Susi juoksee, kahle kuluu... Minulla on sitten lähtöpäivä. Tai ainakin aika lähellä sitä. Lokakuun puolivälin jälkeen olen maassa enää alle viikon.
Jopas. Alle kaksi kuukautta ja pakkaan rinkkani, nousen peltilinnun selkään ja lennän tuonne jonnekin.
Alle kaksi kuukautta.
Yhtäkkiä se tuntuu käsittämättömän lyhyeltä ajalta. Olen tässä koko ajan elänyt sellaisessa "jossakin hämärässä tulevaisuudessa"-fiiliksessä, ja nyt siihen onkin enää muutama hassu viikko. Tuntuu hurjalta, huomaan katselevani Turun maisemia jotenkin hyvästejä jättävään tyyliin. Ja vaikka olen painanut kieli vyön alla, nyt se aika vasta tuntuukin loppuvan kesken...
Jännää on se että aiemmin myös pelotti jossain määrin näin suuri muutos. Nyt?
En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti