niiden merkityksen kuvien alapuolelle. Olkaapa hyvät.

"LOL mutta näkisittepä kun yritän kirjoittaa nimeni oikein ilman kenenkään apua"

"YOLO kaikki vartijat tuntee mut nimeltä ja osa tietää mun henkkarinkin ulkoa"

"Meidän perhe on tosi läheisiä, äiti ja iskäkin on sisko ja veli OMG"

"Vittu kun osais vittu oikeasti piirtää vittu tai edes lukea vittu SWAG"

"Mun käskettiin piirtää mun lempieläin niin piirsin tän perunan LOL SWAG"

"YOLO YOLO kiukuttaa kun en koskaan saa omaa autoa kun en saa töitä kun en jaksa käydä koulussa koska kaikki opettajat on niin idiootteja että mä en opi mitään"

"Mä olen yhteiskunnan uhri. Äidissä, opettajissa, koulussa, poliisissa, sossussa ja kavereissa on syy siihen miks mä olen tämmöinen. mä olen oikeasti täysin viaton kaikkeen.KICKASS"

"On se niin väärin että naapurin Neea sai iPhone 5:n kun mulla on vaan iPhone 4. Joo joo, osti sen kesätyörahoilla kun mä join kaljaa väärillä henkkareilla  rantsussa. Mutta mä en saanut kesätöitä vaikka hain kahdestakin paikkaa ja kyllä sekin tuo paineita ja joudun nyt pistämään itseni taas likoon kun täytyy varastaa uusi känny."

Esimerkki siitä, miksi pidän yleisesti rikkaita ihmisiä paskoina ihmisinä

Kimi Räikkönen meni kihloihin ja osti Mintulleen 120 000€:n arvoisen kihlasormuksen.

Eli maksoi aivottoman summan postimerkin kokoisesta helystä.

Jos hän olisi ostanut sormuksen joka olisi maksanut tonnin, olisi sormus silti kallis ja hieno, ja hän olisi voinut ostaa lopuilla 119 000€:lla vaikkapa kalliin ja tarpeellisen laitteen johonkin lastensairaalaan.

Alkuja ja loppuja

Kymmentä vaille keskiyön. Tyttöystävä nukkua tuhisee jo täyttä päätä, kissa lojuu sängynreunalla kuin karvainen lammikko ja ulkoa kuuluu viimeisen bussin ohiajo. Päätepysäkki lähestyy.

Olen itsekin monella tapaa ollut päätepysäkillä tänä vuonna.

Ainahan minulla on rautoja tulessa joka suuntaan ja vähintään yksi reissu suunnitteilla, mutta tänä vuonna elämäni on ollut jopa omalla mittapuullani katsottuna yhtä vuoristorataa ja täynnä erilaisia alkuja ja loppuja. Moni päätepysäkki on ollut kuin Shivan isku, jokin osa elämääni on loppunut, mutta se on tuhoutuessaan luonut jotain uutta.

Eräs kaverini, jota en ollut nähnyt melkein puoleen vuoteen, kysyi mitä minulle kuuluu. Kun vastasin, hän räpytti hetken silmiään ja sanoi ettei enää ikinä kysy minulta kuulumisia. :D

Alkuvuodesta kävin Japanissa. Se sinetöi eräänlaisen henkilökohtaisen katarsiksen ja näytti suuntaa tulevalle.
Sain viimein kasattua toimivan portsariporukan Cosmic Comic Cafeen.
Sitten sain tietää että minua vastaan oli nostettu täysin päätön pahoinpitelykanne, joka toki kaatui (puoli vuotta myöhemmin, hohhoijaa), mutta se sai minut miettimään ensimmäisen kerran pitkään aikaan tosissaan ammatinvaihtoa.

Loppukeväästä tyttöystäväni pisti poikki. Jäin yksin suureen huoneistoon, kissakin lähti eksän mukaan. Oli aika hämmentävää tulla tyhjään kotiin mutta toisaalta yksinolo teki todella hyvääkin.

Kesällä löysin uuden tytön, kävin kiertämässä Eurooppaa rinkka selässä parin ystäväni kanssa ja ravasin lääkärissä selvittämässä outojen vatsakipujen lähdettä, sen kuitenkaan selviämättä. Kyseinen tutkimus on yhä kesken, ainoa helpotus tilanteessa on se että lääkäreidenkin pelkäämä paksusuolen syöpä se ei ollut (sellainen tai vastaava vei isoisän aikanaan). Pistää yhä miettimään hiukan oman lopullisen päätepysäkin sijaintia...

Syksyllä olin bestmanina häissä.
Lopetin lihan syönnin kokonaan ja pidin pitkän tipattoman (joulukuussa pidän taas).
Sain kissan takaisin kun eksä muuttaa ulkomaille.
Uusi tyttöystävä muutti luokseni, nimeä oveen odotellaan. Ja minä kun olin päättänyt elää yksikseni...

Viimeisen kuukauden aikana olen saanut tietää että lukuunottamatta The Brotherhoodia koko lähipiirissäni ne joilla ei vielä ole lasta, joko odottavat tai yrittävät sellaista.
Lopetin kaikki muut portsarihommat paitsi Cosmicin.

Tällä hetkellä odotan ensi viikkoa että pääsen taas lääkärille. Minulta on otettu kolmet verikokeet, on tehty tähystys, on paineltu jännistä paikoista, kuunneltu ja tökitty. Olen syönyt kolme vaiko neljä erilaista lääkekuuria ja paraikaa olen kolmen viikon lääkärin määräämällä gluteeni- ja laktoosivapaalla dieetillä, ja kilpirauhastani seurataan. Olen laittanut siihen rumbaan melkein 700 euroa eikä loppua näy, seuraavaksi vuorossa on ilmeisesti tietokonetomografia. Eikä vieläkään tiedetä, mistä karmeat kipuni aiheutuvat. Ilmeisesti ei kuitenkaan mistään fataalista, ellei (suora lainaus) minusta löydetä jotain harvinaista. Voi olla että päivieni viimeinen järjestysnumero tule kohta esiin. Tai sitten ei.

Joka tapauksessa, tämä vuosi on ollut yhtä pitkää loppuunpalavien asioiden ja niistä nousevien uusien asioiden yhteentörmäilyä, ja muutoksen tuulet eivät ole vieläkään rauhoittuneet.

Toisaalta on hienoa että elämässä tapahtuu koko ajan, mutta toivoisin että 2015 toisi mukanaan selkeyden terveydentilasta ja siitä, mitä tulen tekemään työkseni tulevaisuudessa. Ja ehkä oikeasti hiukan hiljaisemman vuoden draaman osalta.

Tuskinpa kuitenkaan.

Olen saanut hieman tönintää siitä että blogi on ollut hiljaa, ja kieltämättä ihan syystäkin. Elämäni on ollut hiukan erikoisessa vaiheessa ja on periaatteessa yhä, siitä lisää lähiaikoina.
Tiekartta palaa planeetalle uudessa kuosissa ja uudella asenteella
ENSI VIIKOLLA.