Seikkailua Euroopassa, osa 18: Ihmisen julma kekseliäisyys

**Tämä postaus ei sovi kaikille**

Pyöriessämme kaupungilla Matias bongasi kidutusmuseon. No pakkohan sinne oli mennä! Paikka oli vanha sodanaikainen bunkkeri, heh, niin, taas. Mutta tämä oli kyllä muokattu ihan omaan tarkoitukseensa ja sijaitsi ihan kaupungin ytimessä. Pakko sanoa että aika häijy meininki. Ja jollain sairaalla tapaa myös erittäin kiehtova. Pidemmittä puheitta, the torture never stops!

 Kiropraktikolla. "Sano sit ku riittää".

 ...ja bileet sen kuin paranevat...

"De ska saltas de ska kokas..."

 

 Siirrytäänpä sitten todellisiin rakkauden työkaluihin...

 Keksiköhän kukaan koskaan laittaa pierutyynyä tähän...?

 Vanha kunnon peukaloruuvi. Ei välttämättä tule mieleen mutta tuo on oikeasti todella kivulias, sen tehtävä on murskata peukalon nivel, jonka alta löytyy itseasiassa hermonpää.

Miettinette vissiin näitä? No, nuo eivät ole teräviä nuo näppylät noissa levyissä vaan tylppiä. Levyt laitetaan sääriluuta vasten ja sitten, no, ruuvataan levyt kiinni toisiinsa...

 Niin. Häkki.

 Häpeähuilu. Oikeasti, kuka näitä kehitteli ja saiko siitä erikseen palkkaa? Systeemi kiinnitetään uhrin suuhun kaulan ympäri ja sormet niitataan kiinni noihin koukkuihin. Putken läpi hengitys kuuluu vihellyksenä. Henkilö pakotettiin kulkemaan läpi kaupungin tämän virityksen kanssa.

Häpeänaamio. Sama idea kuin äsken mutta se ei pidä ääntä.

Tähänastiset jutut ovat (yleensä) jättäneet uhrin vielä henkiin, mutta selvähän se että kun ihmislaji on sellainen kuin on, oli myös "tarve" kiduttaa hengiltä joitakin. Eihän ne muuten opi...

 Tällä lähtee flunssa. Ja verenkierto aivoihin.

 Rautaneito. Jep, ihminen sisään ja luukku kiinni, morjes! Tästä vempaimesta on Iron Maiden ottanut nimensä.

Garotte on sanana vissiin tuntemattomampi, mutta on itseasiassa ihan käytössä Suomessakin. On olemassa myös käsigarotte, jota käytetään salamurhissa vielä tänäkin päivänä. Eli lyhyesti, henkilö istumaan tuota palkkia vasten, asetetaan tuo rautarinkula kaulaa vasten ja sitten kierretään kammesta jolloin niskassa oleva eteenpäin liikkuva levy joko tukehduttaa uhrin, murskaa kurkunpään tai katkaisee niskat.

Tämä vissiin ei vaadi esittelyjä...

 ...ja tämä näky on vissiin monellekin ihmiselle salaisen haaveen täyttymys. ;)

En voi suoralta kädeltä suositella museota kaikkein herkimmille. Jos ei vähästä hätkähdä, on se kokemuksena varsin, hmm... herättävä.

Seikkailua Euroopassa, osa 17: Kaljaa ja liskoja korkeuksissa

Heh, on oikeasti aika pistää tuo kesän Euroopan reissu nippuun niin kauan kuin meikäläisellä on vielä mitään motivaatiota laittaa kuvia siitä, alkaa aikaa olla vierähtänyt jo melkein liikaa. ;)

Saavuttuamme takaisin Wieniin päätimme hiukan turisteilla Matiaksen kanssa ja istuksimme tuopposilla hostelin baarissa kaupunki-infoa tutkiskellen. Kuka on yllättynyt että juuri minä innostuin siitä että löysimme ison akvaarion/terraarion, nostaa käden ylös nyt! :D

Niinpä päätimme käydä vilkaisemassa Wienin Akvaarion. Paikka on jännä, korkea torni jonka huipulle voi myös kiivetä yhtä seinää pitkin valjaissa ja jonka huipulla on ravintola. Minä ja korkean paikan kammoni saimme tarpeeksi kiipeilystä vuorilla, eikä Matiaskaan tuntunut innostuvan ajatuksesta, joten siirryimme asiaan. Eli jälleen kerran tässä blogissa on kuvia niljakkaista otuksista. Ja myös sen akvaarion ja terraarion asukeista. ;) Olkaapa hyvät!

TERRAARIO
Paikan terraario oli oikeastaan talon yhdellä sivulla sijaitseva pitkulainen, monta kerrosta käsittävä sisäviidakko minkä läpi saattoi navigoida hissukseen sille rakennettuja lavereita pitkin. Kaikki pikkuapinat, linnut, lepakot ym. otukset hengasivat ja liikkuivat vapaasti kyseisessä tilassa. Paikan läpi kulki jopa keinotekoinen puro pienine putouksineen.

 Aloitetaan söpösti. Tämä pikkukaveri päästi ihan viereen kuvaamaan ja oli kuin ei olisikaan.

 Näille kavereille taas tuotiin juuri ruokaa, ei paljon ulkomaailma kiinnostanut.

 On harvinaista että häviän tuijotuskisan mutta nyt vei kameleontti voiton. :)

 Kärmestä jos minkälaista...

 ...tosin nämä kaverit olivat sentään lasin takana. Sääli sinänsä, meikäläisen puolesta olisivat voineet päästä popsimaan muutaman rääkyvän kakaran...

 Tämä blondi vaikutti minusta tutulta. ;)

 Lepakkoyhdyskunta nokosilla.

 Lissskoja joka lähtöön...

 Heeei beeeibe! :D

Perspektiiviä: Kuvan tirppa istuu alapuolellani ja katsoo ylös minuun! :)

Nuolimyrkkysammakko. Näitä on kaikissa sateenkaaren väreissä.

Olisihan siellä ollut otusta jos minkämoista mutta luulenpa että niitä jaksaa katsoa kuvista vain tietyn määrän. Siispä pidetään homma sopivan mittaisena ja siirrytään akvaarion puolelle. :)

AKVAARIO

Myös paikan merenelävät ovat näyttävissä puitteissa, jälleen useamman kerroksen läpi meneviä tankkeja joissa eläimillä on oikeasti tilaa liikkua ja piilopaikkoja jos haluaa omaa rauhaa. Paikan väriloisto oli aivan uskomaton. No, tämän blogin vanhat lukijat muistavat että jos jossain vaan on reissuni päällä akvaario, meikäläinen muuttuu pikkupojaksi samantien... :)

Huikeutta.

 Näiden meduusojen elämä tuntui jotenkin nurinkuriselta...

...sen sijaan tämä viiksivallu tuntui tietävän tarkalleen missä seisoi! "Tuntosarvien" kärkiväli n. 45cm. 

Tämä kaveri on noin metrin mittainen komistus!

 Nemoa löytämässä. :)

Siipisimppu, vanhalta nimeltään skorpionikala. Erittäin myrkyllinen. Mielenkiintoisesti, näitä sai ainakin takavuosina ihan Suomessakin ostaa koti(meri)akvaarioon!

 Ja tottakai minä olin iloinen tavatessani jo toiset vasarahait tällä reissulla. :)

Monikerroksisen rakennuksen koluaminen pisti hiukomaan joten luonnollinen jatko tässä oli kiivetä ihan ylös ja mennä paikan ravintolaan, mikä vastoin odotuksiamme ei ollut mitenkään erityisen kallis. Ei se mikään kovin kummoinenkaan ollut, mutta näkymät ravintolan terassilta olivat sitten jotain ihan muuta...

 Tuopposella 150 metrin korkeudessa. Kyllä siinä jo alkoi olutta tekemään mielikin meikäläisen korkean paikan kammolla... :D

Kuva suoraan alas.

Loppuun vielä muutamat näkymät eri puolilta tornia:

Vuoria kaukaisuudessa.

Jos liikutte Wienissä, suosittelen lämpimästi käymään tuossa paikassa. Elämys. :)

Jotkut asiat ovat taistelemisen arvoisia :D

Kultaa sateenkaaren päässä

Homoliittolaki meni viimein sitten läpi. Suomi on nyt virallisesti pykälän tasa-arvoisempi ja erilaisuuden hyväksyvämpi maa kuin ennen. En voi kuin iloita.

Päivi Räsänen kultteineen on sitä mieltä, että tämä uusi laki "tuo sekavuutta avioliittokäsitteeseen ja että avioliitto määritellään sen jälkeen uudelleen".
Timo Soini taas jytkäytti että hänen mielestään samaa sukupuolta olevien liiton lapsi, eli "biologisesti juureton" lapsi ei ole "normaalitilassa".

Katsotaanpas...

Minun käsittääkseni avioliitto tarkoittaa, on aina tarkoittanut ja tulee tarkoittamaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen välistä liittoa. En tiedä, Päivi, mutta minusta tuo on harvinaisen selkeä asia. En löydä siitä mitään sekavaa.
Ja mikä lempo on "normaalitila"? Olisi todella mielenkiintoista tietää kuka kuolevainen on niin paljon enemmän ja arvokkaampi kuin kaikki muut, että hänellä on valtuudet saati oikeus sanella tämän maan miljoonille kansalaisille sen mikä on normaalia.
Timoseni, suvaitsemattomuus ja erilaisuuden SYRJINTÄ ovat tämän maa(pallo)n suurimpia vihan ja väkivallan aiheuttajia. Se että joku on erilainen kuin sinä ei tee hänestä vähemmän normaalia kuin sinä.

Eläköön jokaisen vapaus rakastaa ja osoittaa se rakkaus ilman naurettavia rajoja. Josko eduskuntakin keskittyisi nyt nostamaan tämän maan taloudellisesta montusta ja Räsänen/Soini-duo kätyreineen käyttäisivät kerrankin energiansa johonkin hyödylliseen ja jättäisi ihmiset rauhaan.

Sotkujen selitykset

Kaikki me varmasti tiedämme nuo sotkut joita on joka puolella ympäri kaupunkiamme. Nuoriso kutsuu niitä termillä "tag". siis graffitin irvikuvia joissa on jonkinlaista tekstiä. Minulta kysyttiin hiljattain mitä ne tarkoittavat. Koska vartijanahan minä automaattisesti ymmärrän kaiken mitä nuoriso tekee.../sarcasm

Mutta hyvä on. Olen nyt kerännyt tähän pienen otteen kaupungin seinillä näkyvistä tageista ja kirjoittanut niiden merkityksen kuvien alapuolelle. Olkaapa hyvät.

"LOL mutta näkisittepä kun yritän kirjoittaa nimeni oikein ilman kenenkään apua"

"YOLO kaikki vartijat tuntee mut nimeltä ja osa tietää mun henkkarinkin ulkoa"

"Meidän perhe on tosi läheisiä, äiti ja iskäkin on sisko ja veli OMG"

"Vittu kun osais vittu oikeasti piirtää vittu tai edes lukea vittu SWAG"

"Mun käskettiin piirtää mun lempieläin niin piirsin tän perunan LOL SWAG"

"YOLO YOLO kiukuttaa kun en koskaan saa omaa autoa kun en saa töitä kun en jaksa käydä koulussa koska kaikki opettajat on niin idiootteja että mä en opi mitään"

"Mä olen yhteiskunnan uhri. Äidissä, opettajissa, koulussa, poliisissa, sossussa ja kavereissa on syy siihen miks mä olen tämmöinen. mä olen oikeasti täysin viaton kaikkeen.KICKASS"

"On se niin väärin että naapurin Neea sai iPhone 5:n kun mulla on vaan iPhone 4. Joo joo, osti sen kesätyörahoilla kun mä join kaljaa väärillä henkkareilla  rantsussa. Mutta mä en saanut kesätöitä vaikka hain kahdestakin paikkaa ja kyllä sekin tuo paineita ja joudun nyt pistämään itseni taas likoon kun täytyy varastaa uusi känny."

Esimerkki siitä, miksi pidän yleisesti rikkaita ihmisiä paskoina ihmisinä

Kimi Räikkönen meni kihloihin ja osti Mintulleen 120 000€:n arvoisen kihlasormuksen.

Eli maksoi aivottoman summan postimerkin kokoisesta helystä.

Jos hän olisi ostanut sormuksen joka olisi maksanut tonnin, olisi sormus silti kallis ja hieno, ja hän olisi voinut ostaa lopuilla 119 000€:lla vaikkapa kalliin ja tarpeellisen laitteen johonkin lastensairaalaan.

Alkuja ja loppuja

Kymmentä vaille keskiyön. Tyttöystävä nukkua tuhisee jo täyttä päätä, kissa lojuu sängynreunalla kuin karvainen lammikko ja ulkoa kuuluu viimeisen bussin ohiajo. Päätepysäkki lähestyy.

Olen itsekin monella tapaa ollut päätepysäkillä tänä vuonna.

Ainahan minulla on rautoja tulessa joka suuntaan ja vähintään yksi reissu suunnitteilla, mutta tänä vuonna elämäni on ollut jopa omalla mittapuullani katsottuna yhtä vuoristorataa ja täynnä erilaisia alkuja ja loppuja. Moni päätepysäkki on ollut kuin Shivan isku, jokin osa elämääni on loppunut, mutta se on tuhoutuessaan luonut jotain uutta.

Eräs kaverini, jota en ollut nähnyt melkein puoleen vuoteen, kysyi mitä minulle kuuluu. Kun vastasin, hän räpytti hetken silmiään ja sanoi ettei enää ikinä kysy minulta kuulumisia. :D

Alkuvuodesta kävin Japanissa. Se sinetöi eräänlaisen henkilökohtaisen katarsiksen ja näytti suuntaa tulevalle.
Sain viimein kasattua toimivan portsariporukan Cosmic Comic Cafeen.
Sitten sain tietää että minua vastaan oli nostettu täysin päätön pahoinpitelykanne, joka toki kaatui (puoli vuotta myöhemmin, hohhoijaa), mutta se sai minut miettimään ensimmäisen kerran pitkään aikaan tosissaan ammatinvaihtoa.

Loppukeväästä tyttöystäväni pisti poikki. Jäin yksin suureen huoneistoon, kissakin lähti eksän mukaan. Oli aika hämmentävää tulla tyhjään kotiin mutta toisaalta yksinolo teki todella hyvääkin.

Kesällä löysin uuden tytön, kävin kiertämässä Eurooppaa rinkka selässä parin ystäväni kanssa ja ravasin lääkärissä selvittämässä outojen vatsakipujen lähdettä, sen kuitenkaan selviämättä. Kyseinen tutkimus on yhä kesken, ainoa helpotus tilanteessa on se että lääkäreidenkin pelkäämä paksusuolen syöpä se ei ollut (sellainen tai vastaava vei isoisän aikanaan). Pistää yhä miettimään hiukan oman lopullisen päätepysäkin sijaintia...

Syksyllä olin bestmanina häissä.
Lopetin lihan syönnin kokonaan ja pidin pitkän tipattoman (joulukuussa pidän taas).
Sain kissan takaisin kun eksä muuttaa ulkomaille.
Uusi tyttöystävä muutti luokseni, nimeä oveen odotellaan. Ja minä kun olin päättänyt elää yksikseni...

Viimeisen kuukauden aikana olen saanut tietää että lukuunottamatta The Brotherhoodia koko lähipiirissäni ne joilla ei vielä ole lasta, joko odottavat tai yrittävät sellaista.
Lopetin kaikki muut portsarihommat paitsi Cosmicin.

Tällä hetkellä odotan ensi viikkoa että pääsen taas lääkärille. Minulta on otettu kolmet verikokeet, on tehty tähystys, on paineltu jännistä paikoista, kuunneltu ja tökitty. Olen syönyt kolme vaiko neljä erilaista lääkekuuria ja paraikaa olen kolmen viikon lääkärin määräämällä gluteeni- ja laktoosivapaalla dieetillä, ja kilpirauhastani seurataan. Olen laittanut siihen rumbaan melkein 700 euroa eikä loppua näy, seuraavaksi vuorossa on ilmeisesti tietokonetomografia. Eikä vieläkään tiedetä, mistä karmeat kipuni aiheutuvat. Ilmeisesti ei kuitenkaan mistään fataalista, ellei (suora lainaus) minusta löydetä jotain harvinaista. Voi olla että päivieni viimeinen järjestysnumero tule kohta esiin. Tai sitten ei.

Joka tapauksessa, tämä vuosi on ollut yhtä pitkää loppuunpalavien asioiden ja niistä nousevien uusien asioiden yhteentörmäilyä, ja muutoksen tuulet eivät ole vieläkään rauhoittuneet.

Toisaalta on hienoa että elämässä tapahtuu koko ajan, mutta toivoisin että 2015 toisi mukanaan selkeyden terveydentilasta ja siitä, mitä tulen tekemään työkseni tulevaisuudessa. Ja ehkä oikeasti hiukan hiljaisemman vuoden draaman osalta.

Tuskinpa kuitenkaan.

Olen saanut hieman tönintää siitä että blogi on ollut hiljaa, ja kieltämättä ihan syystäkin. Elämäni on ollut hiukan erikoisessa vaiheessa ja on periaatteessa yhä, siitä lisää lähiaikoina.
Tiekartta palaa planeetalle uudessa kuosissa ja uudella asenteella
ENSI VIIKOLLA.