Tsuubi-duubi-duu...

Olen tainnut kommentoida toistuvasti sitä miten en pidä portsarin hommista mutta teen sitä koska se on suht helppoa rahaa. Pakko todeta kyllä että omalta osaltani tilannetta helpottaa se että niissä baareissa joissa olen ovella on aivan mahtavia tyyppejä töissä. Siis todella hyviä tyyppejä. :)

Joka tapauksessa löysin ovihommista poikkeuksen joka vahvistaa säännön. Nimittäin portsarina toimiminen jazzklubilla bändi- ja jami-iltana on aivan mahtavaa. :)
Porukka joka silloin paikalle saapuu on ihan erilaista kuin muuten, tunnelma on rento ja ylipäätään aika svengaava. Paikalla olijoiden tyyli ja pukeutuminen sekä yleinen fiilis on kuin noir-elokuvasta tai Aristokateista. :D Itsekin pidin nutturan sijasta ponnaria koska tuntui kuuluvan asiaan. Enkä voisi kuvitella auttavani narikassa takkeja daamien päälle missään muussa paikassa. Noina iltoina se jotenkin vaan tuntuu kuuluvan asiaan.

Moni oli tuonut mukanaan omia soittimiaan ja kun bändi oli lopettanut, soittoporukan kokoonpano vaihteli jatkuvasti ja musiikki oli todella hienoa kuultavaa. Tietyissä tapauksissa soittotaidon vähäisyyden korvasi tyylikkäästi selkeästi soittamisen ilo, enkä ole ikinä vastaavan skaalan metallikeikalla nähnyt minkäänlaista interaktiota yleisön ja soittajien välillä, paha sanoa kummat viihtyivät paremmin, ja toisaalta osittain oli paha sanoa kummat olivat kumpia. Vastaavaa olen kokenut lähinnä silloin kun hyvä ystäväni kutsui minut Laulelman Ystävien konserttiin.

Oli aika huvittava fiilis, kun join limpparia, nojailin rennosti ovenpieleen ja kuuntelin fiilistelevää musiikkia, taidokasta bassosooloa, pelkän pianon säestämää heleä-äänistä naista tai rumpujen ja steppikenkien mielipuolista yhteistyötä, ja tajusin että lempo, minähän saan tästä palkkaakin! :D