Suomalainen metalliskene on myrkytetty

Olin tässä taannoin ensimmäisellä metallikeikalla vuosiin, ja viimeisimmätkin bändit joita olen jaksanut käydä katsomassa ovat sekä tulleet kotikaupunkiini että olleet kovia, kansainvälisiä nimiä kuten Cannibal Corpse, Dark Tranquillity, Napalm Death, Rotting Christ tai Mayhem. Mutta esimerkiksi mitään Amorphista (sinänsä hyvä bändi) en jaksaisi enää edes mennä katsomaan koska mitä enemmän se tekee levyjä (en ole pitänyt uuden tuotannon levyistä enää lainkaan Tuonelan jälkeen) sitä vähemmän keikoilla kuulee vanhaa matskua josta pidän. Mutta tosiaan, taukoa oli tullut kyseenalaisen paljon, mikäli miellän ajatella itseäni metallistina.

Tai niin ainakin luulin.

Runsaat kymmenen vuotta sitten kun kävin läpi jokaisen pikkubändinkin metelikeikan mitä Turku ikinä suolsi, skenessä kaikki tunsivat ainakin jollain tapaa kaikki ja jengi tuli toimeen vaikka pitkin hampainkin välillä. Heh, myös lievää sisäsiittoisuutta oli havaittavissa... ;)
Keikoilla oli järjestäen aina hauskaa ja sinne mentiin oikeasti kuuntelemaan musiikkia (joka oli välillä kyllä hirveätä kuraa :)) ja näkemään "omiaan" (ok, tämä on yleistys, mutta yleistys joka pohjaa suurimman osan käytökseen).
Toki skene oli pienempikin silloin, mutta vauhdilla kasvava.

Mikä enimmäkseen puuttui touhusta olivat huumeet.

No. Menin keikalle kun sellaiselle kutsuttiin ja ajattelin vähän nuuhkia ilmaa. Hämmästykseni oli melkoinen kun huomasin että pikkubändien keikalla oli laiha kourallinen tuttuja naamoja, ja suurin osa porukasta oli minua vähintään kymmenen vuotta nuorempia. Oli aika dinosaurus fiilis, sellainen, että en vaan perkele ymmärrä kupsahtaa. Enkä kyllä aiokaan.
Paikallaolevat bändit tuntuivat osaavan asiansa ja musiikista nautinkin aikalailla. Harmitti että suoraan töistä tulleena tukkani oli niin täynnä hiuskiinnettä etten päässyt heiluttamaan omaa puupalloani juuri pateettista nyökyttelyä kummemmin.
Myös osa porukasta tuntui olevan asiaankuuluvaa ja oman työalani kautta tuntemani tyypit aivan yhtä loistojätkiä myös vapaalla kuin ennenkin, mutta huomasin selkeän eron jo pelkästään ulkoilman hajusta... se oli huomattavan makea.

Jälkeenpäin haastattelin muutamia henkilöitä ja kyselin skenen tilasta ja kyselin muutenkin vähän lajemmalti vanhoilta old school-parroilta joihin satunnaisesti yhä törmään, ja huomasin surukseni useita juttuja...
Turun metalliskene on kuppikuntaistunut, ja pahasti. Tietyt porukat hengaavat keskenään ja käyvät tiettyjen bändien keikoilla. Monet oman ikäiseni taas käyvät vain tietyillä, jos enää missään ja porukat eivät lainkaan tunne toisiaan. Mikä ei sinänsä ole ihme kun ottaa huomioon kuinka paljon porukkaa nykyään on.
Vielä surullisempaa on se, että kuppikunnat eivät näytä tulevan älyttömän hyvin keskenään toimeen vaan pientä kränää tuntui olevan suunnalla jos toisella.

Myöskin asia jonka olin jo huomannut aiemmin häiritsee skenen uskottavuutta. Brutaalimpien bändien keikoille valuu jostain kivien alta lyhyttukkaisia machoperäaukkoja, joille metalli on joku hemmetin kovajätkäjuttu. Nämä tyypit aloittavat (yleensä yliampuvan, aivottoman) moshpitin keikalla kuin keikalla, halusivat järjestäjät tai ympärillä olevat oikeat hevarit sitä tai eivät. Yäk.

Mutta mikä kaikesta tästä oikeasti nostaa karvani pystyyn ja kiukun pintaan ovat huumeet.
Mitä tapahtui YAD:lle? Missä vaiheessa narkkihörhöt ja diileripaskat ovat päässeet skeneen niin näkyvästi sisään? Toki huumeita aina on ollut kuviossa, maailma on kuonaa täynnä ja "starathan" nyt ovat aina olleet aika kokkelialttiita, mutta tavallinen hevikansa nyt kuitenkin on pysytellyt ainakin Suomessa lähinnä nestemäisten kansankiihottajien parissa ja järkevät hevarit pysyttelevät poissa niistä tyypeistä ja ne tuntuvat ainakin jossain määrin edustavan ihan omaa porukkaansa, kuppikuntaa jälleen, mutta kuonan määrä on lisääntynyt näkyvästi, ja olen vierestä myös todistanut että muuten fiksut, mutta vaikutuksille alttiit nuoret ihmiset eksyvät heidän vaikutuspiiriinsä.
En näe mitään keinoa tällaisten iljetysten poistamiseksi skenestä. Ja se aiheuttaa melkoista turhautumista. Jälleen yksi syy pitkään listaan miksi tuntuu hyvältä lähteä. Jännä nähdä miltä skene ulkomailla näyttää. Epäilen että yhtä pahalta ellei pahemmalta. Skeneni on myrkytetty.