¤poks¤ O_o~*

Hii! Meikä lähtee kohta Australiaan! :D Siellä perustan ja koulutan maailman ensimmäisen kenguruiden korisjoukkueen ja tulen rikkaaksi lähtemällä niiden kanssa Harlem Globetrotters-tyyliselle kiertueelle! :)

Lähtö on varmistunut. Laiva lähtee kohti Tukholmaa 18.10. klo 8.45, kone nousee Arlandan kentältä 19.10. klo 19:10 (heh), vaihdan konetta Pekingissä 20.10. klo 15:40, välilasku Shanghaihin joskus yöllä, saapuminen Melbourneen 21.10. noin yhdeksältä aamulla.

Ei ole matkakuume, ei... zahhhh~*

Kauneuden helvetti

Huh, tuleepa nyt päivitettyä tiuhaan mutta pakko avautua tästä...
Viimeisen neljän päivän aikana olen törmännyt kolmeen tyttöön, jotka ovat täysin tyytymättömiä ulkonäköihinsä ja pahimmillaan pitävät itseään rumina, lihavina tai vielä pahempina jonkinlaiseen traumaattisuuteen asti. Surullisen asiasta tekee se että jokainen näistä tytöistä kulkee meikäläisen mittapuulla kategoriassa "tosi nätti", vielä surullisemman asiasta tekee se että tiedän näille kolmelle useita kanssasiskoja.
Minua ällöttää yleisestikin länsimaisen kulttuurin antama totaalisen kieroutunut yleiskuva siitä miltä ihmisten tulisi näyttää. Hollywood, muoti"gurut" ja yleinen seksin ylimyynti aiheuttavat varsinkin tytöille (toki myös pojille) hirveitä paineita näyttää siltä miltä koulutetut, puleeratut mallit ja näyttelijät joita tuunataan tuntikausia ennen kameroiden eteen astumista näyttävät. Eihän siinä ole inhimillisyyden varjoakaan missään, saati järkeä. Toinen toistaan nuoremmat ihmiset yrittävät väkisin täyttää mahdottomia standardeja miellyttääkseen täysin deluusion aikaan saamaa sosiaalista alipainetta. Ja mihin tämä johtaa? Silikoni-implantteihin, järjettömiin dieetteihin, sairaisiin rääkkitreeneihin, hampaiden keinovalkaisuun ja lopulta pahimmillaan mielenterveysongelmiin kuten bulimia ja anoreksia tai pahempaa. Kaikki vain siksi että Voguen kannessa oleva botoksihirviö näyttää "jonkun" mielestä paremmalta kuin lukija. Forgive my french mutta hyi saatana.
Terve, normaali keho sisältää tietyn määrän rasvaa jo aineenvaihdunnallisista ja kehonlämmityssyistä. Pyykkilauta on täysin epäluonnollinen vatsa. Hauiksilla ei loppupeleissä ole suurta virkaa mitä tarpeellisiin lihaksiin tulee. Idässä ihmiset tuntuvat hiukan edes tajuavan paremmin kuin me "sivistyneet" teollisuusmaiden kasvatit miltä ihmisen kuuluu näyttää. Tietynlainen rehevyys on vain tervettä eikä automaattisesti tarkoita ylipainoisuutta. Ja mikä helkkari se painoindeksi on? Jos uskoisin omaani, olisin sen mukaan ylipainoinen, mutta kas, en löydä valtavasti löysää itsestäni ellei selkärankaa lasketa.
Oikeasti, hiiteen tuollaiset käsitykset! 100 000 vuotta sitten Homo Sapiens ei todellakaan ollut litteävatsainen, tiukkaperseinen kyljys pyöreine hauiksineen ja kapeine reisineen, ja veikatkaapa kumpi versio meistä eli terveellisemmin ja liikkui sekä söi oikein, kehollemme ominaiseen luonnonmukaiseen tapaan? Ei ainakaan se joka näyttää Kate Mossilta...

Tairrie B:llä on sanansa sanottavana aiheesta:

I was born like this
With hips like this
Lips like this and wrists like this
Legs like this and arms like this
A fist like this to hit you with
Now..
You're like school on Sunday
You ain't got no class
Keep runnin your mouth but
You can kiss my ass!

Not made to measure baby
one size does not fit all
I will not be the one...
You make to take the fall
Not made to measure baby
one size does not fit all
I will not be the one...
You make to take the fall!

I got the curves to fear
I got the words to feel
And when I scream I've heard them say
I've got the voice to heal
You don't need to be sorry
You don't need to be saved
You just need to be proud of..
The body that God gave

Not made to measure baby
one size does not fit all
I will not be the one...
You make to take the fall
Not made to measure baby
one size does not fit all
I will not be the one...
You make to take the fall
Listen to me say..

I'm so fat.. I'm fucked up
I'm so skinny.. I'm sick
I'm so tired of the magazines
talking that bullshit
I'm not fat .. They're fucked up
I'm not skinny .. they're sick
I'm just tired of the critics who keep
talking that bullshit

I was born like this ..
With eyes like this
teeth like this and thighs like this
A face like this, a waist like this
And when I die .. I'll die like .. this
Now..
You're like school on Sunday
You ain't got no class
Keep runnin your mouth but
I just might kick your ass!

Kaksikymmentä päivää

Alle kolme viikkoa siihen, että meikä karistaa Suomen tomut jaloistaan.
Jostain syystä minulta kysellään jatkuvasti, että aionko oikeasti lähteä, nyt kun lähdön hetki on jo lähellä. Minusta se on outoa. Tuntuu siltä kuin ihmiset meinaisivat että olisin vain puhunut lämpimikseni halustani lähteä, etten olisi tosissani. No, ne jotka minut tuntevat, tietävät paremmin. Jännittääkö? Pelottaako? Ei sitten tippaakaan. Ainoa asia jonka huomaan päivä päivältä painavan raskaammin mieltäni ovat kaikki ystäväni. En ole edes tajunnut kuinka paljon ystäväni minulle merkitsevät. Teidän jättäminen taakseni on ainoa asia joka minua kirvelee, mutta se sitten kirveleekin senkin edestä. :/
Onpahan yksi todella hyvä syy palata. :)

No mutta A U T S .

Heh. Moneskohan auts tuo jo tässä blogissa oli... Tuli otettua pieni tatuointi kylkeen. Minullahan on tämä härö projekti ottaa joko lävistys tai tatuointi jokaiseen kehon kivuliaaksi tiedettyyn kohtaan. Nännit, kieli ja kylki ovat siis nyt check. Kyynärpää, korvarusto ja peli puuttuvat sitten enää listasta. :)
Minua oli varoitettu että tuo nimenomainen alue kyljessä on tosi kivulias. Ja SE ON. AUTS. ;) Jäi harmittamaan kun ottamani tatuointi (törmäsin kuvioon viikinkien riimukivessä seikkaillessani Uppsalassa) on tosiaan varsin pieni, kuten kuvasta näkyy. Jos olisin tiennyt tuskan määrästä olisin ottanut isomman. No, aina on toinen kylki, täytyy valita siihen joku reilun kokoinen juttu joka raatelee kyljen kunnolla auki. Minäkö masokisti? Myönnetään. :)


Klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi, jos meikäläisen tissi kiinnostaa niin paljon. ;) Kuva on otettu kämppiksen kännykkäkameralla. Hämmästyttävän hyvä kamera.

Seuraava projektini tuleekin olemaan himpun verran erikoisempi juttu. Silvotutan itseäni jälleen ensi viikolla, mutta pykälän verran eksentrisemmällä, Suomessa itseasiassa muotoseikkojen vuoksi toistaiseksi laittomalla tavalla. Heh.

Räiskähtelevä, värikäs 80-luku! :)

Kolme mahtavaa syytä miksi 80-lukua ei tule mikään koskaan päihittämään! :)

Mailiosoitteita?

Hei, laittakaapas ihmiset mailiosoitteitanne tämän blogin sähköpostiosoitteeseen. Kerään ne yksiin sähköisiin kansiin niin saan vähän rotia siihenkin. :)

Laulakaa mukana ;)

Retuperällä

Ainakin blogi, mutta oma (mielen)terveys myös. Tällä hetkellä elämäni pikajuna puksuttaa iloisesti raiteen ulkopuolella ja vauhti kiihtyy, mittarit vinkuvat punaisella ja määränpää lähestyy hitaasti mutta liian nopeasti... O_o

On aika skitso fiilis kun toisaalta kaikki matkan kannalta oleellinen on hoidettu. Lentoliput, passi, rokotukset, viisumi ja vakuutus on hankittu ja maksettu, matkakassa alkaa olla kasassa (sanokaa "matkakassa kasassa" kolme kertaa nopeasti peräkkäin :)), kroppa on kohta treenattu takaisin jonkunnäköiseen kuosiin ja niin edespäin, joten viimeiset viikot menevät tuskaisassa odotuksessa "pääsis jo". Sitten toisaalta vielä pitäisi löytää säilytyspaikka fillarille, kun siitä en haluaisi luopua, on pari kaapillista rojua ja sälää setvittävänä ja tuhottavana, tavaraa jota ei saa myydyksi näin nopeasti mutta josta ei haluttaisi luopuakaan... puuhaa siis riittää eikä aika tunnu riittävän millään, ja ei-oo-ei-tuu-tuunpas-sittenkin-flunssa kiusaa. Tärkeimpänä kaikista haluaisin ehtiä vielä näkemään kaikki ystäväni kerran ennen lähtöä, ja se tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Ei siksi että kaltaisellani Nihilistipaskalla ((c) Tommi 2009 :)) olisi kauheasti ystäviä mutta siksi että aikataulujen sovittelu näkyy olevan aivan tuskaa.
Seuraavat päivitykset ovat todennäköisesti musiikkivideoita tai runoja tmsp., toivottavasti silti viihdytte Tiekartalla. On tosiaan tällä hetkellä pieniä vaikeuksia löytää aikaa kirjoittelulle. Mutta jotain aina kuitenkin.
Ja sitten kamoja rahtaamaan. 8£

"Adrenaline rushing through my veins..."

Pieni musiikillinen kulttuuriero :)

Jälleen ilta jazzklubin ovella, tällä kertaa meno ja porukka on vain aika paljon vähäisempää. Seisoskelen oviaukossa ja huomaan että jazz- ja metallirumpaleissa on vissi ero: Siinä missä metallirumpalit muistuttavat yleensä ulkonäöltään Muppetien Elukkaa ja takovat rumpuja sen näköisinä kuin yrittäisivät tappaa ne, jazzrumpalit näyttävät Lätsä-sarjakuvasankarilta ja heidän kätensä liikkuvat vain kyynärvarresta alaspäin, minkä lisäksi he näyttävät siltä kuin nukahtaisivat hetkenä minä hyvänsä... Heh.

Urbaania selviytymistä: Eksyksissä supermarketissa

Olenko se vain minä vai onko joku muu huomannut saman jutun? Supermarkettien myymälävastaavat tai vastaavat jotka vastaavat myymälän vastaamisesta potevat kaikki pahanlaatuista ADHD:ta tai vastaavaa.
Heillä on hirveä tarve joko koko ajan "uudistaa myymälän ilmettä" mikä tarkoittaa että tuotteiden paikat vaihtuvat jatkuvasti tai ovat sitä mieltä että "liikkeen täytyy elää" jolloin hyllyjärjestystäkin pitää vaihtaa jatkuvasti yhtä lailla. Joka tapauksessa lopputulos on aina se että tällainen tavallinen jörndonner kun astelee kauppaan, joka jo valmiiksi tuo mieleen Muuttuvan Labyrintin, jossa itse on hiirenä, alkaa repiä kohtalaista kuontaloaan kun sitä perhanan juustoa pitää metsästää kuin missäkin lautapelissä...
Mikä ihmeen tarve sille jatkuvalle muutokselle on? Onko tarkoitus stimuloida keskivertokansalaisten pöhöttyneitä ajatuskäyriä, poksautella vallan mainioita synapseja joista jossakin määrin on kerrankin iloa? Vai pitäisikö homma ottaa haasteena? Kun metsästää, täytyy ajatella kuin saalis. "Hmm... jos olisin kananmuna, missä olisin tänään?" Kämppikseni ilmeisesti osaa ajatella munallisesti paremmin kuin minä, hän nimittäin löysi kyseisen artikkelin huomattavasti allekirjoittanutta nopeammin.
Eipä siitä paljon ole aikaa kun ostin Samariinia eräästä marketista terveystuotteiden seasta, mikä olikin ihan loogista. Seuraavana kertana ne sitten löytyivätkin suolahyllystä. No. Niin. Hedelmäsuolaahan se on. Ehn. Poks poks. Koittakaa päättää.
Tuskinpa päättävät. Eiköhän ensi kerralla ole järjestys taas uusi, elävämpi ja tottakai jotenkin paljon hienompi. Munaa metsästämään sitten vaan, ja taas paukkuu synapsit. Lempo.

Cradle of Filth x 3

From the Cradle to Enslave


Her Ghost in the Fog


Born in a Burial Gown

Väliaikahaave

Olisipa kokonainen päivä vapaata. Olisipa se sellainen kun voisi nukkua niin pitkään kuin haluaa ja vielä onnistuisi oikeasti nukkumaan. Olisipa tiedossa täysi jääkaappi täynnä kaikenlaista epäterveellistä. Söisi itsensä palloksi, menisi saunaan, likoisi siellä pari tuntia, joisi muutaman oluen... Tulisi pois, lueskelisi jotain, kuuntelisi musiikkia, olisi vaan ihan omissa oloissaan ilman mitään kiirettä tai että kukaan kaipaisi ja menisi sitten nukkumaan niin että aamulla ei olisi kiire nousta.

MUSIIKKI

Veikkaanpa että tämä biisi ja sen sanoitukset kokonaisuudessaan osuvat aika monen tätä blogia lukevan ihmisen ytimiin... Minun ainakin. Täysillä. Istukaa hetkeksi alas ja nupit kaakkoon.

When I was a young boy
I had no aim
Neither experience
It wasn't a shame
Most of the time
It satisfied me
But one day I realised
Music is like a rising sun

Times are changing now
And memory fades
I gaze at the photos
A look in the haze
You cannot imagine
How many friends I've lost
It's much too late
For calling them back

Music is like a sunrise for me
It's joyful like a trip in a time machine
Music is like a sunrise for me
It's like coming home

I was always insecure
Sometimes I still am
But I made up my mind now
And look here I stand
I ask myself sometimes:

Is it all worth it?
To fly over mountains
Makes you fall down again

But music...

Tsuubi-duubi-duu...

Olen tainnut kommentoida toistuvasti sitä miten en pidä portsarin hommista mutta teen sitä koska se on suht helppoa rahaa. Pakko todeta kyllä että omalta osaltani tilannetta helpottaa se että niissä baareissa joissa olen ovella on aivan mahtavia tyyppejä töissä. Siis todella hyviä tyyppejä. :)

Joka tapauksessa löysin ovihommista poikkeuksen joka vahvistaa säännön. Nimittäin portsarina toimiminen jazzklubilla bändi- ja jami-iltana on aivan mahtavaa. :)
Porukka joka silloin paikalle saapuu on ihan erilaista kuin muuten, tunnelma on rento ja ylipäätään aika svengaava. Paikalla olijoiden tyyli ja pukeutuminen sekä yleinen fiilis on kuin noir-elokuvasta tai Aristokateista. :D Itsekin pidin nutturan sijasta ponnaria koska tuntui kuuluvan asiaan. Enkä voisi kuvitella auttavani narikassa takkeja daamien päälle missään muussa paikassa. Noina iltoina se jotenkin vaan tuntuu kuuluvan asiaan.

Moni oli tuonut mukanaan omia soittimiaan ja kun bändi oli lopettanut, soittoporukan kokoonpano vaihteli jatkuvasti ja musiikki oli todella hienoa kuultavaa. Tietyissä tapauksissa soittotaidon vähäisyyden korvasi tyylikkäästi selkeästi soittamisen ilo, enkä ole ikinä vastaavan skaalan metallikeikalla nähnyt minkäänlaista interaktiota yleisön ja soittajien välillä, paha sanoa kummat viihtyivät paremmin, ja toisaalta osittain oli paha sanoa kummat olivat kumpia. Vastaavaa olen kokenut lähinnä silloin kun hyvä ystäväni kutsui minut Laulelman Ystävien konserttiin.

Oli aika huvittava fiilis, kun join limpparia, nojailin rennosti ovenpieleen ja kuuntelin fiilistelevää musiikkia, taidokasta bassosooloa, pelkän pianon säestämää heleä-äänistä naista tai rumpujen ja steppikenkien mielipuolista yhteistyötä, ja tajusin että lempo, minähän saan tästä palkkaakin! :D

Ei hautajaisia kiitos :)

Lehtenä tuulessa, ihmiset... Lehtenä tuulessa.
Nyt täällä, hetken päästä poissa. Ja kuka tietää milloin taas täällä. Muutamassa kuukaudessa? Vuodessa? Viidessä? Ei koskaan...?

En minä tiedä.

Mutta hyvänen aika. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle kuin syöpäsairaalle jolle on laskettu elinaika. Aargh.
En minä tiedä itsekään mitä teen kun maasta lähden, mutta hei, olen realisti. Voi hyvin olla etten saa töitä mistään varsinkaan nyt kun maailman taloudellinen tilanne on mikä on, voi olla että rahat loppuvat. Voi olla mitä tahansa, saatan tulla yllättävänkin pian takaisin. Tai sitten en ikinä, jos löydän jotakin sen mukaista. Mutta ei sitä voi ruveta päättämään että minä olen iäksi mennyttä kuten muutamat tuntuvat ajattelevan.
Älkääkä ystävät hyvät käsittäkö tätä väärin. On oikeasti liikuttavaa nähdä kuinka paljon minusta näköjään välitetään, ja välillä tekee aika laillakin pahaa miettiä kaikkia teitä jotka jäävät tänne. Tahtoisin ottaa teidät kaikki mukaani repussa, mutta kun pelkästään kämppikseni painaa sen sata kiloa, niin ei taida onnistua. ;)
Mutta kuten totesin eräälle ystävälleni, tällä hetkellä viihdyn Suomessa vähän samaan tapaan kuin sammakko viihtyy Saharassa. Minun on päästävä pois, mutta se ei tarkoita että olisin iäksi mennyttä.
Eli oikeasti, älkää käyttäytykö kuin olisin kohta pari metriä mullan alla. Tulee perhanan paha mieli.

Hymyillään kun tavataan. :)

Typerät jenkit

Toki tiesin että yhdysvaltalainen koulujärjestelmä kusee raskaasti mutta siis voi hyvänen aika...

Uskalla!

Video upeasta vuoden 1986 Transformers-elokuvasta, pointti tässä postauksessa kuitenkin upeassa biisissä ja erityisesti sen sanoituksissa (englanniksi alla). ELÄMÄNILOA, ihmiset! :)


Sometimes when your hopes have all been shattered
And there's nowhere to turn
You wonder how you keep going
Think of all the things that really mattered
And the chances you've earned
The fire in your heart is growing
You can fly, if you try leaving the past behind
Heaven only knows what you might find

Dare! - dare to believe you can survive
You hold the future in your hand
Dare! - dare to keep all of your dreams alive
It's time to take a stand
And you can win, if you dare!

Everybody's trying to break your spirit
Keeping you down
Seems like it's been forever
But there's another voice if you'll just hear it
Saying it's the last round
Looks like it's now or never
Out of the darkness you stumble into the light
Fighting for the things you know are right

Dare! - dare to believe you can survive
The power is there at your command
Dare! - dare to keep all of your dreams alive
It's time to take a stand
And you can win, if you dare

Dare! - dare to believe you can survive
You hold the future in your hand
Dare! - dare to keep all of your dreams alive
The power is there at your command

Dare! - dare to keep all your love alive
Dare to be all you can be
Dare! - 'cause there is a place where dreams survive
And it's calling you on to victory

Tripla 90-luvun soundia

1/3: PRONG

2/3: HELMET

3/3: THERAPY?

Kesän viime tuulahdus

Nyt kun syyskuu toi mukanaan huomattavan hyiset oltavat, kylmä tuuli puhaltaa ja ihmiset kaihoavat vastakuolleen kesän perään, on hyvä hetki laittaa muutama lokoisan lämmin ja aurinkoinen kuva Rusakoiden mökkireissusta heinäkuulta. :)

Saunottiin, grillattiin, uitiin joessa, juotiin kaljaa ja filosofia lensi yli yötaivaan nuotion äärellä. Oli aikalailla täydellisen mahtava reissu! :) Sääli vain että muutama Jänöistämme ei päässyt mukaan... :/



Isäntärusakko.

Kaksintaistelu kameroilla.

Ylirusakko, vakiorusakko, junior rusakko.
Suomen luonto on täynnä toinen toistaan käsittämättömämpiä luontokappaleita.

Tästä laumasta eivät Rusakot voi vaarallisemmiksi muuttua, tietäisittepä vain moniko Karhu kohtasi loppunsa heidän käsissään...



"Rollaattoriduo" löysi Isäntärusakon The Lelun. :)

Landemeditaatiota :)

Hetkellinen pilvisempi hetki, tunnelma oli aika metal mökin katolla \m/

Mikä teki reissusta minulle erittäin ikimuistoisen oli se, että sain tietää koko reissun suunnitellun ihan vain minua varten, koska olen lähdössä ja ollut aika down niinä aikoina. Nämä jätkät rokkaavat niin monella eri tasolla ettei ole käsitystä! :D

;)

Tässäpä teille moderni klassikko... :)

Syntymäpäivä... yhtä juhlaa...

Jip hiton pii. Ollaan taas vuosi lähempänä hautaa. Eli tänään sitten tuli taitettua kolmenkymmenen puoliväli. Olisin itseasiassa mielelläni hiukan juhlistanut sitä, onhan se sentään jonkinmoinen virstanpylväs, jolla luonto yrittää osoittaa etten ole lapsi enää. (Olenpas. :))
Mutta mitäs meikäläinen tekee vähän merkittävämpänä synttärinään? Niin, töitä. :( Käsi ylös kuka ei arvannut... Ja vielä iltavuoron, ja ettei homma olisi liian mukavaa, vielä sen yhden ainoan ihmisen kanssa, josta en yksikössämme pidä. Voi juhla.
Ja kaiken kuorrutukseksi flunssa iskee päälle oikein tosissaan, eli voimia ja kiinnostustakaan ei nyt ole ihan Porvoon mitalla...
Jip hiton pii.

...ja vielä kerran auts.

Mutta tällä kertaa nahkani puhkottiin vain väliaikaisesti, kävin ottamassa viimeiset rokotukset ennen reissua. Nyt on kyllä tautinen olo. :) Kolera, Hepatiitti A, vahvistettu Polio, Japanin aivokuume, Lavantauti... ja resepti estolääkitykselle Malariaan. Heh. Lyödäänkö vetoa että saan jonkun tavallisen flunssan joka leviää keuhkokuumeeksi ja heitän henkeni siihen. :D