Matalalentoa korkealla paineella, irtonaisuutta ilman kiintopisteita

Blogi on ollut nyt liian kauan hiljaa, paivitysten peraan on kyselty jo muutamastakin suunnasta... Olen hoitanut asioita ja tehnyt ylimaaraista tyota ihan Rusakkona (pun intended). Mutta nyt homma pyrkii jatkumaan samaan malliin kuin ennenkin.

Nyt juuri minulla on aika hurjan irtonainen olo. Kuin todella, todella en olisi kiinni missaan enka kenessakaan, vaan liu'un lapi elamani kuin oljylaikka rasvatulla kaakelilla. Olen muki ilman kahvaa, satulaton hevonen. Tatako siis haluan? Ehka. En. Mutta elama koostuu vaiheista ja tama vaihe on kaytava lapi vaikka se tekee itse asiassa aika kipeaa. Seuraava vaihe on toivon mukaan siipien levitys ja hyppy kalliolta. "Ylle laidattoman meren, alle aurinkoisen taivaan, ma lennan pakoon..."

Muutin siis jokunen hetki sitten pois entisen puolisoni luota ja minulla on uusi osoite. Uusi kamppa. Uusi naapurusto. Uusi tietokone. Jopa uusi tyo. Paitsi etta mikaan niista ei ole minun tai minua. Tosi outo fiilis asua vieraana omassa kodissaan ja kun kayn hoitamassa asioita ja myymassa tavaroitani vanhassa kodissani, olen jalleen vieraana paikassa joka oli koti ja nayttaa yha kodilta.

Laskin etta menee ainakin kaksi, huonolla tuurilla kolme kuukautta ennen kuin minulla on niin paljon matkakassaa etta voin lahtea, niinpa paatin tehda jotain mika on hammentanyt ihmisia koska se on juuri painvastaista mita olen sanonut: otin lisatoita jarkkarina parissa paikallisessa klubissa (EN Klubissa, heh). Ei yhtaan houkuttele ajatus, ei yhtaan minua, mutta se on loppuviimeksi helppoa rahaa... Ja rahaahan mina tarvitsen, big time. Eli kaipa sita ihminen kykenee toimimaan omaa itseaan vastaan jonkin aikaa jos paamaara on sen arvoinen. En sentaan riko mitaan karmaa tai mitaan, heh.

Tammoista tanne. Pohdiskelevampaa juttua tulossa taas lahiaikoina... Sorry pisteiden puuttuminen, kamppiksen koneelta puuttuvat pohjoismaiset kirjaimet.