Ymmärryksen hetki

Päivä on kuollut, ilta luo nahkaansa ja muuttuu yöksi. Taas yksi vuorokausi pois elämästä, ja tajuan sen lipuneen ohi kuten sisaruksensakin. On aika tehdä päätöksiä, ja vaikka se tekee kipeätä, tajuan nyt että tuleva syksy ja talvi tuovat tullessaan kolossaalisia muutoksia elämääni. En edes halua miettiä tuskan määrää mitä se myös tulee väkisin aiheuttamaan. Mutta minun on pakko. Sisälläni on jotakin, joka raivoaa, janoaa päästä ulos. Ja joko päästän sen ulos tai se repii minut kappaleiksi. Lehtenä tuulessa, ja tuuli tarttuu jälleen. Tällä kertaa se ei enää anna minun laskeutua.